Arvoisa puhemies! Jos jotain olemme viime päivien aikana ymmärtäneet, niin se on se, kuinka tärkeä asia on oma turvallinen koti. Valtioneuvosto antoi joulukuussa 2021 eduskunnalle selontekona asuntopoliittisen kehittämisohjelman. Selonteko ottaa kantaa meitä jokaista koskettavaan perustarpeeseen ja perusoikeuteen eli asumiseen.
Asumiseen ja asuntopolitiikkaan liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti ajankohtaisia, ja erityisen näkyviksi ne ovat tulleet myös pandemian aikana. Asuntopoliittista kehittämisohjelmaa on valmisteltu pitkään keskeisten ministeriöiden ja virastojen yhteistyössä, ja sen valmisteluun osallistui parlamentaarinen seurantaryhmä, jossa oli edustajat kaikista eduskuntapuolueista. Työryhmä selvitti asuntomarkkinoiden nykytilaa, ja sen mukaan Suomen asuntopolitiikassa ollaan monessa suhteessa onnistuttu. Asuntotuotannon määrä on pysynyt korkealla tasolla, ja vuokramarkkinoiden kysyntään ollaan pystytty vastaamaan viimeisten vuosien aikana. Toimivien asuntomarkkinoiden ja asuntopolitiikan edistäminen vaatii silti aina jatkuvaa työtä ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamista.
Kehittämisohjelman valmistelussa kuultiin myös laajasti sidosryhmiä, ja valmistelussa pohdittiin asuntopolitiikkaa useista eri näkökulmista. Ohjelmassa huomioidaan sekä asumisen kytkeytyminen jokaisen suomalaisen arkielämään että asumisen merkittävä yhteiskunnallinen ulottuvuus. Asuntopolitiikalla voidaan vastata ihmisten asumiseen liittyvien perustarpeiden tyydyttämiseen, mutta asuntopolitiikka vaikuttaa myös laajempiin kokonaisuuksiin, esimerkiksi kotitalouksien varallisuuteen ja työvoiman liikkuvuuteen. Asuntopoliittinen selonteko osoittaa hyvin, miten moneen yhteiskunnan alueeseen asuntopolitiikka vaikuttaa, ja toisaalta, miten monella päätöksellä on vaikutuksia asumiseen.
Arkiset mutta välttämättömät asiat etätöiden tekemisestä karanteenissa olevan lapsen koulunkäynnin järjestämiseen ovat asettaneet uusia vaatimuksia myös kodille. Toisaalta on pohdittu entistä enemmän, minne asuntoja tarvitaan ja miten asumisen hinta kehittyy eri puolilla Suomea. Yhdessä paikassa vuokrataso on monen kukkarolle liikaa, toisessa taas omaa asuntoa on vaikea saada myydyksi. Asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa otetaan huomioon ja tarkastellaan myös asumisen laatuun ja asuntomarkkinoiden alueelliseen eriytymiseen liittyviä näkökulmia.
Asumisen ajankohtaisuutta aiheena alleviivaa ilmastokriisi, joka vaatii akuutteja päästövähennyksiä myös rakentamisessa ja rakennuksissa, joista aiheutuu kolmasosa kasvihuonepäästöistä. Hyvä kaupunkisuunnittelu, siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin ja asuntojen pitkäikäisyys pienentävät rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä. Asuntopoliittisen kehittämisohjelman mukaan asumisen ympäristö‑ ja ilmastovaikutuksilla tulee olla läpileikkaava rooli kaikessa asuntopoliittisessa päätöksenteossa. Asumisen haasteet eivät tulevaisuudessa ainakaan pienene.
Ilmastonmuutoksen lisäksi asuntopolitiikkaan meillä ja muualla vaikuttavat väestön ikääntyminen ja kaupungistuminen. Meidän on varmistettava, että asuntoja rakennetaan riittävästi, sillä kysyntää niille on. Erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla asuminen on kallista ja niukka asuntotarjonta voi estää työvoiman saatavuutta. Kehittämisohjelma esittää toimia myös kasvaville kaupunkiseuduille sekä asettaa tavoitteeksi, että eri puolilla Suomea on miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Ikääntyneiden tarpeet tulee pystyä huomioimaan entistä kattavammin asuntopolitiikassa.
Selonteko tuo asuntopolitiikkaan kaivattua pitkäjänteisyyttä, jota myös eduskunta on edellyttänyt. Ohjelmassa asetetaan asuntopolitiikalle seitsemän keskeistä tavoitetta, joihin pyritään seuraavien vuosien aikana vastaamaan.
Asuntopolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on, että jokaisella olisi mahdollisuus asua hyvin ja kohtuuhintaisesti. Julkisen vallan tehtävänä on perustuslainkin mukaan edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä. Lisäksi asuntopolitiikan on luotava tasapainoisia asuinalueita ja torjuttava eriarvoisuutta. Tähän tarvitsemme monipuolista markkinaehtoista asuntorakentamista ja sitä täydentävää valtion tukemaa tuotantoa. Ajatuksena on, että asuntopoliittiset tavoitteet huomioidaan kaikissa asuntopoliittisissa toimissa seuraavien vuosien aikana.
