Arvoisa rouva puhemies! Tätä äitiyslakiesitystä on markkinoitu ja viety eteenpäin vedoten siihen, että lapsella olisi jo heti syntymästä kaksi juridista vanhempaa, ettei se veisi teoriassakaan keneltäkään isää pois, päästäisiin pitkistä ja raskaista adoptioprosesseista eroon ja lapsi saisi turvaa siltä varalta, että äiti kuolisi jo synnytyksessä. On myös väitetty, ettei äitiyslakiesitys vaikuttaisi mitenkään isyyteen eikä rikkoisi lasten perus- ja ihmisoikeuksia.
Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kaikki nämä väittämät ovat virheellisiä, harhaanjohtavia tai erittäin hataria perusteluja. Harva on tullut ajatelleeksi, että esityksen myötä joukko lapsia menettää todellisuudessa mahdollisuuden oman isän vahvistamiseen, vaikka lapsen synnyttänyt äiti ja hänen kumppaninsakin isyyden vahvistamista toivoisivat, vaikka lapsi ja lapsen isä sitä myös toivoisivat ja vaikka lapselle toista äitiä ei vahvistettaisikaan. Harva on myöskään ajatellut, että esityksen myötä, ellei lapselle ole voitu vahvistaa isää, lastenvalvoja on velvollinen selvittämään olettamaansa äitiyttä, vaikka lapsen synnyttänyt äiti ei tätä vaadi eikä toinen nainen tätä halua. Jos selvityksen perusteella katsotaan, että toinen nainen olisi lapsen toinen äiti, eikä hän kuitenkaan tätä tunnusta, lastenvalvojan tehtävänä olisi kanteen nostaminen ja kanteen ajaminen äitiyden vahvistamiseksi. Tuskin naiset naiskumppaniensa kanssa ovat tällaista kannattamassa.
Toisin kuin useasti on toistettu, tämän esityksen myötä lapsi ei tule saamaan kahta juridista vanhempaa heti syntymästä. Tämä esitys tuo mahdollisuuden äidin kumppanille, joka on yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antanut suostumuksen hedelmöityshoitoon, jo ennen synnytystä tunnustaa äitiytensä. Tunnustus toimitetaan viipymättä lastenvalvojalle. Äidiksi tunnustautuneella on kuitenkin mahdollisuus perua tunnustamisensa 30 vuorokauden aikana lapsen syntymän jälkeen, ja tämän vuoksi, isyyslakia myötäillen, vasta 30 vuorokautta syntymän jälkeen lastenvalvoja lähettää tunnustuksen maistraattiin vahvistettavaksi, ja vasta maistraatin vahvistuksen jälkeen toinen on juridinen vanhempi, ei siis heti syntymästä.
Todettakoon, että nykyisellä sisäisen adoption menetelmällä vanhemmuus on mahdollista vahvistaa helposti jo nopeammin. Hedelmöityshoitoihin liittyen käydään tavallisesti useita kertoja tutkimuksissa ja hoidoissa, raskausaikana neuvolakäynnit ja seurantakäynnit tutkimuksineen ovat normaalia arkea, samoin lastenneuvolakäynnit synnytyksen jälkeen. Tähän kuvioon sisäiseen adoptioon liittyen raskausaikana yksi soitto viranomaiselle ja synnytyksen jälkeen nopeimmillaan yksi käynti on yksinkertainen tapa ja voi tuoda sisäisen adoption vahvistuksen hyvinkin nopeasti.
Äidin kuolemaa ei kenenkään lapsen kohdalle toivoisi. Tämä onneksi on Suomessa niin harvinaista, että luovutetuilla siittiöillä raskaana olevan äidin kohdalla se tapahtuu kerran noin 400 vuodessa, joten tämä ei voi olla lainsäätämisen perustelu.
