Arvoisa puhemies! Seksuaalirikokset ovat vaikea aihe. Ne ovat aihe, josta tekisi mieli vaieta, koska oikeiden sanojen löytäminen tuntuu vaikealta, mutta juuri sen vuoksi niistä pitää puhua. Me emme voi yhteiskuntana sulkea silmiämme, ja juuri sen vuoksi on äärettömän tärkeää, että vihdoin seksuaalirikoslainsäädäntö uudistuu.
En koskaan unohda työvuoroa, jossa iltasadun aikana lapsi kertoo minulle, mitä hänelle on tehty, miten hän lapsen sanoin kuvailee seksuaalisen väkivallan, tai kuinka asiakas kertoo terapiavastaanotolla ensimmäisen kerran vuosia jatkuneesta seksuaalisesta väkivallasta, jonka uhrina hän on ollut mutta ei ole uskaltanut asiasta puhua — ei ole luottanut, että saisi apua tai oikeutta.
Kenenkään ei tulisi koskaan joutua minkäänlaisen seksuaalirikoksen kohteeksi. Meidän tulisi yhteiskuntana, päättäjinä, tehdä kaikkemme estääksemme näitä järkyttäviä ja haavoittavia rikoksia, mutta niin kauan kuin emme tässä sataprosenttisesti onnistu, on meidän varmistettava, että jokainen rikoksen uhriksi joutunut saa riittävän tuen ja oikeuden. Tekijöiden on jouduttava vastuuseen teoistaan, ja rangaistusten on oltava riittävän kovia, sillä raiskaus tai mikään seksuaalirikos ei ole koskaan uhrin vika — ei, vaikka tekijä kuinka siirtäisi syyllisyyttä uhriin — ja tämän myös lainsäädäntömme tulee vahvasti osoittaa. Toisen rajoja ja koskemattomuutta ei ole oikeutta rikkoa. Jos niin tekee, syyllistyy rikokseen. Jokaisella tulee olla oikeus päättää omasta kehostaan ilman minkäänlaista painostusta tai väkivaltaa.
Laki uudistetaan nyt suostumusperustaiseksi — vihdoin. Tämä on merkittävä muutos, sillä nykyisessä laissa raiskauksen määritelmä asettaa teon tunnusmerkistössä ensisijaiseksi väkivallan ja sillä uhkailun, mikä on ongelmallista monestakin syystä. Nykylain valossa ei uhrin oikeusturva toteudu riittävällä tasolla, sillä monet tilanteet, joissa seksuaaliväkivaltaa on tapahtunut, jäävät tunnusmerkistön ulkopuolelle. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että suuri osa rikoksista ei koskaan tule poliisin tai syyttäjän tietoon, koska väkivallan vaatimukseen perustunut lainsäädäntö ei ole suojannut uhreja riittävästi. Esimerkiksi lähisuhteissa tapahtuva seksuaaliväkivalta jää usein piilorikollisuudeksi ja järkyttävän teon kohteeksi joutuneet näin vaille oikeutta, eivätkä tekijät joudu vastuuseen.
On täysin käsittämätöntä, että nykylaissa ei myöskään kysytä, suostuiko uhri, vaan kysytään, vastustiko hän tarpeeksi. Asetelma on jo lähtökohtaisesti kestämätön, sillä se vastuuttaa uhria sen sijaan, että huomio kohdistuisi tekijään ja tämän toiminta tuomittaisiin — ihan kuin uhrin kokemus seksuaaliväkivallasta olisi validi ja teko tuomittava vain siinä tapauksessa, että uhri on onnistunut vastustamaan tekijää tarpeeksi ponnekkaasti. Tämä on epäreilua, epäoikeudenmukaista ja väärin, sillä seksi ilman suostumusta on aina raiskaus, kuten olemme tänään tässä salissa moneen kertaan jo kuulleet. Onneksi tämä tunnistetaan nyt myös tämän uudistuksen myötä laissa. Sen lisäksi, että uhrin oikeusturva ja rikosvastuun toteutuminen paranevat lakiuudistuksen myötä, myös oikeus määrätä omasta kehosta ja seksuaalisuudesta vahvistuu.
