Arvoisa puhemies! Todellakin, tämä esitys liittyy myöskin maatalouden kannattavuuteen, jossa tilanne on vakava. Siinä vaaditaan nyt todellakin faktoja ja tietoista politiikkaa. Siinä ei perussuomalaisella retoriikalla pitkälle pääse. [Toimi Kankaanniemi: Tekoja!] — Mutta kun edustaja Kankaanniemi muistelee, niin todellakin muistan, kun Suomi kävi EU-neuvotteluja, ja voidaan sanoa, että meidän neuvottelutulos jäi sillä tavalla vajaaksi, että eteläinen Suomi jäi näitten pysyvien tukien ulkopuolelle osin. Sitten tuli tämä vakavien vaikeuksien tuki, 141, se on jo toisella numerolla nykyisin, mutta käytännössä sitä rahaa ei enää juurikaan ole. Se on myöskin ongelma tässä satovahinkojen osalta, koska ei ole säädöspohjaa, millä näitä ratkaisuja tehtäisiin.
Itse asiassa itse muistan äänestäneeni täällä EU-jäsenyyttä vastaan [Toimi Kankaanniemi: Niin minäkin! Lensin hallituksesta!] kansanäänestyksen jälkeen juuri tämän takia, tietoisena siitä, että se ei ratkaise sitä. Tuin kyllä Ahon hallitusta koko ajan, mitä edustaja Kankaanniemi ei tehnyt. [Toimi Kankaanniemi: Tein!] — Koko aikaa. — Mutta todellakin, en minä halua, [Timo Harakka: Ettekö te voi mennä vähän pidemmälle historiaan?] että Suomi lähtisi pois EU-jäsenyydestä. En halua Suomea Venäjän etupiiriin näinä aikoina.
Mutta jos tulen vähän lähemmäksi nykyaikaa, niin olin silloin EU:n palveluksessa, kun valmistauduttiin tähän rahoituskauteen. Silloin maatalouskomisario Ciolos yritti saada lisää rahaa EU:n maatalouteen ympäristönäkökohdin ja saikin jonkun verran. Silloin ajateltiin, että markkinat hoitavat maatalouden kannattavuutta. Näin varmaan olisi käynytkin, ehkä, mutta sitten vuoden päästä tulivat Venäjän pakotteet ja Venäjän vastapakotteet, jotka ovat markkinoita sekoittaneet erityisesti Suomessa mutta tosin koko EU:n alueella. Nyt, by the way, tänä päivänä, kun brexit lähtee johonkin suuntaan, niin se on myöskin ilman muuta ongelma elintarvikemarkkinoiden osalta, pahoin pelkäämme. Nyt me valmistaudumme uuteen rahoituskauteen, ja EU:ssa on tietysti tärkeää nähdä, että markkinatilanne on muuttunut. Sen takia EU-tukia ei ole varaa todellakaan leikata, varsinkin kun nämä sääriskit kasvavat.
On kysymys myöskin suomalaisen kaupan keskittymisestä. Se on kuitenkin eurooppalaisittain keskittynein. Meillä on kaksi kaupparyhmää, toisen hallinnossa edustaja Harakka kertoi olevansa, ja niillä on yli 80 prosenttia markkinoista. Kyllä se on keskittynyt markkina monella tavalla, ja ymmärrätte, että se on myöskin ongelma.
Kun ajatellaan maatalouden kannattavuutta, niin totta kai markkinat sen ratkaisevat, mutta kyllä näillä tuillakin on merkitystä, ja sen takia Suomen pitää tässä suhteessa olla nyt erittäin tiukkana.
EU-jäsenyys muuten, edustaja Kankaanniemi, se on 90 senttiä per EU-kansalainen per päivä, ja jos se olisi 95 senttiä, niin nämä asiat voitaisiin hoitaa, eli ei tuijoteta liikaa prosentin kymmenyksiä, kun EU:n budjetin suuruutta ajatellaan.
