Arvoisa puhemies! "Tieteeltä odotetaan valtavia. Sen pitäisi ratkaista ilmastonmuutos, hoitaa vakavimmatkin sairaudet sekä keksiä uusia innovaatioita talouskasvua varten. Odotukset eivät ole turhia, sillä jo runsaat 200 vuotta on länsimaissa ollut vallalla ajatus siitä, että samalla kun tiede tyydyttää inhimillistä uteliaisuutta, se ratkaisee suurimmatkin ongelmamme." Näin alkoi puheenvuoroni tuoreessa Suomen Kuvalehdessä, ja on tosiaan niin, että tieteellä on yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle paljon väliä, ja on hyvä tunnistaa, että tämänkin käsillä olevan hallituksen esityksen tavoitteena on sekä tukea merkittävää uudistusta suomalaisen tiede- ja korkeakoulukentän organisoitumisen näkökulmasta että mahdollistaa edelleen ehkä nykyistä innovatiivisempaa ja laajempaa yhteistyötä korkeakoulujen välillä, jotta tämä laaja tieteen ymmärrys toteutuisi.
Edustaja Andersson kuvasi hyvin prosessia, jonka puitteissa Tampereella todella perustetaan tämän hallituksen esityksen puitteissa uusi säätiöyliopisto Tampereen yliopistosta, sen pääosin omistamasta Tampereen ammattikorkeakoulusta sekä Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ehkä on hyvä todeta ja huomata, että lakiesitys ei muuta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen laissa säädettyjä tehtäviä vaan jatkossakin korkeakoululaitoksemme muodostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joilla on omat, toisiaan täydentävät tehtävät ja profiilit.
Pidämme puhekielellä Tampere kolmosena kulkevaa uutta Tampereen yliopiston kokonaisuutta ehdottomasti arvokkaana ja hienona hankkeena, myöskin siksi, että siihen sitoutuu Tampereella laaja joukko erilaisia taustatahoja. Näin yliopistoihmisenä ja helsinkiläisenä voin sanoa, että olen iloinen Tampereen puolesta tästä ja uskon, että tämä tuo entisestään semmoista hyvää tervettä kilpailua suomalaiseen korkeakoulukenttään.
Arvoisa puhemies! Yliopisto- ja tiedeyhteisössä on paljon ominaispiirteitä, jotka ovat hyvän tutkimuksen ja tieteellisen opetuksen varmistamisen ytimessä, ja yksi piirre, jossa korkeakoulut ovat olleet menneinä vuosikymmeninä muuta yhteiskuntaa edellä, on ollut sisäinen demokratia eli osallistava päätöksenteko- ja hallintokulttuuri. Keskeisiin elimiin on kuulunut opiskelija- ja henkilöstöedustus, niin että henkilöstön sisällä on vielä tunnistettu erilaisia ryhmiä, kuten professorit, tutkimus- ja opetushenkilöstö sekä hallintohenkilökunta. Tiedämme myös, että juuri tämän yliopistodemokratian kanssa on uuden yliopistolain aikana myös jonkun verran kipuiltu ja eri korkeakouluissa on valittu vähän erilaisia toteutusmalleja, ja senkin takia tämä asia on tällä hetkellä herkkä.
Siksi valiokuntakäsittelyssä keskeinen kysymys liittyi siihen, millainen Tampereen uuden yliopiston päätöksentekomalli on ja ennen kaikkea miten yliopiston perustamisvaiheen ratkaisut tehdään niin, että niillä on mahdollisimman vahva pohja ja tiedeyhteisön tuki. Tiedeyhteisön mukanaolo varmistaa Tampereen uuden yliopiston mahdollisimman vahvan alun, ja se oli se meidän ydinhuolemme ja myös ‑kysymyksemme. Valmisteluvaiheessa tehtyjen päätöksien täytyy luonnollisesti myös noudattaa voimassa olevaa lakia, tällä hetkellä siis yliopistolakia ja ammattikorkeakoululakia soveltuvin osin.
Hallituksen alkuperäisen esityksen ongelmana sekä laillisuuden että tiedeyhteisön luonteen vuoksi pidimme sitä, että laaja valmisteluvalta olisi annettu väliaikaiselle hallitukselle, kuten edustaja Andersson hyvin tuossa edellä kuvasi. Tämä väliaikainen hallitus olisi alkuperäisen esityksen mukaan toiminut käytännössä koko ensi vuoden aina uuden yliopiston aloittamiseen saakka.
Valiokuntakäsittelyn aikana perustuslakivaliokunnan lausunto vaati tekemään pykälämuutoksia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon olennainen sisältö mutta myös henki oli se, että väliaikaisen hallituksen toiminta-aika ja toimintavalta pitää rajata välttämättömään. Monijäseninen hallintoelin, siis sellainen hallintoelin, jossa tämä laaja yliopistoyhteisö on mukana, tulee valita viipymättä.
Valiokunta tekikin tarvittavia muutoksia siinä, että monijäseninen toimielin on nyt valittava viipymättä. Valiokunnan mietintö jäi kuitenkin valitettavan vajaaksi. Esitys olisi johdonmukainen perustuslakivaliokunnan lausunnon kanssa, jos siihen tehtäisiin vielä kaksi muutosta. Ensinnä olisi perusteltua, että siirtymäkauden hallitus muodostettaisiin yksinkertaisesti yhdistyvien yliopistojen nykyhallituksista, joissa siis on tiedeyhteisön edustus. Toiseksi olisi perusteltua, että ylivoimaisesti tärkein tehtävä eli uuden yliopiston rehtorin valinta tehtäisiin varsinaisen hallituksen toimesta eikä syntyisi tilannetta, jossa väliaikainen hallitus valitsee rehtorin, jonka sittemmin valittava hallitus voi vaikka halutessaan irtisanoa. Luomme siis aivan hullunkurisen tilanteen, joka ei ole ollenkaan välttämätön. Tulen tekemään nämä muutosehdotukset, jotka tulevat siihen 3. lakiehdotuksen 3 §:ään.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Huolta rehtorin valinnan valmistelusta tiedeyhteisön luonteen tunnistavalla tavalla on aiheuttanut myös se, että lakiesityksen käsittelyn aikana julkisuuteen on tullut tieto siitä, että uudelle yliopistolle alettiin jo etsiä rehtoria. Hakijoille esitettyihin vaatimuksiin ei kuulunut tohtorin tutkinto. Nyt kun väliaikainen hallitus tulee toimimaan vain välttämättömän ajan, olisi siis todella perusteltua jättää rehtorin valinta tavanomaisessa menettelyssä muodostettavan hallituksen tehtäväksi ja pohtia myös nämä kriteerit ja pätevyysvaatimukset kertaalleen.
Aivan lopuksi haluan sanoa, että riippumatta säädettävän lain pykälien yksityiskohdista luotan, että Tampereen valmistelun avainhenkilöt tämän käsittelyn jälkeen tunnistavat asiat, jotka ovat tulevan yliopiston toiminnan onnistumisen ytimessä. — Kiitos.