Arvoisa puhemies! Otan tässä yhteydessä yleisemminkin kantaa näihin kansalaisaloitteisiin ja lakialoitteisiin, joita tähän tämänpäiväiseen keskusteluaiheeseen liittyy.
Ensiksi menen tähän edustaja Turtiaisen tekemään kansanäänestysaloitteeseen EU:sta ja Nato-jäsenyydestä. Totean ensin, että edustaja Junnila oli äsken aivan oikeassa siinä, että eihän meillä ole mitään mahdollisuutta odottaa tällaista asiaa kevääseen 23. Jos eduskunta ei ole tätä asiaa ratkaissut kevääseen 23 mennessä, eduskunta on epäonnistunut. Tällä asialla on huomattavasti suurempi kiire kuin kevät 23. En myöskään oikein hahmota aloitteen laatijan ajatusmaailmaa ja käsitystä EU:n ja Naton jonkinlaisesta yhteydestä, ainakaan niin päin, että Nato-jäsenyys jollain tavalla sitoisi tiukemmin EU:hun tai EU-liittovaltioon. Se ajatus on itselleni varsin vieras, koska itse alun perin kannatin Nato-jäsenyyttä mutta vastustin EU-jäsenyyttä, ja olen joutunut toteamaan olleeni tässä asiassa täysin oikeassa. Näin olisi pitänyt menetellä menneisyydessä.
Nyt ei kuitenkaan eletä menneisyydessä, vaan tässä ajassa, jolloin tilanne on reaalipoliittisesti se, että EU:sta eroaminen ilman Nato-jäsenyyttä olisi suuri turvallisuuspoliittinen riski. Vaikka EU ei ole turvallisuuspoliittinen yhteisö, siitä eroaminen toisi ylimääräistä turvallisuuspoliittista jännitettä Suomelle tässä tilanteessa, jossa me emme tällä hetkellä ole vielä Naton jäseniä, joten ei sellaista asiaa pysty nyt edistämään. Jos Nato-jäsenyyttä voikin edistää, niin tätä toisinpäin ei voi viedä.
Ja toisenakin näistä kansanäänestyksistä yleisesti ottaen, niin ovathan ne myönteinen ajatus. Mutta täytyy kysyä, että jos meistä kansanedustajistakin noin puolet on vielä tässä vaiheessa kykenemättömiä muodostamaan tai ainakin sanomaan julki kantansa Suomen Nato-jäsenyyteen, niin miten kansalla sitten on edellytykset sen kannan muodostamiseen näin vaikeasta asiasta, jota ammattipoliitikot eivät pysty omissa päissään ratkaisemaan. Ja toisenakin, kun täälläkin salissa jotkut syyttävät toisia kansanedustajia tunnepohjalla tehdyistä ratkaisuista, vaikka meillä on näitä aikaa miettiä, käsitellä valiokunnissa, perehtyä, kuulla asiantuntijoita, luottamuksellisiakin tietoja voimme saada, niin silti me syyttelemme toisiamme tunnepohjaisista ratkaisuista. Ja nyt kansan pitäisi äänestää näistä asioista. — Miltä pohjalta? Ei kai vaan tunnepohjalta?
Mitä tulee erilaisten mielipiteiden selvittämiseen, niin perussuomalaiset, ennen kuin lähtivät ryhmänä linjaamaan kantaansa Suomen puolustusliittojäsenyyteen, teki jäsenkyselyn omille jäsenilleen. Saimme siihen erittäin hyvän vastausmäärän, paljon paremman pelkästään omilta jäseniltämme kuin mitä Ylen laajassa kyselyssä, joka oli tehty koko kansalle. Saimme siitä hyvin samansuuntaisen vastauksen, kuin mitä siinä Ylen mielipidetiedustelussa oli ollut, omien kannattajaprofiiliemme mukaan. Elikkä tulos oli tilastollisesti varsin pitävä ja uskottava. Jäsenemme kannattivat enemmistöltään Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua liittoutua Naton kanssa. Eli tätä on kyllä myös kyselty.
Mitä tulee näihin muihin aloitteisiin, niin tähän miinakieltoasiaan haluan ottaa kantaa sen verran, että Suomi tarvitsee kaikki puolustusaseet, koska Suomen puolustusaseisiin kuolee vain vihollisia. Tämä on näin yksinkertaista. Tämä miinakielto sen ohella, että se on surullinen muisto presidentti Halosen kausista, niin se on myös esimerkki puhdasverisistä moraaliposeerauksista. Moraaliposeeraus on siis sellainen toimi, jolla tehdään jotakin sellaista, minkä kuvitellaan antavan esimerkkiä, edistävän hyvää tarkoitusta, mutta joka tosiasiassa ei meidän tekemänämme vaikuta yhtään mitään ainakaan hyvään suuntaan, vaan päinvastoin tulee meille itsellemme vahingolliseksi ja kalliiksi. Tällaisia esimerkkejä löytyy muualtakin. Löytyy ilmastopolitiikasta, löytyy turpeesta luopumisesta, löytyy monista asioista, mutta tämä miinakielto on nyt erityisen vahingollinen tällaisena aikana.
On väitetty, että Puolustusvoimain komentaja on sanonut, että miinojen suorituskyky on korvattu. No, täytyyhän sen jollain tavalla olla korvattu, jos sinne on pistetty satoja miljoonia euroja rahaa. Eihän Puolustusvoimain komentaja voi muuta sanoa. Mutta, jos häneltä kysyttäisiin, jäisivätkö miinat varastoon tositilanteessa, jos niitä olisi olemassa ja niitä olisi lupa käyttää, niin mikähän sitten mahtaisi olla vastaus?
Mitä tulee satoihin miljooniin noin muuten, niin tämä on todellakin tyypillinen piirre näille moraaliposeerauksille. Elikkä alkuperäisen tarkoituksen kannalta hyödytön ja meille jopa haitallinen asia maksaa myös aivan valtavan määrän suomalaisten veronmaksajien rahaa. Saman rahan olisi voinut käyttää moneen muuhunkin asiaan. Puolustuspolitiikasta puhuttaessa varmasti olisi löytynyt kalustohankintoja, joita olisi voitu hankkia niilläkin sadoilla miljoonilla, mitä käytettiin näiden miinojen, jotka turhaan poistettiin, suorituskykyjen korvaamiseen. Olisi ollut varmasti myös muuta käyttöä sille rahalle. Täysin hukkaan heitettyä.
Olen sitä mieltä, että tämä kansalaisaloite eteenpäin ja sopimus roskakoriin.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Edustaja Gustafsson.