Nyt me odotamme vuorineuvos Karhisen työryhmän esitystä. Ehkä se on näistä monista työryhmistä vakavin yritys löytää niitä keinoja, joilla maatalouden kannattavuutta, ruuantuotannon kannattavuutta, voidaan parantaa. Paitsi turvallisuutta suomalainen ruokahan on ekoteko, se on terveysteko, ja meidän pitää sitä todella tehokkaasti puolustaa.
Arvoisa puhemies! Varsinainen asiani oli tämä riskienhallinta, mihin edustaja Harakka aivan oikein viittasi. Valtiovarainvaliokunnan verojaostossa on molemmissa mietinnöissä, kun tätä energiaveron palautusta on käsitelty, todettu, että tämä ei voi olla se järjestelmä. Se ongelma on, että meillä ei ole järjestelmää, kun viime kaudella EU:ssa ja Suomessakin satovahinkojärjestelmä poistettiin. Nyt me olemme 30 miljoonaa kohdistaneet, joka on suora tuki tiloille, mutta eihän se mene oikein tietenkään, kun ei ole mitään järjestelmää. Varsinkin Lounais-Suomessa rannikolla olivat ne suurimmat kuivuusongelmat, eikä tämä kohdistu oikein. Sen takia ne tarvitsevat tilintarkastajan, joka on yksi minun ammateistani, että riskit pitää aina tunnistaa ja riskit pitää aina hallita.
Nyt meidän pitää tunnistaa, että sääriskit ovat tulleet pysyäkseen Eurooppaan. Ei se ole sattumaa, että meillä on kuiva vuosi ja märkä vuosi peräjälkeen suurimmassa osassa Suomea. Voi tulla hyviä vuosia, mutta sääriskit kasvavat, ja sen takia, kun viljelijöillä ei enää ole sitä puskuria, ei ole taloudessa sitä puskuria, millä ennen vanhaan hoidettiin ongelmia, niin meillä täytyy olla toimiva riskinhallintajärjestelmä, niin kuin täällä edellä muun muassa edustaja Hautala viittasi.
Nyt meillä on tietenkin vakuutusjärjestelmä, josta on tulossa juuri esitys sen veron poistamisesta, hyvä asia, mutta se ei riitä, vaan kyllä meidän pitäisi koota riskirahasto. Olkoon siinä vakuutus yksi elementti, olkoon siinä ruokasektori yksi elementti, olkoon siinä valtio yksi elementti, ja miksei EU-taso. Kyllä minä ymmärrän, että EU on sen vastuuttanut lähinnä jäsenmailleen. Muuten, tällä vaalikaudella oli esillä EU:lla puolentoista miljardin kriisirahasto, mutta sitten se supistui 300 miljoonaan, valitettavasti. Me tarvitsemme kriisirahaston riskienhallintaan, johon sitten erittäin kevyt byrokratia, mutta kuitenkin sellainen byrokratia, että se voidaan kohdistaa niille tiloille, joilla vahinko on sattunut. Tämä on tärkeä. Tämä voidaan aikaansaada, ja toivon, että sitä eri puolilla nyt määrätietoisesti tehdään, koska ne riskit ovat... Jos me uskomme ilmastonmuutokseen, se näkyy pirtin ikkunasta, se näkyy tieteellisenä faktana, se saattaa ruokkia itseään, saattaa edetä nopeammin kuin me tiedämme. Ja nyt ajattelen nuorta viljelijää, joka lähtee alalle, me heitä tosiaan tarvitsemme. Suomessa on muuten Euroopan nuorimmat viljelijät. Minä ajattelin, että kuinka vanhoja he Euroopassa sitten ovat, kun meilläkin ovat aika iäkkäitä. Me tarvitsemme riskinhallintaa. Jos ajattelemme nuorta viljelijää, että hän lähtee alalle, niin hänen täytyy tietää, että riskit ovat jossain hallinnassa, jos tulee vaikeita vuosia, jotta hän uskaltaa yrittää, uskaltaa investoida. Sen takia, arvoisa puhemies, me tarvitsemme paremman riskienhallintajärjestelmän suomalaiseen ruuantuotantoon.