Arvoisa puhemies! Tuossa äsken, edellisessä asiakohdassa, käytiin valtion ohjelmasta, toimenpiteistä laaja kolmen tunnin keskustelu, ja valitettavasti me emme päässeet puhumaan isoista asioista, jollainen on juuri nyt tässäkin asiassa kyseessä. Nyt meitä on vain muutama kansanedustaja puhumassa tästä poikkeuksellisen suuresta uudistuksesta, joka koskee Kevaa.
Mutta johdantona tähän haluan sanoa sen ajatuksen, mikä tästä hetki sitten käydystä keskustelusta jäi puuttumaan, joka liittyy ikäihmisiin, ikääntyviin kansalaisiin. Heitä katsottiin lähinnä siitä näkökulmasta, että ikääntyneiden vuoksi kustannukset tulevat Suomessa voimakkaasti lisääntymään, huoltosuhde heikkenee ja niin edelleen. Tänä päivänähän me kuitenkin puhumme primäärisesti, Economistin mukaisesti ”young old people”, joiden määrä varsinaisesti lisääntyy, eli nuorista vanhoista, jotka ovat 65—75-vuotiaita ja jotka ovat hyvin aktiivisia kansalaisia monella tavalla, myöskin taloudellisessa mielessä, ja tuovat tuloja. Keskeinen tulo on tietenkin eläketulo, jonka he pääsääntöisesti — 98 prosenttia — saavat työeläkejärjestelmästä. Eli työeläkkeemmehän on se varsinainen vanhuuseläke Suomessa, ja sen osuus kasvaa. Muun muassa ne yli 65-vuotiaiden verotulot, jotka kunnat saavat, tai siis koko yhteiskunta saa, ovat yli 5 miljardia euroa, ja sehän tulee myöskin kasvamaan samalla kun ikääntyneiden määrä kasvaa. Tämä erityisesti jäi aukaisematta tässä keskustelussa, joka täällä äsken käytiin, se olisi ehkä täydentänyt sitä huomiota.
Keskeinen elementti siis on suomalainen eläkejärjestelmä, jonka kautta kustannetaan nämä kasvavat eläkemenot, viime kädessä myöskin ikääntyneiden ihmisten palvelut ja toimeentulo. Suomalaista eläkejärjestelmäähän on arvioitu kansainvälisesti, ja sitä on verrattu muihin, ja on todettu, että se on maailman eläkejärjestelmistä neljänneksi paras. Sen edellä ovat Tanska, Hollanti, Australia, ja sitten on Suomi. Suomen eläkejärjestelmän ytimessä on tämä työeläkejärjestelmä, jossa keskeisenä elementtinä ovat myöskin Keva ja muut työeläkeyhtiöt, ja sen varalle tämä on rakennettu. Tämä, miksi Suomen eläkejärjestelmää pidetään kansainvälisesti parhaimpana, liittyy ennen kaikkea rahoitukselliseen kestävyyteen. Varoja on siellä säilötty jo yli 210 miljardia euroa, ja ne vain kasvavat, käytännössä koskemattomina — ei tiedetä kuinka pitkään, koska meillä on olemassa indeksijärjestelmä, jossa ei edes näiden tuottoihin päästä kunnolla kiinni. Sen lisäksi sitä pidetään hyvin avoimena järjestelmänä. Kyllä, se on avoin ja luotettava järjestelmä. Se, mikä on suurin ongelma suomalaisessa eläkejärjestelmässä, kun sitä verrataan kansainvälisesti, on se, että meillä on eläkeläisköyhyysongelmaa — sitä on kyllä muuallakin — ja ennen kaikkea kritiikki koskee hallinnollista tehottomuutta. Suomalainen eläkejärjestelmä on hallinnollisesti kallis, ja sen kalleus johtuu siitä poikkeuksellisesta tilanteesta, että Suomessa on, toisin kuin muualla, useita eläkeyhtiöitä, jotka vastaavat näistä eläkerahoista. Muualla maailmassa on käytännössä vain yksi lakisääteisestä eläketurvasta vastaava rahastokäytäntö.
Arvoisa puhemies! Hämmästykseni on se, että me olemme nyt avanneet keskustelun Kevasta mutta me emme ole avanneet keskustelua siitä, miksi me emme itse asiassa pyri koko suomalaista työeläkejärjestelmää vetämään yhteen. Se olisi se ainoa olennainen uudistus, millä me saisimme aivan uudenlaisia voimavaroja eläketurvaamme varten. Nyt tällä hetkellä tämä työeläkejärjestelmä maksaa kokonaisuudessaan hallinnollisesti noin 500 miljoonaa euroa. Kun katsotaan näitä sijoitusrahastoja — joihin Finanssivalvonnan mukaan sijoitetaan 1,4 miljardia euroa — jotka tekevät sitten sijoituksia kansainvälisesti, niin se on lisäkuluna siihen päälle. Ja tässä on vielä huomattava se, että tässä suomalaisessa työeläkejärjestelmässä, jossa on siis useita yhtiöitä, ne yhtiöt maksavat asiakashyvityksiä — viime vuonna yli 300 miljoonaa euroa. Täällä puhutaan koko ajan muun muassa nyt tästä eläkeuudistuksesta, joka tehtiin ja jossa pantiin 183 miljoonaa euroa näihin pienimpiin eläkkeisiin. Me käytämme tällä hetkellä eläkevaroja vuosittain 300 miljoonaa euroa niin sanottuihin asiakashyvityksiin, jotka ovat täysin tarpeettomia itse järjestelmän toiminnan kannalta. Pelkästään suurimmille työnantajille siirretään meidän eläkevarojamme, jotta Ilmarinen tai Varma saisi pidettyä yhä suuremman ja suuremman työeläkepotin omassa hallinnassaan. Tämä on kallis järjestelmä, ja maailman mitassa suomalainen eläkejärjestelmä verrannollisiin maihin nähden eläkkeensaajaa kohden maksaa 49 euroa enemmän kuin muut vastaavat järjestelmät — kallis, kallis järjestely, joka tulee tässä vastaan.
Kaikista näistä eläkeyhtiöistä Keva on itse asiassa tuotoiltaan kaikkein suurin. Se on kyennyt saamaan vuosituoton reaalituotot suuremmiksi kuin nämä muut, ja nyt tuntuu oudolta, että ainoa keskustelu, joka täällä avataan, liittyy Kevaan ja Kevan pilkkomiseen ja sitomiseen osaksi tätä työeläkejärjestelmää. Se vakava, iso keskustelu, joka täällä pitäisi käydä, liittyy tietysti koko eläkejärjestelmän uusimiseen ja siihen, että me aidosti loisimme mahdollisesti kaksi erilaista järjestelmää: julkisille työnantajille omansa ja sitten yksityiselle omansa, että voisi olla kaksi työeläkeyhtiötä, jos näin katsottaisiin. Tämä järjettömyys, että meillä on viisi suurta yhtiötä ja sen päälle vielä parikymmentä muuta pienempää eläkekassaa, on tuhlaava, kallis, ja me kaikki tiedämme myöskin, mitä se maksaa suhteessa näihin työeläkeyhtiöiden johdon palkkioihin ja niin edelleen. Meillä ei ole varaa eläkkeisiin. Meillä ei ole varaa pitää yllä poikkeuksellisen kallista eläkejärjestelmää, joka on tarpeeton. Ja tässä suhteessa olen ihmeissäni, että me emme tästä keskustele täällä ollenkaan vaan nyt on avattu tämä kulma ainoastaan tästä Kevasta.