Arvoisa herra puhemies! Tässä ympäristönsuojelulain muuttamisesityksessä saadaan loppuun se pitkä, arvoton näytelmä, joka alkoi vuonna 2004. Silloinhan säädettiin ensimmäisen kerran tästä, lakitasolla yritettiin viedä asiaa läpi, korjata niitä aikanaan tehtyjä esityksiä siitä, miten maaseudun asujien talojen jätevesiä käsiteltäisiin. On nimittäin aivan käsittämätön näytelmä tämä farssi, mikä tämän asian ympärillä on käyty. Se, että se saadaan nyt loppuun, on erittäin hyvä asia. Täydellinenhän tämä esitys ei vieläkään ole, mutta on hyvä, että se saadaan loppuun. Ja pankaa merkille, arvoisat edustajakollegat, myös se, että tässä asiassa päästään nyt sille tasolle, mitä Suomen perustuslaki sanoo: kansalaisille määrättävistä velvoitteista tulee määrätä lailla, ei asetuksella eikä ympäristöministeriön ohjeilla, vain lainsäädännöllä ja tarkasti lailla. Tässä mennään nyt sille linjalle, mitä tervehdin suurella ilolla. Tämä kun olisi aikanaan älytty ja kunnioitettu ihmisten mielipiteitä, niin oltaisiin paljon pitemmällä.
Edelleenhän tähän lakiesitykseen jää tämmöinen kunnan harkinta, voidaanko myöntää poikkeuksia, esimerkiksi edustaja Kiurun jo mainitsemilla tavoilla, vanhuuden, sairauden, työttömyyden tai jonkun muun perusteen nojalla, tai esimerkiksi henkilölle, jolla on muutto vaikka nyt sieltä maaseutuasunnosta omistamaansa kaupunkiasuntoon tai keskustaajamaan, annetaan totta kai poikkeus, niin että isoa remonttia ei tarvitse tehdä, ja jos sitten sen hänen talonsa joku ostaa ja siihen muuttaa asumaan ja tekee remontin, niin siinä yhteydessä asiat laitetaan kuntoon. Elikkä järki tässä asiassa on voittanut.
Se, että tämä arvoton näytelmä kesti näin pitkään, jääköön Suomen historiaan esimerkkinä lainsäädäntöhankkeesta, jolla lähdettiin maaseudun ihmisen asumista kallistamaan, tekemään kalliimmaksi sillä perusteella, että saataisiin maaseutu autioitettua. Sehän tässä takana oli.
Ja kun katsoo sitten tämän lakiesityksen vaikutuksia Itämeren suojeluun — sehän oli kuitenkin se suurin asia, kun tätä lakiesitystä aikanaan lähdettiin viemään, Itämeren suojeluhan tässä oli se ykkösnumero, johon vedottiin kaikissa juhlapuheissa ja kaikissa poliittisissa puheissa, että nyt pitää suojella Itämerta — niin onko tällä suojeltu Itämerta yhtään? Ei sitten pätkän vertaa, eikä tulla suojelemaan koskaan tämän jälkeenkään. Minä olen sanonut joskus vähän huumorilla, että on sillä Ilomantsin Naarvan mummolla se pissa-aine kyllä valtavan väkevää. Kun on siellä Naarvan vaaralla asumassa omakotitalossa, normaalit aamuaskareet suorittaa vessanpönttöön ja sen jälkeen sitten vetää narusta ja sitten se aine imeytyskenttien kautta menee maaperään, niin olen ihan satavarma, että koskaan, ikinä maailmassa, kyseisestä tuotteesta ei mene yhtään milligrammaa, ei minkään lajin aineita, Itämereen, ei koskaan. Mutta katsokaapa, mitä tapahtuu esimerkiksi Pukinmäen jätevedenpuhdistamolla, joka keväinen näytelmä: kun kevät tulee ja täälläkin viemärijärjestelmät vuotavat kuin seula — se on kaikissa kunnissa ja kaikissa kaupungeissa normaalia — niin Pukinmäen jätevedenpumppaamosta avataan luukku ja — olen pari kertaa siitä keväällä kävellyt ohi, ja sattumoisin juuri sillä hetkellä nämä luukut avattiin, ja voin vakuuttaa teille, hyvät ystävät, että kokemus ei ollut miellyttävä, ei hajuaistille eikä silmille, sitä ihteään kellui Vantaanjoen pinnassa paljon, ja haju oli mieliin jäävä — siitä menee kaikki tavarat suoraan Itämereen, ihan kaikki, satojatuhansia kuutioita sitä ihteään menee suoraan Itämereen. Ja Naarvan mummon pissasta ei mene milligrammaakaan koskaan, ikinä maailmassa.