Kehittämisohjelmassa linjataan niistä periaatteista, joita on noudatettava asuntopoliittisessa päätöksenteossa. Näitä ovat esimerkiksi asuntopolitiikan selvempi kytkeytyminen muihin politiikan alueisiin ja asuntopoliittisen politiikan kehittäminen vahvemmin yli hallinnonrajojen. Lisäksi kehitysohjelma sisältää monipuolisesti erilaisia toimia, joilla asumisen haasteita pyritään ratkaisemaan tulevien vuosien aikana. Käytännössä ohjelmaa toteutetaan erilaisina selvityksinä, lainsäädäntöhankkeina ja moninaisina toimenpiteinä. Selonteossa linjattujen toimien laajuus vaihtelee yksityiskohtaisemmista toimenpiteistä suuriin kokonaisuuksiin. Moni toimenpide myös tarkentaa hallitusohjelman linjauksia.
Kasvukeskuksissa tärkeä väline ovat MAL-sopimukset. Näiden solmimista jatketaan suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. Sopimuksissa tulisi jatkossa huomioida myös keskeisiä asumiseen liittyviä laadullisia tekijöitä, kuten asuntojen koko. ARA-tuotanto nähdään tärkeäksi keinoksi edistää asuntopoliittisia tavoitteita. Ohjelmassa tunnistetaan, että valtion tukemaa asuntotuotantoa tarvitaan talouden suhdanteista riippumatta, mutta sen määrässä tulisi huomioida rakennusalan suhdannetilanne. Asuntopoliittisessa kehittämisohjelmassa linjataan myös siitä, että Suomessa tarvitaan monipuolista asuntotuotantoa. Muun muassa vapaarahoitteisella tuotannolla, yksityisillä vuokranantajilla ja valtion tukemalla tuotannolla on kaikilla oma tärkeä roolinsa asuntomarkkinoiden toimivuuden varmistamisessa. Samaan aikaan tulee huolehtia riittävästä tonttitarjonnasta ja kaavavarannosta, joten myös kunnilla on keskeinen rooli asuntopoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Myös rakennusalan kilpailun edistäminen osana asuntomarkkinoiden toimivuutta tunnistetaan ohjelmassa.
Yksi tärkeä ja iso kysymys on Valtion asuntorahaston tulevaisuus. Tämä valtion asuntopolitiikan keskeinen väline halutaan säilyttää pitkälle tulevaisuuteen, ja sen pääoman kartuttamiseksi etsitään nyt uusia keinoja. Väestöltään vähenevillä alueilla yhtenä konkreettisena ehdotuksena on parantaa ehtoja, joilla asunto-osakeyhtiöt saavat valtiontakauksia peruskorjauksiin. Näin helpotetaan niiden yhtiöiden tilannetta, joilla on vaikeuksia saada lainaa korjauksiin. Vajaakäyttöiseen asuntokantaan kohdistuvia valtiontukia jatketaan, sillä monipaikkaisuus voi avata uusia mahdollisuuksia asumisen tarpeiden muuttuessa tulevaisuudessa.
Myös sukupolvien välinen eriarvoisuus asuntomarkkinoilla on ollut paljon keskusteluissa, ja nuorten asema asuntomarkkinoilla on puhututtanut. Asp-lainojen ehtojen kehittäminen on yksi keskeinen keino parantaa nuorten asemaa asuntomarkkinoilla. Suomi on ollut kansainvälisestikin esimerkillinen maa asunnottomuuden vähentämisessä. Kehittämisohjelma vahvistaa hallitusohjelman tavoitetta asunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 mennessä.
Mahdollisia rahoitustarpeita koskevat asiat käsitellään ja niistä sovitaan aina erikseen. On myös huomioitava se, että asuntopolitiikka elää ajassa ja tarvittavia uudelleenarviointeja on tehtävä olosuhteiden muuttuessa. Yksi esimerkki tässä on koronapandemian aikana vahvasti esiin noussut etätyön lisääntyminen. Tällä voi olla jatkossa vaikutuksia tulevaisuuden asumiseen ja sitä kautta myös asuntopolitiikkaan. Monet asuntopoliittiset toimet ja niiden vaikutukset näkyvät asuntomarkkinoilla vasta pidemmällä aikavälillä.
Kannattaa pitää mielessä, että kansainvälisessä vertailussa Suomen asuntomarkkinoilla on jo paljon hyvää: Asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään. Tarjolla on monipuolisia asumismuotoja. Asumisen laatu ja hintataso ovat verrattain hyvällä tasolla. Tällä asuntopoliittisella kehittämisohjelmalla pyritään paitsi turvaamaan Suomen asuntopolitiikan jatkuvuus myös vastaamaan asumisen uusiin haasteisiin tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitokset. — Ja nyt ryhmäpuheenvuoroihin, edustaja Heinäluoma.