Arvoisa puhemies! Ministeri Rydman, te olette syyttänyt suomalaisia liiallisesta luottamuksesta siihen, että julkinen sektori hoitaa kaiken kehdosta hautaan. No, Suomessa tätä on tavattu kutsua hyvinvointivaltioksi, ja me olemme yleensä olleet ylpeitä siitä luottamuksesta, että täällä ketään ei päästetä putoamaan. Tämän hallituksen aikana suomalaisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on toki romahtanut, ja sen sijaan, että te keskittyisitte palauttamaan tuota luottamusta, te olette ilmoittanut, että aiemmin päätetyt lisäleikkaukset viedään surutta läpi. Kuulemma aiotte tehdä sen mahdollisimman kivuttomasti. 

No, katsotaanpa, mihin näitä leikkauksia nyt kaavaillaan. Sosiaalihuollossa, johon te suunnittelette 100 miljoonan euron leikkauksia, on kyse vammaispalveluista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta, ikääntyneiden hoivasta, elintärkeistä palveluista yhteiskunnan haavoittuvassa asemassa oleville. Miten te kuvittelette voivanne kivuttomasti leikata haavoittuvassa asemassa olevalta vammaiselta henkilöltä, lastensuojelunuorelta tai hoivaa tarvitsevalta ikäihmiseltä niistä palveluista, joiden on tarkoitus turvata heidän oikeutensa ihmisarvoiseen elämään? 

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, edustaja Hyrkkö, teidän oma puolueenne on sitoutunut siihen samaan velkajarruun ja menoraamiin, johon kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta tässä salissa ovat sitoutuneet. [Krista Kiuru: Me puhutaan nyt vanhustenhuollosta!] Ja kuvitteletteko te, että kun sosiaali- ja terveysmenot kuitenkin julkisista menoista leijonanosan leikkaavat, niin te itsekään pystyisitte pysymään siinä velkajarrussa ilman, että tarkastellaan myös sosiaali- ja terveyspuolen menoja? [Timo Harakka: Vastatkaa!] 

Totta kai, aina silloin kun menoja joudutaan sopeuttamaan, niin johonkin kohtaanhan ne osuvat, [Anne Kalmari: Onneksi eivät osu rikkaille!] mutta vilpitön pyrkimyksemme on se, että silloin kun sopeutuksia tehdään, ne toteutetaan mahdollisimman kivuttomalla tavalla, ja tähän pyrimme ilman muuta. Edelleen haluan alleviivata sitä, että tämän hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysmenot kasvavat 4 000 miljoonaa euroa suhteessa siihen, mistä lähdettiin tällä hallituskaudella liikkeelle. Se, että hillitsemme menokasvua osaltansa, on sitä, että varmistamme, [Juho Eerolan välihuuto] että palvelut pystytään turvaamaan vastaisuudessakin emmekä aja julkista taloutta konkurssiin. [Timo Harakka: Ette vastannut!] 

Arvoisa herra puhemies! En ole koskaan käyttänyt tällaista puheenvuoroa kuin nyt käytän, ja koville se ottaa tälläkin kertaa. 

Lähin omaiseni on ollut tänään 1 045 päivää ympärivuorokautisessa hoivapalvelussa. Kävin eilen viimeksi häntä tapaamassa, kuten myös tietysti viikonloppuna. Näen siellä erittäin ahkeran henkilökunnan, siinä yksikössä muutaman sairaanhoitajan, useita lähihoitajia, hoiva-apulaisia. Ainakin puolet heistä on maahanmuuttajataustaisia. Lauantain iltavuorossa yksikössä oli kolme työntekijää, kaikki maahanmuuttajataustaisia. Joidenkin kielitaito on aivan erinomainen, toisilla vähän heikompi. Kaikki he ovat ahkeria, sitoutuneita työntekijöitä. He kaikki yhdessä siellä aamulla pukevat nämä ihmiset, he syöttävät puolet tämän yksikön henkilöistä, muu osa osaa omatoimisesti syödä, he tekevät siellä vaipanvaihdon, he tekevät kaiken sen, mitä siellä pitää tehdä. 

Nyt meillä on käsittelyssä ehdotus, jossa 50 miljoonaa euroa aiotaan ottaa hyvinvointialueilta pois juuri vanhustenhuollosta. Se tarkoittaa 800 hoitajan vähenemistä. Kai te peruutatte sen esityksen? 

Arvoisa herra puhemies! Meillä itse kullakin, varmaankin epäilemättä jotakuinkin kaikilla suomalaisilla, on ikääntyneitä sukulaisia, jotka joutuvat turvautumaan niihin palveluihin, jotka suomalaisille ikääntyville ihmisille on kyettävä tarjoamaan, ja meillä on kaikilla varmasti yhteinen huoli siitä, että he saavat ansaitsemansa hoivan ja turvan. Meillä on varmasti paljon maahanmuuttajataustaisia hoitajia, jotka ovat paitsi pätevyydeltään myös kielitaidoltaan täysin kyvykkäitä hoitamaan näitä tehtäviä, ja he omalta osaltaan turvaavat palvelujärjestelmämme kestävyyttä ja pysyvyyttä. 

Samaan aikaan meillä on myöskin sellaisia hoitajia, joiden kielitaito valitettavasti on puutteellinen. Olen saanut valtavasti palautetta hoivahenkilökunnalta tämän toistaiseksi varsin lyhyen ministerikauteni aikana nimenomaan siitä, kuinka vakavia potilasturvallisuustilanteita tällä hetkellä kentällä muotoutuu siitä syystä johtuen, että osa hoitajista ei osaa suomea tai ruotsia riittävällä tavalla, ja meillä muut hoitajat joutuvat usein paikkailemaan tätä. Tämän vuoksi on aivan erityisen tärkeää, että tämä kielitaitokysymys saadaan kuntoon mahdollisimman pian. [Timo Harakka: Tässä on teidän tärkeysjärjestys!]