Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Heinosta ystävällisistä sanoista ja kannustavasta puheenvuorosta tämän keskustelun alkuvaiheessa.
Nyt käsittelyssä oleva talousvaliokunnan mietintö Hanselia koskien on mielestäni toki ajankohtainen, ja erityisesti sen tekee ajankohtaiseksi tämä suuri viimeinen kilpailutus, joka oli mittaluokassaan valtava. Melkein voi sanoa, että kun Hansel on tätä tarjouspyyntöä tehnyt, niin varmasti jokainen Hanselin asiantuntija tiesi, että tähän eivät pienet yritykset lähde mukaan, ja tämähän on ihan selkeästi hankintalain vastaisesti toimittu. Tarkoituksenmukaisella tavalla pitää tarjoukset pyytää, ja tässä on ollut vain yksi tarkoitus: saada yksi toimija valituksi ja kaikki muut markkinoilta pois. Tällaisina aikoina minun järkeeni ei millään mahdu, miksi julkisia, valtion ja kuntien, hankintoja tekevä yhtiö toimii näin yksisilmäisesti. Tätä on äärimmäisen vaikea ymmärtää. Tämähän lyö samalla korville ruokaturvallisuutta. Esimerkiksi kun hankintoja tehdään, niin missä varmistetaan hankittavien raaka-aineiden laatu ja se, mistä ne tulevat? Sellaista seurantajärjestelmää, jossa kaikki pystyttäisiin tarkistamaan, ei ole. Millaista tavaraa tarjousten mukana liikkuu? Sitä ei tiedä kukaan.
Ja toinen asia, mikä ihmetyttää, kun elämme tällaista leviävien tautien aikaa: Minkä takia valtion ja kuntien hankintayhtiö toimii tällä tavalla? Tämähän halvauttaa paikallisten toimijoiden kyvyn tuottaa tiettyjä tuotteita, koska kukaan ei varmasti niitä tuotteita toimita, kun tietää, että markkinoille ei enää pääse, ja kun tarjouspyynnöt menevät tällä tavalla. Elikkä korostan, arvoisa puhemies, että tarjouspyynnössähän tämä peli ratkaistaan — millä keinoin tarjouspyyntö tehdään. Tarjouspyyntö voidaan Hanselinkin toimesta tehdä sillä keinoin, että paikalliset, pienet yritykset ovat mukana, [Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä!] mutta se voidaan tehdä myös sillä tavalla, että yksikään ei pääse mukaan, ja tässä asiassa toimittiin viimeksi mainitulla tavalla. Elikkä tarjouspyyntö ratkaisee kaiken.
Muistan, että kotikunnassani Ilomantsissa aikanaan paikallinen kirjakauppa toimitti kirjat kouluihin, kun kävin lukiota ja niin sanottua yhteiskoulun oppikoulua, niin kuin silloin sanottiin, elikkä nykyistä yläastetta ja sitten lukiota. Kirjakauppias toimitti kirjat suoraan, jokainen oppilas sai omat kirjansa valmiina pakettina, ja se oli siinä. Sitten kun tämä kilpailutettiin, niin tämmöinen iso, Hanselin — tai mikä se organisaatio silloin olikaan — kilpailuttama yhtiö toimitti tämän samaisen kirjapaketin. Muistan sen perjantai-illan, kun olin illalla lenkillä. Vettä satoi syysiltana ihan mahdottomasti, mutta paikallinen kuljetusfirma toimitti sen ison kontin suoraan rekan nosturilla keskelle koulun pihamaata vesisateeseen. Minä juoksin välittömästi vahtimestarin luokse, jotta saatiin traktori paikalle ja etukuormaajalla siirrettyä tämä kyseinen kirjataakka katon alle, että se ei viikonlopun aikana ime itseään täyteen vettä. Elikkä voi sanoa, että tässä on oikein konkreettinen esimerkki siitä, miten kilpailutuksen ei pidä toimia ja miten asiakasta, tässä tapauksessa kuntalaista, kohdellaan.
