Arvoisa puhemies! Keskustelimme täällä aikaisemmin tänään koulutuksesta, ja varhaiskasvatus on keskeinen osa koulutusjärjestelmäämme, ja palaankin siihen. On itsestäänselvää, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen, jossa keskeistä on pysyvien aikuisten ja osaavan henkilöstön luoma kasvuympäristö. Tämä hallitus on tällä kaudella tehnyt paljon toimia, joilla nimenomaan varhaiskasvatuksen laatua on pystytty parantamaan ja nostamaan, aivan kuten ministeri Andersson tuossa aikaisemmin totesi.  

Varhaiskasvatuksen osalta työvoimapula on kuitenkin jo nyt äärettömän merkittävä, ja tulevaisuudennäkymät tuonne kymmenen vuoden päähän ovat hyvin huolestuttavia. Tähän kokonaisuuteen liittyy paljon kysymyksiä, joihin nyt tällä hetkellä haetaan vastauksia. Minä kysyisin ministeri Anderssonilta: mitä tulee tehdä, että varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan löydetään kestäviä ratkaisuja nyt ja tulevaisuudessa? Tilanne on akuutti, mutta se uhkaa myös heikentyä. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Kuten todettua, yksi keskeinen ratkaisu on se, että me koulutamme riittävästi niin varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja kuin lastenhoitajia ja että me myöskin lähetämme vahvan viestin siitä, että näiden kaikkien alojen asiantuntijoita tarvitaan siellä päiväkodin arjessa ja varhaiskasvatustyössä.  

Sen lisäksi pidän tärkeänä, että lainsäädännöllisesti jatketaan työtä varhaiskasvatuksen laadun vahvistamiseksi. Epäkohdat, mitä itse edelleen näen meidän lainsäädännössä, liittyvät muun muassa osa-aikaisten lasten suhdelukuun: jos on osa-aikaisia lapsia ryhmässä, heitä voi olla tuplasti se määrä, mikä voi olla silloin, kun lapsi lasketaan täyspäiväiseksi, ja tämä on tietenkin täysin ikään kuin arjelle vieras ajatus, että lainsäädäntö tästä lähtee liikkeelle.  

Näen, että me tarvitsemme edelleen myöskin parannuksia palkkaukseen ja työehtoihin. Kyse on koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta täysin olennaisesta työstä ja ennen kaikkea lasten hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta olennaisesta työstä, ja sen arvostuksen pitää näkyä myöskin konkreettisesti työntekijöiden arjessa.