Arvoisa puhemies! Tosiaan talousvaliokunnassa näitä on pohdittu paljonkin, ja tässä on tullut tähän kustannustuki kolmoseen hyviä parannuksia, mitä on toivottu.
Annan yhden esimerkin musiikkialasta. Kun kuulimme tapahtuma-alan ahdingon, niin eivät ne suuret järjestäjät koko kompensaatiota eivätkä korvausta saaneet tietenkään, mutta saivat kuitenkin jotakin, ja sitten kun katsottiin, meneekö tämä korvaus sitten myös niille muille, jotka sillä alalla toimivat tavallaan sen tapahtuman alla, eli kaikille niille alihankkijoille ja sitten heillä töissä oleville henkilöille, niin huomattiinkin nopeasti, että esimerkiksi hyvin moni valoja hoitava henkilö tai lavaa rakentava henkilö tai muu ei saanut minkäänlaista kompensaatiota eikä korvausta ja jäi puille paljaille, vaikka tapahtuma-alaan laitettiinkin valtavia summia — ei sataprosenttista korvausta, mutta kuitenkin paljon, tai kuulosti olevan paljon. Tässä kohtaa tämä kustannustuki kolmonen totta kai katsoo myöskin sinne, ja se on viesti siitä, että alaa ja näitä erilaisia ihmisiä on kuultu ja kuunneltu ja parannus on tapahtunut.
Mutta sitten näkisin myöskin, että siellä musiikkialalla ja muillakin aloilla, ravintola-alallakin, alkaa jo olla vähän niin kuin semmoista turnausväsymystä, ettei enää jakseta täytellä niitä lappuja eikä niitä hakemuksia, on sen tyyppinen ilmapiiri, että jos menee, niin menköön, ja katsotaan sitten uudestaan, kun tilanne vähän raukenee tai muuta. Tässä kohtaa soisin — niin kuin edustaja Eestilä aikaisemmassa puheenvuorossaan sanoi, että kaikki liittyy kaikkeen — että panostettaisiin mielenterveystyöhön, kaikkeen tämmöiseen etupainotteiseen, ennakoivaan työhön. Me voisimme katsoa, voidaanko me ohjata resursseja uusyrityskeskuksiin ja täytellä näitä hakemuksia, voidaanko me verotiedoista ottaa — verottaja voi soittaa ennakkoon ja kysyä näiltä ihmisiltä, että miten teillä meni tämä kuukausi, entäs seuraava kuukausi — ja voidaanko ohjata myöskin sinne resursseja, jotta nekin ihmiset, nekin yrittäjät — siis täytyy aina kumartaa yrittäjiä, sillä se vaatii uskomatonta rohkeutta tässä maassa olla yrittäjä — jotka ovat nyt kärsineet henkisesti tästä kaikesta ja kokevat, että nyt eivät enää jaksa millään, kokevat, että valtiovalta, virkamiehistö soittaa heidän peräänsä ja kysyy, mitä teille kuuluu. Meillä on valtavasti nyt tällä hetkellä lomautettua väkeä erilaisissa kunnissa ja kaupungeissa ja virastoissa ja ties missä. Me voitaisiin semmoisella matalalla kynnyksellä kutsua näitä ihmisiä takaisin ottamaan sen puhelimen käteen ja käymään tätä keskustelua.
Olen huomannut, että eräät bulvaanit, jotka sanovat täyttävänsä näitä hakemuksia yrittäjien puolesta, erityisesti siis myöskin maahanmuuttajayrittäjien puolesta, jotka eivät tätä meidän byrokratiaviidakkoamme taida, ottavat 35 prosenttia, jopa 50 prosenttia näistä avustuksista itselleen...
Ensimmäinen varapuhemies Tarja Filatov
:Pyydän puhujaa siirtymään puhujakorokkeelle.
...jolloin siitä jää hyvin vähän sitten sille yrittäjälle. Tässä kohtaa toivoisin kovasti, että me etupainotteisesti lähdettäisiin etsimään ja hakemaan näitä yrittäjiä ja autettaisiin heitä mahdollisuuksiemme mukaan.
Ensimmäinen varapuhemies Tarja Filatov
:Muistuttaisin siitä, että 3 minuuttia on se aika, minkä voi puhua paikalta, ja sen jälkeen tulee siirtyä puhujakorokkeelle. — Seuraava puheenvuoro, edustaja Hoskonen.