On vakuuteltu, ettei esitys veisi teoriassakaan keneltäkään isää. Toisin kuin useasti on toistettu, toteutuessaan tämä esitys vie joukolta lapsia isän, oman isän vahvistamismahdollisuuden kokonaan, lopuksi ikää pois. Kuulemisissa tähän on kiinnitetty huomiota, ja muutosta esitykseen on hyvässä lausunnossaan halunnut muun muassa Monimuotoiset perheet -verkosto. On ymmärrettävää, että 80 pykälän esitys, jossa viitataan usein muun muassa isyys- ja hedelmöityshoitolakeihin, on vaikea hahmottaa käytännön merkityksen kannalta. Esityksen myötä isyyden menetys kolahtaa kuitenkin joukolle lapsia. Tämä on seurausta hedelmöityshoitolain parikäsitteen muutoksesta. Nykyisen hedelmöityshoitolain parilla tarkoitetaan miehen ja naisen muodostamaa paria, jossa lapselle on siis sekä äiti että isä. On ymmärrettävää, että aikoinaan on säädetty, ettei siittiöiden luovuttajaa parin ollessa kyseessä voida vahvistaa isäksi ja että käytetään siittiöitä, joiden luovuttaja ei ole antanut suostumusta isyyden vahvistamiseksi. Esityksen mukaan parin käsite muuttuu sisältäen myös kahden naisen parin, jossa ei ole eikä hedelmöityshoitolakiin jäävän rajoituksen mukaan koskaan voi ollakaan lapselle vahvistettavaa isää. Isää ei siis voida vahvistaa, vaikka lapsen synnyttänyt äiti, hänen kumppaninsa, vaikka lapsen isä ja lapsi itsekin sitä toivoisivat. Tämä pätee, vaikka toista äitiä ei koskaan vahvistettaisikaan äidiksi.
Perus- ja ihmisoikeusasioihin perehtyneet juristit ovat kiinnittäneet huomiota tähän selvään nykytilan heikennykseen. Perustuslakivaliokunnan perusteellista arviota vaati useampikin taho myös kuulemisissa, myös yksityisoikeuden emeritusprofessori Saarenpää. Viime viikolla tässä salissa yli 80 edustajan poissa ollessa äänestettiin kuitenkin, ettei perustuslainmukaisuudesta tarvita lisäarviota. Tähän perusteluna käytettiin muun muassa sitä, että lakivaliokunnassa oli kuultu valtiosääntöjuristi Hidéniä. Hän kuitenkin itse totesi lausunnossaan: ”En ole lapsen oikeuksia koskevan sopimuksen ja sen soveltamiskäytäntöjen asiantuntija.”
Perus- ja ihmisoikeuksiin perehtyneet juristit, varatuomarit Lahdenperä, Nikula ja Anttinen, nostavat esiin nykytilan heikennyksen ja kirjallisesti perustelevat: ”Kyseessä on muutos nykyiseen oikeustilaan, sillä isyyslain 3 §:n 3 momentti mahdollistaa tällä hetkellä lapsen isyyden vahvistamisen naisparin saaman hedelmöityshoidon jälkeen annetun suostumuksen perusteella. Sääntelyn kohteena olevalta lapsiryhmältä lopullisesti poistettavaksi esitettyä mahdollisuutta saada isyys asianmukaisesti vahvistettua ei ole tarkasteltu lainkaan perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta oikeusministeriön valmistelussa eikä lakivaliokunnan mietinnössäkään. Näin siis, vaikka kyseessä on selkeä heikennys myös vallitsevaan oikeustilaan nähden. Kysymys on yhdenvertaisuuteen kuuluvasta lapsen tasa-arvoisesta kohtelusta, josta siis lakiehdotuksessa esitetään poikettavaksi. Myös isyyslain keskeinen periaate, että lapsi 15 vuotta täytettyään voisi määrätä itse omasta sukuasemastaan, sivuutetaan lapselle kuuluvana oikeutena lakiehdotuksessa kokonaan.” Puhemiehistölle osoittamansa kirjeen lopussa nämä juristit vetoavat: ”Lakiehdotusta ei voida sen valmisteluun liittyvän menettelytapavirheen vuoksi säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä eikä sitä tulisi ottaa joko lainkaan käsiteltäväksi tai se tulee toisessa käsittelyssä hylätä.”