Suomen perustuslaissa on tämmöinen niin sanottu suhteellisuuspykälä, että se lainsäädäntö ei voi olla suhteetonta eli säädetyn asian pitää olla oikeassa suhteessa siihen tavoiteltuun päämäärään nähden. Näinhän perustuslaissa sanotaan. Tässä jätevesiasiassa ei ole suhteellisuudentajulla ollut viimeisen 20 vuoden aikana mitään tekemistä — järjettömyyden huippu, jota on yritetty pyöritellä, tavoitteena vain ja ainoastaan maaseudun ihmisten elämän tekeminen niin kalliiksi, että sitten sieltä joutuu muuttamaan pois, ja lopputulos on sitten se, että Suomi keskittyy tänne etelään. Tämä on yksi miljoonasta keinosta, ei ainoa keino, yksi miljoonasta keinosta.
Ja, arvoisa herra puhemies, sanon vielä hyväksi lopuksi sen, että älköön koskaan toistuko tämmöinen arvoton näytelmä enää Suomen lainsäädäntöhistoriassa. Tällä hetkellä on vireillä ympäristöministeriössä sellainen uusi hulluus, jonka nimi on viheryhteys. Sitä ollaan ajamassa kivin ja kirvein maakuntakaavoihin. Kontiolahden kunnan alueella on parhaillaan menossa Kontioniemen asemakaava, joka perustuu paikallisen maakuntaliiton laatimaan maakuntakaavaan ja sitten tietenkin yleiskaavaan, jonka kunta on laatinut. Nyt siellä viheryhteys ja rakennuskiellot kuulemma haittaavat sitten kaavan toteutumista, kaava ei etene ja rakentaminen seisoo. Kun katsoo lentokoneesta Pohjois-Karjalan kohdalta, niin Kontiolahden kunta saattaa mennä silmien ohi huomaamatta, kun kaikki on sitä samaa vihreää merta. Tämän takia toivon, arvoisa herra puhemies, että näissä asioissa saavutettaisiin joskus se maalaisjärki tällä tavalla, millä nyt on tätä jätevesiasetusta hoidettu. Tämä on niin järjetön homma, että älkää koskaan Suomen historiassa tällaista tehkö enää. Jätevesiasetuksen murheellinen loppu on nyt meillä käsissä. Se on tässä minulla paperinipussa lakiesityksenä ja ympäristövaliokunnan mietintönä. Tunnen suurta surua maaseudun ihmisten puolesta, että tämmöinen pelleily on maaseudun ihmisille heitetty nenän eteen syyttä suotta, ilman minkäännäköistä järkeä, ilman minkäännäköistä tavoitetta suojella Itämerta. Tavoite oli vain maaseudun autioittaminen, onneksi siinä ei vielä onnistuttu, mutta mikäli ympäristöministeriötä vähänkään tunnen — viittaan tässä äsken mainitsemaani viheryhteyteen — niin näköjään uutta täkyä on koukussa, ja nyt riippuu sitten meistä politikoista, onko meillä tässä talossa järkeä asettaa virkamiehille jonkunasteinen tulppa, että tämä järjettömyys loppuu tässä maassa, ettei koskaan enää niin käy kuin tässä ympäristöministeriön maaseudun jätevesihankkeessa on käynyt. Tämä on varoittava esimerkki, ja toivon mukaan se tulee jäämään viimeiseksi.