Arvoisa puhemies! Koronan jälkeisessä Suomessa yrittäjyys ja palvelut eivät nouse itsestään. Se on se iso kuva, miksi kokoomus haluaa tarttua kysymykseen siitä, että Suomessa, siinä uuden alun Suomessa koronan jälkeen, olisi nykyistä useammalla mahdollisuus hyödyntää toinen toistemme apua, siis palveluna, ostaa työtä silloin kun itse ei jaksa, ostaa työtä silloin kun oma aika on käytettävissä toisella tavalla koko yhteiskunnan kannalta hyödyllisemmin.
Kokoomus haluaa, että me luomme ostovoimaa suomalaisille tuplaamalla kotitalousvähennyksen tason. Kokoomus haluaa, että suomalaisilla on varaa ostaa yrittäjien palveluita, että lapsiperheiden arki, ikäihmisten arki on nykyistä helpompaa.
No, täällä on tänäänkin keskusteltu kyselytunnilla siitä, onko se överi juttu, jos kotitalousvähennystä radikaalisti parannetaan nykyisestä, vai onko se kuitenkin enemmänkin syy siihen, että esimerkiksi Ruotsissa palvelusektori on selvästi laajempi kuin Suomessa, työllistää selvästi enemmän, satojatuhansia ihmisiä enemmän kuin Suomessa. Ruotsissa kotitalousvähennyksen maksimimäärä on 5 000 euroa. Meillä se on 2 400. Me ehdotamme, että se nostetaan tähän 5 000 euroon. Ruotsi on itse asiassa nostamassa sitä 7 000 euroon. Siellä kokemukset ovat olleet myönteisiä. Miksi? Jos avaan tätä hieman esimerkillä:
Jos meillä on esimerkiksi 3 500 euroa bruttona palkkaa saava, sanotaan Sanna, joka miettii, että pitäisi tehdä pintaremontti kotona mutta ei aika riitä: ruuhkavuodet. Sitten meillä on Ritva, joka tekee työkseen, haluaisi tehdä, remonttikeikkoja, tekee sitä Remontit Oy:n kautta. Onko todella nykytilanne järkevä meidän suomalaisten kannalta, kun tilanne on se, että käytännössä Sannan täytyisi tienata bruttopalkkaansa 430 euroa pystyäkseen ostamaan Ritvalta maalaustyön, josta Ritvalle jää käteen 150 euroa? Siis siihen, että Ritva tulee ja saa 150 euroa maalatessaan tai korjatessaan Sannan asuntoa, niin Sannan täytyisi käytännössä tienata bruttopalkkaansa 430 euroa, siis lähes kolminkertainen määrä siihen nähden, mitä Ritvalle jää tästä Sannan maksamasta osuudesta. Tätä on suomalainen verokiila. Jos ostat palvelun, josta se palvelun tekijä saa sataviisikymppiä, niin maksat käytännössä yli 300 euroa välissä veroja ja maksuja.
Tätä epäsuhtaa, että suomalaisella ei ole varaa ostaa toisen suomalaisen työtä, joka sitten jää ilman työtä, kun varaa tähän ei ole, sitä epäsuhtaa korjaamaan kotitalousvähennys on rakennettu, ei sitä varten, että se olisi vain joku rikkaiden lelu, vaan tästä on kysymys, että tavalliset keskipalkkaiset sannat pystyisivät remontoimaan huoneistonsa ja ritvat tekemään sitä palvelutyötä, jolle olisi kysyntää — leveämpi pohja suomalaisille työmarkkinoille.
No, onko tämä pelkästään rikkaille, sitäkö kokoomus ajaa? Meidän aloitteessamme poistetaan 100 euron omavastuu. Se mahdollistaisi sen, että pienestäkin, vaikka satasen palvelutarpeesta vuodessa saisi tämän vähennyksen, saisi 60 prosenttia vähentää yritykseltä ostamastaan palvelusta.
Vielä tärkeämpi ehdotuksemme osa on se, että kuten Ruotsissa, niin Suomessakin tuotaisiin tämä vähennys suoraan siihen ostohetkeen. Kun Sanna miettii, että onko minulla nyt varaa ostaa Ritvalta se korjaustyö, niin monasti varsinkin pienituloisemmassa päässä varmasti mietityttää se, että vaikka tästä joskus vuoden päästä saisi vähennyksen, niin voinko nyt laittaa kiinni tähän sen 430 euroa, jotta Ritva sitten lopulta saa siitä sataviisikymppiä. Mutta jos, kuten Ruotsissa, tehtäisiinkin niin, että tällaisena ennakkoverovähennyksenä tämä yritys voi heti sanoa, että minä laskutan vain puolet tämän työn arvosta, riittää, että maksat puolet työn arvosta, niin me saamme verottajalta ennakkoverovähennyksen, niin uskon, että aika paljon useampi lähtisi käyttämään palveluita. Ritvalla olisi aika monta työtuntia enemmän kuin tällä hetkellä, aika monta Ritvaa olisi töissä, jotka nyt ovat työtä vailla, ja aika moni Sanna jaksaisi ruuhkavuosiensa kanssa, ehkä jaksaisi ikäihmisenä omien vaivojensa kanssa ja niin edelleen. Miksi emme tee niin kuin Ruotsissa? Sitä me olemme jääneet ihmettelemään.
