Arvoisa herra puhemies! Edustaja Hassi piti erittäin hyvän puheenvuoron edellä.
”Rakkautta ja rajoja” on kristillisdemokraattien otsikko ajatellen maahan tulevia ulkomaalaisia ja myös turvapaikkapolitiikkaa. Sekä rakkauteen että rajoihin liittyy inhimillisyyttä, joustavuutta, mutta toisaalta molempiin käsitteisiin liittyy myös jämäkkyyttä ja tiukkuutta ja selkeyttä. Silloin kun ajatellaan turvapaikanhakijoita, niin siinä on tietysti ne tietyt kriteerit, joiden pitäisi olla kuitenkin selkeitä, jotka pitäisi asianmukaisesti jokaisen kohdalla läpikäydä, ja tietysti pitäisi oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti tehdä päätökset sillä tavalla, että ketään ei kuoleman riskiin lähetetä.
Me KD:ssähän kautta vuosien olemme painottaneet kiintiöpakolaissysteemiä, jolloin pakolaisleirillä jo sinänsä käydään asioita läpi, ja varsinkin naisten, lasten, vanhusten, vammaisten osalta, jotka eivät pääse liikkeelle, olemme painottaneet, että kiinnittäisimme huomiota heihin, jotka ovat ikään kuin kaikista heikoimmassa asemassa. Toisaalta olemme puhuneet paljon siitä, kuinka monta enemmän voisimme samalla euromäärällä ehkä siellä lähialueilla auttaa, eli tähänkin puoleen tätä problematiikkaa pitää kiinnittää huomiota.
Mutta sitten, kun edustaja Elovaara on nostanut esiin tätä sisuasiaa ja kotoutumisasiaa, niin se on myös erittäin tärkeää — ja itse olen puhunut pitkän aikaa siitä — että kun meille tulee maahan ulkomaalaisia, tulee turvapaikanhakijoita, niin samalla kun ensimmäisenä päivänä opetamme heille ensimmäiset suomenkieliset sanat, pitäisi lähteä opetus, kotouttaminen paitsi kieleen myös kulttuuriin, kertoa, miten täällä toimitaan, ja myös kertoa, mitenkä täällä ei saa toimia. Ajatellen myös, että alkuvaiheessahan kommunikaatio pitkälti tapahtuu tulkkien kautta, meidän pitäisi enemmän kiinnittää huomiota, miten tulkit tulkkaavat: siihen, tapahtuuko meillä tämä kommunikaatio ja vuorovaikutus sillä tavalla, että myös tulija ymmärtää, mistä on kyse.
Sitten tähän sisuviisumiin sinänsä. Meidän tarvitsee tarkkaan tietysti katsoa tämä aloite. Toisaalta tietysti turvapaikanhakijoilla pitää olla yhdenmukaiset päätökset, että onko tarvetta saada turvaa. Mutta toisaalta — aivan niin kuin edustaja Hassi sanoi ja edustaja Elovaara — silloin kun on kotoutunut, on kouluttautunut ja kuuluu ehkä sellaiseen luokkaan, jota me kaikin puolin täällä tarvitsemme, ja voisi paitsi toteuttaa itseään myös olla hyödyksi yhteiskunnalle, niin minusta tässä pitäisi miettiä, mikä on se keino, mikä nimike, millä tällaiset ehkä voisivat tulla Suomeen. Jotkuthan pystyvät hankkimaan itsellensä työpaikan, saavat työluvan ja sitä kautta oleskeluluvan, jotkut tulevat muutenkin opiskelemaan, [Puhemies koputtaa] voisiko se olla sitä kautta. Mutta ajattelisin, että se, että huomioidaan kokonaisvaltaisesti tässäkin tilanteessa, on kyllä [Puhemies koputtaa] kannatettava ja hyvä aloite sinänsä.