Äitiys- ja — toisin kuin usein väitetään — myös isyys-käsitteet muuttuvat esityksen myötä. Äitiys raskauteen ja synnytykseen ja adoptioäitiyteen liittyen saa rinnalleen aivan toisenlaisen tunnustamis-, ilmoitusmenettelyyn perustuvan äitiyden, mikä voidaan myös perua. Esityksen 3 §:ssä sanotaan, että äitiyttä ei voida vahvistaa hedelmöityshoitoon suostumisen perusteella, jos isyys lapseen nähden on isyyslain mukaan todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa. Seuraava 4 § ja edelleen 13 § kuitenkin osoittavat, että tämäkään säädös ei ole pysyvä vaan todetusta isyydestäkin tehdään käsite, josta kuitenkin voidaan hyväksymisen myötä luopua, ja se kumoutuu maistraatissa, kun toisen äidin tunnustaminen vahvistetaan. Isyydestä ei siis luovuta biologisen, geneettisen isän, aviomiehen tai adoptioisän eduksi, vaan isyydestä tehdään juridinen käsite, josta isä voi toisen naisen tunnustamisen hyväksymisen myötä luopua kokonaan.
Myös 36 § nostaa esiin ja vieläpä kannerajoituksin tavan, jolla edellä mainittu 3 § vesittyy. Vaikka on tullut esiin seikkoja, joista on syytä epäillä, ettei lapsi ole saanut alkuaan hedelmöityshoidosta vaan on olemassa fyysinen, biologinen isä, niin äitiytensä tunnustanut voi siitä huolimatta kirjallisesti ilmoittaa, että lapsi on hänen. Tämän jälkeen hänellä ei ole mahdollisuutta korjata, oikaista asiantilaa myöhemmin totuudenmukaiseksi, vaikka itse haluaisikin. Samoin jos lapsen synnyttänyt äiti on kirjallisesti hyväksynyt edellä mainitun kirjallisen ilmoituksen, hänelläkään ei myöhemmin ole oikeutta lakisääteisesti kanteella oikaista tilannetta, vaikka haluaisikin, ei vaikka molemmat naiset niin haluaisivat. Tuskinpa naisparit kannattavat, että tämän esityksen myötä heidän oikeuksiaan asiantilan oikaisemiseksi äitiyteen ja isyyteen ja niihin liittyviin kanneoikeuksiin rajoitetaan.
Äitiyslakiesityksessä ei myöskään ole asetettu toiseksi äidiksi tunnustautujalle täysi-ikäisyyden rajaa, vaan myös alaikäinen lapsi, äitiä itsekin tarvitseva, voi tunnustautua ja tulla vahvistetuksi toiseksi äidiksi. Tämä tuntuu todella oudolta jo lastensuojelullisesta näkökulmasta tunnustautujaa ajatellen.
Arvoisa puhemies! Teen esityksen lakiesityksen hylkäämiseksi.
Tämä lakiesitys rikkoo erityisesti lasten perus- ja ihmisoikeuksia. Se heikentää isyyden vahvistamismahdollisuutta ja vie joukolta lapsia kokonaan isyyden vahvistamismahdollisuuden pois ja huonontaa näin merkittävästi nykytilaa, asettaa lapset hyvin eriarvoiseen asemaan. Myöskään lapsivaikutusten arviointia ei olla tehty. Esitys tuo synnytykseen perustuvan äitiyden ja adoptioäitiyden lisäksi lakiin hämmentävän käsitteen: äitiyden, johon pääsee ilmoitusmenettelyllä, äitiyden, jonka voi myös peruuttaa. Äitiys polkee myös isyyttä ja muuttaa myös isyyden käsitteen, josta voidaan luopua toisen naisen hyväksi. Tämä ei ole lasten, ei äitien eikä isien etu. Esitys mahdollistaa, ettei synnyttäjän, äidin, tarvitse olla juridisesti nainen.
Arvoisa rouva puhemies! Esitys sisältää myös sellaisia pykäliä, jotka rajoittavat äitien kanneoikeuksia, pykäliä, jotka velvoittavat lastenvalvojan nostamaan kannetta toista naista kohtaan, vaikka kumpikaan naisparin osapuolista ei tätä halua eikä vaadi — siis pykäliä, joita naisparin osapuoletkaan tuskin kannattavat. Esityksen pykälissä on ristiriitaisuuksia, eikä se anna myöskään selkeitä linjauksia, millä perusteella oikeusistuimessa ristiriitatilanteissa ratkaistaisiin, kenet vahvistettaisiin tunnustuksen perusteella toiseksi äidiksi.
Näiden perusteella, siis esityksen epäkohtien ja heikkouksien, lasten edun ja lasten ensisijaisten oikeuksien sekä äitiyden ja isyyden vahvan merkityksen säilyttämisen vuoksi teen esityksen äitiyslakiesityksen hylkäämiseksi. — Kiitos.