Tämä hallitushan ei yleensä tee asioita, joita kolmikanta ei kannata, mutta tässä tätäkään ongelmaa ei ole. Harvinainen teema, koska Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat yhdessä esittäneet tänä syksynä kotitalousvähennyksen laajentamista ja parantamista — yhdessä. Harvasta asiasta ovat yksimielisiä tänä päivänä, mutta tästä ovat. Nyt se on ihan vain hallituksesta kiinni. Saatiin viitteitä tänään, että jotain olisi tapahtumassa, mutta samalla kyllä sitten valtiovarainministerin puheet synkkenivät ja vaikeutuivat kyselytunnin edetessä, joten vielä täytyy töitä ilmeisesti tehdä, jotta paine tässä kattilassa riittävästi nousisi.
Se, mitä me täällä tänään olemme tekemässä, on nimenomaan paineen luominen sille, että yhä useampi keskituloinen Sanna pystyisi remontoimaan kotinsa, pystyisi hankkimaan palveluita, pystyisi ikäihmisenä hyödyntämään, olemaan itsenäisempi, ja toisaalta, että mahdollisimman moni Ritva pystyisi työtä tekemään ja saamaan oman taloutensa kuntoon. Laitetaan palkkarahat kiertämään Suomessa. Ei estetä sitä sillä, että maksaaksesi Ritvalle 150 euroa tarvitset itse asiassa omaa palkkaa 450 euroa. Ei siinä ole mitään järkeä. Ei se tuo Suomeen varallisuutta, että tämä verokiila estää palveluiden ostamisen.
Isossa kuvassa kysymys on todella tästä koko Suomen uudesta alusta. Täällä on äsken käsitelty yritystukien yksityiskohtia uuden yritystukipaketin osalta. Me olemme kaikki yhdessä lähteneet siitä, että konkurssit minimoidaan tänä vuonna, pyritään auttamaan yrityksiä myös tekohengittämällä, mutta emmeköhän kaikki ymmärrä myös sen, että tuet eivät korvaa liiketoimintaa. Me tarvitsisimme tässä ja nyt myös elementtejä, jotka auttavat ostamaan niitä palveluita, joita korona-aikanakin voi ostaa, ja ennen kaikkea heti, kun tilanne helpottuu ensi vuoden aikana, saisimme meidän palvelusektorin käyntiin, pienyrittäjät, jotka näitä ritvoja remonttihommissa pitävät, käyntiin ennen kuin tulee raksi ruutuun yrityksen päälle.
Toivon, että hallitus kaivaisi esiin näitä asioita miettiessään myös Vesa Vihriälän keväisen elvytysraportin. Me olemme liian monta kertaa kuulleet, että elvytys on tehokasta vain silloin, kun se tapahtuu valtion menoja lisäämällä. Mutta itse asiassa Vihriälän talousviisaiden raportissa lähdetään siitä, että keskipitkällä aikavälillä veroelvytys on jopa tehokkaampaa kuin menoelvytys, ja itse asiassa siinä lähdetään siitä, että sen pitäisi suunnilleen mennä fifty-fifty, ja niin se Ruotsissa menee. Jälleen kysyn: Onko, hyvä hallitus, Ruotsi tehnyt tässä väärän valinnan? Vai olisiko kuitenkin niin, että siellä on kokemusta palvelusektorin kasvattamisesta onnistuneesti, siellä on kokemusta siitä, kuinka selvästi harvempi Ritva joutuu pitkäaikaistyöttömäksi ja selvästi useampi Sanna pystyy hyödyntämään palveluita, pystyy pitämään itsensä kiinni omaa koulutustaan vastaavassa työelämässä myös ruuhkavuosien yli näiden palveluiden hyödyntämisen avulla.
Arvoisa puhemies! Todella toivon, että ensi keväänä tapahtuu se käänne, josta täällä pääministeri tänään vihjaisi, että tämä sama hallitus, joka ensi töikseen leikkasi kotitalousvähennystä ja valitettavasti teki yhä harvemmalle mahdolliseksi käyttää näitä palveluita, teki siitä käytännössä yhä useammin vain hyvin toimeentulevien mahdollisuuden käyttää palveluita, niin tämä sama hallitus toivottavasti myös ottaa opiksi siitä, mitä on nähty, ja uskaltaa ottaa opiksi, kääntää tämän kelkan, niin että kotitalousvähennys aidosti paranee ja siinä ei juututa pieniin säätöihin vaan tehdään kunnolla tämä etu hyödylliseksi keskiluokkaiselle suomalaiselle, koko väestölle, niillä ehdotuksilla, joita lakialoitteissa me esitämme ja joita tässä myös kuvasin.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Näin, ja edustaja Sarkomaa. — Nyt toistan sen, mitä sanoin jo äsken, eli tässä yhteydessä sallitaan keskustelu myös päiväjärjestyksen 9. ja 16. asiasta, jotka liittyvät samaan lakiin.