Arvoisa rouva puhemies! Sote on kuin hieman liikaa miestä väkevämpää nauttinut setä, joka rähjää jokaisissa juhlissa ja jonka kaikki tuntee. Tähän tilanteeseen sote on poliittisesti joutunut, että 15 vuotta on tätä väännetty ja vieläkään ei valmista ole tullut. Sinänsä kiitän edustaja Zyskowiczia rehellisyydestä, hän kertoi, mikä on ollut neuvottelutilanne, mikä on ollut heidän puolueensa linja ja mikä se linja on nyt. Tosin täytyy samaan hengenvetoon sanoa, että Zyskowiczin puheenvuoro todistaa sen, että se kompromissiesitys, mitä hallitus yhdessä edisti ja eduskunnassa vei eteen päin, ei ollut mikään kokoomuksen malli, kuten tästä saimme kuulla, vaikka demareista joskus muutakin on väitetty.
Se, mitä nyt pitäisi tehdä kaikkein tärkeimpänä, on oppia siitä, mitä tässä 15 vuoden aikana on tehty. Kyllä minun käsitykseni pari vuotta perustuslakivaliokunnassakin istuneena on, että aika ahdas on se tulkinta, mistä mikään sote‑malli voi läpi mennä. Se on kaikkein keskeisintä, että malli olisi sellainen, joka voidaan lopulta myös oikeasti maaliin viedä, eli se tarvitsee kaikkien puolueiden sitoutumista, ja on huomattava tämä kaikki aikaisempi valmistelu ja otettava se huomioon. Toisaalta toimivia terveyspalveluita, kuten neuvoloita ja erikoissairaanhoitoa, ei ole syytä lähteä kauheasti rikkomaan, sekin on tässä opittu.
Olen edustaja Zyskowiczin kanssa eri mieltä sosiaali‑ ja terveyspalveluiden järjestämisestä: sen olisi syytä olla kuntia suuremmilla alueilla, joissa valtaa käyttävät nimenomaan vaaleilla valitut päättäjät. Mitä tulee sitten tähän valinnanvapauteen, niin yksityiset toimijat terveys‑ ja sosiaalipalvelussa ovat tarpeellinen osa kyllä, mutta nimenomaan julkinen isäntänä, yksityinen renkinä — maltillista valinnanvapauden lisäämistä esimerkiksi palveluseteleiden käytön lisäämisellä ja henkilökohtaisella budjetoinnilla. Sote‑alueiden verotusoikeuskin olisi selvitettävä, sitä harkittava, mutta niin, että kokonaisveroaste ei sen takia nousisi.
Espoolaisena kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna tietysti merkittävä kysymys on Uudenmaan, Helsingin asema. Kyllä tässä olisi harkittava erillisratkaisua näin väkirikkaan alueen osalta, se on aivan selvää, mutta edelleen korostan sitä, että tämä perustuslain tulkinta on sen verran ahdas, että mikä tahansa malli esitetään, niin kyllä minun ensimmäinen kysymykseni kansalaisenakin olisi se, että jos 15 vuoteen ei ole tällaista saatu tehtyä, niin mikä uskottavuus on nyt millään puolueella — kaikki eduskuntapuolueet ovat tässä olleet mukana — esittää, että kyllä nyt tämä malli on se, joka varmasti menee läpi. Me tarvitsemme sitä parlamentaarista yhteistyötä nyt, ja siksi olen harmissani siitä, että vaikka tällaista esitettiin, että jo ennen vaaleja istuttaisiin alas ja katsottaisiin näitä suuria linjoja, niin esimerkiksi sosiaalidemokraattien Sanna Marin tämän tyrmäsi. Ihmettelen, miksi.