Toivon, arvoisa puhemies, että eduskunta reagoi tähän jollakin tavalla. Ainakin seuraavia lainsäädäntöjä tehdessä mietinnöt pitää kirjoittaa aivan aukottomasti sillä tavalla, että tällaiseen menettelyyn ei Hansel pysty. Kilpailuttamisen tekeminen oikein, urakoiden ja tarjouspyyntöjen pilkkominen pieniin osiin, vaikka maakunnallisesti tai peräti kunnallisesti, olisi se oikea keino.
Tämä samainen ilmiöhän näkyy kahdella muullakin alueella ihan kirkkaan selkeänä. Arvoisa puhemies sallii kaksi rinnastusta. Toinen on se, että kun tieurakoita kilpailutetaan esimerkiksi alemmalla tieverkolla, niin siellä yksi iso yhtiö ottaa sen kilpailutuksen haltuunsa tekemällä tarjouksen, kun tarjouspyyntö on tehty niin, että pienet eivät pysty tarjoamaan. Sen jälkeen kyseinen yhtiö pistää suurin piirtein 10 prosenttia siitä tarjoussummasta taseeseensa rahaa, ja 90 prosentilla hoidetaan teitä, ja taso on sitten mitä sattuu. Aivan käsittämätöntä toimintaa aikana, jolloin pitäisi kaikki pystyä hoitamaan paikallisesti. Olen tehnyt monta kertaa esityksiä siitä, miten asia tulisi hoitaa, mutta ei se mene valtion toimijalle millään lailla jakeluun.
Sama koskee montaa muutakin kilpailutusta, mitä valtio tekee. En lähde kaikkia luettelemaan. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tämä Senaatti-kiinteistöt, joka on onnistunut toiminnallaan tekemään sen, että maaseutukunnissa valtiotoimija maksaa jopa kolminkertaista vuokraa verrattuna siihen, mikä paikallinen kunnan vuokrataso on. Onkohan siinä kilpailutus mennyt ihan oikein? Tai onkohan valtion toiminta mennyt veronmaksajan kannalta oikein? Ja tällaisen me täällä eduskunnassa kirkkain silmin hyväksymme. Kyllä joskus ottaa sapesta, mutta saahan se ottaakin. Se on henkilökohtainen ongelma.
Mutta joka tapauksessa, arvoisa puhemies, jos me tällaisia Hanseleja ja Senaatti-kiinteistöjä tai joitakin muita tällaisia keskusjohtoisia organisaatioita tuemme jatkuvasti, niin otamme samalla valtavan riskin, joka nimenomaan koskee ruokaturvallisuutta ja toimitusvarmuutta — se koskee suomalaisten turvallisuutta äärimmäisen paljon. Esimerkiksi ruoan toimitukset: Kun iso toimittaja voittaa kilpailutuksen, niin mitä sitten saamme? Sitä ei kukaan tiedä. Vaan jos se tulisi paikalliselta toimittajalta, niin aivan varmasti laatu olisi huippuhyvää.
Tässäkään talossa ei viime aikoina ole puhuttu mistään muusta kuin hiilijalanjäljestä, hiilidioksidista — välillä tuntuu, että vähän liikaakin. Tällä keinoin kun tavaroita rahdataan ympäri maailman, niin mitenhän tuon hiilijalanjäljenkin käy? Jos joku arvoisa kansanedustaja minulle semmoisen laskelman esittää, että tämä nyt tehty kilpailutus tukee vahvaa suomalaista ilmastopolitiikkaa hyvin, niin sen mielelläni lukisin. Pahoin pelkään vain, että sitä tutkimusta ei minulle koskaan toimiteta, kun tämä nytkin käsillä oleva asia, Hanselin kilpailutus, on ilmastopolitiikan kannalta järkyttävä teko. Tavaraa rahdataan ympäri Suomea sieltä sun täältä. Varmaan osa tulee ulkomailtakin. Mitä ilmastopolitiikkaa se on? Ei mitään. Sanoisinko, että järkeä on käytetty, mutta turkasen vähän. [Jukka Mäkynen: Hyvä puhe!]