Arvoisa puhemies! Kiitän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Niikkoa tästä alustuspuheenvuorosta, ja kiitos hänen sanoistaan myöskin — kiitän sekä Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen varapresidenttinä. Me näemme sen merkittävän työn, mitä Euroopan neuvosto tekee tuossa laajassa mittakaavassa.
Kuten edustaja Pelkonen tässä viittasi — myöskin edustaja Niikko viittasi siihen — Euroopan neuvosto vietti juhlavuotta viime vuonna, ja tuota juhlavuotta korosti Suomen kannalta se, että meillä oli poikkeuksellisen korkea profiili Euroopan neuvoston työssä. Tuo profiili ei tullut ainoastaan siitä, että me olimme ministerikomitean puheenjohtajana, eikä siitäkään, että tasavallan presidentti Niinistö samoin kuin meidän ulkoministerimme Soini esiintyivät yleiskokoukselle, vaan siitä, että sekä tämä Suomen esiintyminen täällä yleiskokoustasolla että sitten niin sanottu Helsingin ministerikomitean kokous toukokuussa johtivat niihin isoihin ratkaisuihin, joiden hedelmiä me parhaillaan myönteisellä tavalla nautimme Euroopan neuvostossa.
Vuoden 2014 jälkeenhän ajauduttiin, kun sanktiopolitiikka tuli käyttöön, kriisiin siinä mielessä, että Venäjän parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskunnan valtakirjoja ei hyväksytty ja Venäjä oli vetäytymässä koko järjestöstä. Suomen aidosti neuvotteleman neuvotteluratkaisun tuloksena päädyttiin ratkaisuun, jossa Venäjän valtakirjat palautettiin ja Venäjän valtuuskunta kesästä alkaen alkoi osallistua täysimääräisesti Euroopan neuvoston työhön, ja se tilanne, että Venäjä olisi todella siirtynyt järjestöstä pois kokonaisuudessaan, myöskin hallitusten väliseltä puolelta, onnistuttiin välttämään. Tämä oli korkean profiilin operaatio, josta Suomi sai paljon, paljon pisteitä.
Nyt kun järjestö on hieman jakaantunut sen vuoksi, että sinne on syntynyt oppositiota, myöskin tuonne yleiskokoukseen ja myöskin ministerikomitean tasolle, jossa edelleenkin kyseenalaistetaan Venäjän jäsenyys siinä järjestössä, niin on herännyt kysymys, millä perusteilla me puolsimme sitä. Haluan tässä nyt ihan avoimesti eduskunnan edessä sen avata siltä osin, että kyse ei niinkään ollut, ei ainoastaan ollut, Venäjän valtion osallisuudesta Euroopan neuvoston työhön vaan ennen kaikkea Venäjän valtion sitoutumisesta Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Ja tämä sitoutuminen merkitsee sitä, että se, mitä Euroopan neuvosto tekee, ei ole enää vain hallitusten välistä toimintaa tai parlamenttien välistä toimintaa vaan myöskin kansalaisyhteiskuntien tasoista toimintaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävistä asioista 23 prosenttia valituksista tulee Venäjältä. Eli venäläiset kansalaiset, kansalaisjärjestöt tekevät ihmisoikeusvalituksia liittyen erilaisiin rikkomuksiin Venäjän yhteiskunnan sisällä. Heillä on ikkuna auki sillä tavalla, että he pystyvät edellyttämään, että Venäjän hallinto seuraa niitä ihmisoikeusnormeja ja -sopimuksia, mihin se on sitoutunut olemalla mukana Euroopan neuvostossa. 23 prosenttia kaikista näistä valituksista tulee siis Venäjältä, mikä on 13 000 valitusta. Me näemme sen mittakaavan: 13 000 valitusta. Venäjä on suuri maa, ja sen takia sieltä tulee niitä paljon suhteellisesti ottaen, niin että Venäjä on vasta 8. suurin valittajamaa, jos sikseen tulee. En rupea luettelemaan muita maita, mutta se suhteellisuus tässä nyt näkyy.
