Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin puheenvuorollani ensisijaisesti ehkä kiittää entistä arkkipiispaa Kari Mäkistä. Hän todella avasi minulle lähimmäisenrakkautta käytöksellään, ja hän ohjasi suomalaista kirkkoa sellaiseen suuntaan, että minulle valkeni, mikä lähimmäisenrakkaus on parhaimmillaan. Se, miten Kari Mäkinen sen havainnollisti toiminnallaan, näyttäytyi sellaisena, että jokainen ihminen on lähimmäinen riippumatta tämän ihmisen uskosta tai taustasta tai seksuaalisesta suuntauksesta. Ja se näkyi kaikessa sellaisessa arjen toiminnassa, johon itse saatoin sitten osallistua. Se näkyi erityisesti silloin, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita, muistan, että kun moni heistä jäi kodittomaksi, niin silloin kirkko todella kirkasti tämän lähimmäisenrakkauden merkitystä avaamalla kirkonovia näille ihmisille. Kirkkojen ovet ovat edelleen näille ihmisille auki riippumatta siitä, mikä näiden ihmisten uskontokunta tai uskonnollisuus ylipäänsä on. Ja näistä siis kiittäminen silloiselle ja nykyiselle kirkolle.
Nyt sitten tästä valtion ja uskonnon välisestä suhteesta voin sanoa, sen perusteella, mikä on kokemukseni Lähi-idästä ja Lähi-idän konflikteista — ja ehkä sen vuoksi osittain minut äänestettiin myös eduskuntaan — että siinä vaiheessa, kun Irakin perustuslakiin kirjattiin, että ei voi säätää lakeja, jotka olisivat ristiriidassa islamin opetusten kanssa, niin itse islam monien Irakin kansalaisten silmissä kärsi inflaatiota, koska kun valta uskonnosta tavallaan annettiin maallistuneiden tai maallisten lainsäätäjien käsiin, niin kansalaiset huomasivatkin, että tästä uskonnosta tuli väline, jota nämä lainsäätäjät käyttivät silloin, kun he halusivat omia etujaan tai muita etuja ajaa, ja käyttivät sitä tässä valtion rakenteissa. Ja silloin itse islam ja muslimit Irakin sisällä kärsivät tästä, sillä korruptio oli sitten se toinen asia, jossa tätä uskontoa, uskonnollista lakia käytettiin. Ja siksi koen, että on erittäin tärkeätä, että me Suomessa pystymme vahvasti erottelemaan kirkon ja valtion, sen vuoksi, että valtion kuuluu olla se astia, se paikka, joka antaa sijaa ja tilaa jokaiselle kansalaiselle riippumatta siitä, kuka tämä kansalainen on tai mikä hänen taustansa [Puhemies: Aika!] tai muu asiansa on. [Puhemies: Aika!] Ja vain tällä me pitäisimme huolta...
Ensimmäinen varapuhemies Tuula Haatainen
:Puheenvuoroa voi tulla jatkamaan täältä pöntöstä. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Ja siksi olisi erittäin tärkeätä, nimenomaan tästä Irakin tilanteesta oppineena, nimenomaan erottaa uskonto ja valtio, ja näin Suomessa on toimittukin, ja tämä on ollut se suunta. Valtio on todella se astia, johon kuuluu kaikki ihmiset. Ja siitä kirkosta, jonka minä tunnen, sillä rajallisella tiedolla, joka minulla on, se lähimmäisenrakkaus, jota minä olen nähnyt kirkon harjoittavan viime vuosina, niin sen perusteella minä koen, että se on se tärkein oppi, minkä kirkko on jättänyt tai voi jättää tälle valtiolle, että todella valtiosta tulee se astia, se paikka, joka kuuluu jokaiselle ihmiselle, jossa jokainen ihminen tuntee olevansa yhdenvertainen ja arvostettu. Sen enempää, minusta, uskontoa ja valtiota ei pidä sekoittaa. — Kiitoksia.