Tämä lakiuudistus on merkittävä myös lasten oikeuksien kannalta. Puolustuskyvyttömät lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja ne seuraukset, joita lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset aiheuttavat, ovat kauaskantoisia. On ainut oikea suunta ankaroittaa merkittävästi lapsiin kohdistuvien rikosten rangaistuksia. On ainut oikea suunta ylipäätään jatkossa varmistaa, että seksuaalirikoksista, kuten muistakin terveyteen tai henkeen kohdistuvista rikoksista, täytyy rangaista riittävästi ja oikeasuhtaisesti. Tällä hetkellä näin ei vielä valitettavasti ole.
Arvoisa puhemies! Tämän tärkeän lakiuudistuksen äärellä on kuitenkin kuultu myös lukuisia kommentteja, jotka nimenomaan itse asiassa osoittavat, miten tärkeää on tätä lakia muuttaa. On turhauttavaa kuunnella disinformaatiota siitä, että suostumus tulisi jatkossa ilmaista aina lomakkeella tai että lakimuutoksen myötä syytteen nostaminen valheellisin perustein yleistyisi merkittävästi. Kuten hallitus on selväsanaisesti tuonut esiin, tästä ei ole kyse. Uusi laki ei muuttaisi todistelun periaatteita, vaan syyttäjän on edelleen kyettävä osoittamaan rikoksen tapahtuneen. Ihmistä pidetään syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Sen sijaan todistelun kohde muuttuu. Kohteena olisikin se, miten syytetty on suhtautunut toisen tahtoon, ei väkivallan käyttö tai uhrin niin sanottu avuton tila. Tämä tuo merkittävän asennemuutoksen myös koko oikeusprosessiin.
Turhauttavia ovat olleet myös puheet siitä, että tämä uudistus olisi jollakin tapaa vähäpätöinen. Päinvastoin kyseessä on historiallisen suuri muutos, ja kiitos siitä kuuluu jokaiselle asiaa edistäneelle, niin kansalaisaloitteen allekirjoittaneelle kuin ministeriössä asiaa edistäneelle. On totta, että raiskauskulttuurin poistaminen vaatii kokonaisvaltaista kulttuurimme muutosta. Se edellyttää tämän lakimuutoksen lisäksi montaa muuta asiaa, kuten parempaa seksuaalikasvatusta, viranomaisten koulutusta, median ryhtiliikettä, sukupuolisensitiivistä otetta kasvatukseen sekä monia muita asioita, kuten myös riittäviä kuntoutusmuotoja seksuaalirikosten tekijöille, jotta järkyttävien tekojen kierre saadaan katkaistua ja lisää uhreja ei muodostu. Uskon kuitenkin vahvasti, että tämä laki itsessään edistää oikeansuuntaista asennemuutosta, sillä se lähettää nyt täältä eduskunnasta vahvan signaalin siitä, että jokainen päättää itse oman kehonsa rajoista, ja että vain kyllä tarkoittaa kyllä.
Valiokuntatyössä on kuitenkin vielä paljon varmistettavaa. On pidettävä huolta siitä, että suostumuksen määrittely säännöstasolla ja lain soveltamisessa on tarpeeksi tarkkaa, jotta mahdollisia aukkokohtia ei pääsisi syntymään. Samalla on pidettävä huolta siitä, että rangaistukset todella vastaavat teon vakavuutta. Terapeuttina olen nähnyt, miten esimerkiksi seksuaalirikosten uhrit työstävät traumojaan vielä vuosien jälkeen tapahtuneesta, ja miten kokonaisvaltaisesti itsemääräämisoikeuden ja kehollisen koskemattomuuden laiminlyönti rikkoo ihmisen. Tämä kaikki on tärkeää ottaa huomioon lainsäädännössä ja rangaistusasteikossa.
Arvoisa puhemies! Haluan loppuun vielä painottaa, että kaiken kaikkiaan tämä lakiuudistus on ehdottoman tärkeä ja ehdottoman tarpeellinen. Se päivittää nyt Suomen lainsäädännön vastaamaan kansainvälistä oikeutta ja pohjoismaisempaa linjaa. Haluan kiittää hallitusta tästä ihmisten ja naisten oikeuksia parantavasta uudistuksesta, sillä kysymykset tasa-arvosta ja naisten oikeuksista eivät ole marginaalisia tai vähäpätöisiä — ei, vaikka ne halutaan sellaiseen lokeroon ajoittain työntää. Nämä kysymykset ovat nimenomaan sitä politiikan kovaa ydintä. Tämä hallitus on viimeisten vuosien aikana edistänyt ihmismyönteistä politiikkaa ja lasten oikeuksia. Toivon, että tämä suunta jatkuu myös tästä eteenpäin.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Kivisaari, olkaa hyvä.