Olennaista oli se, että tarjoamalla Venäjän parlamentaarikoille mahdollisuuden osallistua tähän dialogiin me tarjoamme myöskin samalla venäläiselle kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden nojautua näihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Ja me saimme erittäin paljon palautetta ja kiitosta venäläisiltä kansalaisjärjestöiltä, ihmisoikeusjärjestöiltä, jotka korostivat, että teimme aivan oikean ratkaisun tässä asiassa, ja se on ollut tässä se iso taustakuvio riippumatta siitä, että tässä on ollut ristiriitaa.
Kannattaa muistaa, että Euroopan neuvostossa myöskin on tämmöinen monitorointijärjestelmä olemassa. Meidän ex- tasavallan presidenttimme Tarja Halonen on aikoinaan ollut aloitteen tekijä tässä monitorointijärjestelmässä, jossa näitä jäsenvelvoitteita ja -sitoumuksia seurataan systemaattisesti raportöörien toimesta. Erityisesti näiden keskeisten uusien jäsenmaiden osalta — tai sellaisten maiden osalta kuten Puola, joka on otettu monitoroinnin piiriin juuri nyt — joissa nähdään ihmisoikeusloukkauksia, oikeusvaltioperiaatteen tinkimistä tai demokratiassa suuria puutteita, seurantaan panostetaan paljon. Ja tiedän itse ollessani Armenian raportöörinä, että meidät otetaan erinomaisen vakavasti Armeniassa, siinä maassa itsessään, kun me käymme siellä maassa — mitä ei ole tässä vaiheessa nyt vielä tapahtunut kunnolla tämän koronan vuoksi ja muuten. Mutta aikaisemmat raportöörit ovat aina tavanneet valtion kuin valtion tasavallan päämiehen, hallituksen edustajia ja myöskin tietysti laveasti johtajia sekä oppositiota, kaikkia poliittisia toimijoita ja kansalaisjärjestöjä. Heillä on erittäin suuri rooli suhteessa sen maan ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokehitykseen. Tätä säännöllistä monitorointia myöskin tehdään Venäjällä. Tämä monitorointi on taas käynnistynyt Venäjän jäsenyyden myötä.
Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan meriitteihin kuului viime vuodelta myöskin se, että syksyllä me järjestimme Rovaniemellä, kiitos myöskin eduskunnan tuen, Euroopan neuvoston poliittisen komitean ulkosuhteita käsittelevän suuren, merkittävän seminaaritapahtuman, jossa nimenomaan oli tarkoitus tutustua arktiseen alueeseen, Arktisen neuvoston työhön. Arktinen neuvosto ei ole vielä tarkkailijajäsenenä Euroopan neuvostossa. Ja nyt siinä oli ajatuksena se, että saataisiin Arktinen neuvosto myöskin tällä tavalla aktivoitua ja Euroopan neuvoston suhteita rakennettua. Ja otimmekin selkeitä askeleita eteenpäin tässä Arktisen neuvoston ja Euroopan neuvoston yhteistyössä, josta omalla tavallaan myöskin sitten lankeaa Suomen valtuuskunnan aktiivisuudelle kiitosta, koska me halusimme tällä tavalla tätä asiaa isännöidä.
Eli summa summarum, minusta on arvokasta, että me olemme mukana Euroopan neuvoston työssä. Minusta on myöskin arvokasta, että meillä on tämä tilaisuus eduskunnassa edes kerran vuodessa käydä läpi sitä työtä, mitä me kansanedustajat teemme myöskin ohitse tämän salin. Euroopan neuvosto itse asiassa elimenä oli minullekin hieman yllätys, kun olen uusi toimija Euroopan neuvoston puitteissa — olen aikaisemmin toiminut Etyjin puitteissa erityisesti. Se on käytännössä toinen parlamentti. Se on käytännössä toinen parlamentti valiokuntineen ja toimintamuotoineen, päivittäisine yhteyksineen, mitä meillä on Strasbourgiin tässä yhteydessä, ja se ei useinkaan näy tässä eduskuntatyössä siltä osin, että kollegat näkisivät, miten paljon me raadamme, koko se Suomen valtuuskunta raataa, tässä puolessa. — Kiitos.