Arvoisa herra puhemies! Tässä esityksessähän valtio luopuu virkamiesten ja työntekijöiden ulkomaan matkavakuutuskäytännöstä. Tätä asiaa on jonkin verran sivuttu myös Puolustusvoimien kohdalla, kun me lähetämme miehiä ja naisia kriisinhallintatehtäviin. Tämä ei suoranaisesti heitä koske, mutta koskee lukuisia meidän virkamiehiä ja työntekijöitä, jotka lähtevät tänä päivänä myös entistä vaarallisempiin paikkoihin näille työkomennuksille. 

Tämähän on puhtaasti säästölaki. Tällä tavoitellaan noin puolen miljoonan euron vuosittaisia säästöjä. Tässä esityksessä todetaan, että tällä ratkaistaan myös ne ongelmat joita on esiintynyt meille kutsuttujen asiantuntijoiden vakuutusturvan järjestämiseksi, eli tavoitteena yhtenäistää tätä vakuutusturvaa. Tämä vaatii siis lainsäädännön sen takia, että lainsäädännössä määriteltäisiin nämä korvattavuuden edellytykset ja matkustajille myönnettävät etuudet, ja nämä hoitaisi siis jatkossa Valtiokonttori. 

Itse toivon, että kun valiokunta tämän kuulemisen nyt tämän asian tiimoilta käy, niin tutustuisivat myös osittain ainakin tähän kriisinhallintaveteraaneille nyt tehtyyn kriha-veteraaniohjelmaan, jossa vähän samantyyppisestä turvasta on kyse, eli on haluttu varmistaa se, että kun me lähetämme meidän naisia ja miehiä tällaisiin vaativiin tehtäviin maailmalle, niin me kannamme myös pahimmalla hetkellä vastuun onnettomuuden sattuessa vaikkapa heidän terveydestään tai läheisistään. 

Kun tämän esityksen luin, niin täällä tuodaan esille myös näitä korvauksia esimerkiksi kuolemantapauksen kohdalla ja muualla, mutta minulla itselläni läheisten kautta on kokemusta, että Valtiokonttorilta eivät nämä ole aina toimineet [Hälinää — Puhemies koputtaa] niin kuin, arvoisa puhemies, Strömsössä, ja näiden pitää toimia niin kuin Strömsössä, eli kun mies tai nainen virkatehtävissä lähetetään maailmalle ja jotain sattuu, niin meillä pitää olla lainsäädäntö sellaisella tasolla kunnossa, että ei hänen saamaansa hoitoa tai muuta apua enää kyseenalaisteta. 

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on sisällöllisesti varsin mielenkiintoinen. Esitetään säädettäväksi lakia, jolla virkamatkojen matkustuskäytäntöä muutetaan niin, että yksityiseltä yritykseltä ostettu toiminta siirrettäisiin valtion omaksi toiminnaksi, ja tästä koituisi säästöjä jopa puoli miljoonaa euroa vuodessa. Ideologisen yksityistämisen vastustamisen ja kannattamisen sijaan tämän kaltainen suhtautuminen asioihin, että ostetaan yksityiseltä, jos se kannattaa, tai tuotetaan itse, jos se kannattaa paremmin, on viisasta poliittista ajattelua. Yhteiskunnassa yleensäkin ja erityisesti vaikkapa sote-keskustelussa kaipaisin ideologisten iskulauseiden sijaan maltillista suhtautumista asioihin. Markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä, ja kannattaa kiihkottomasti pohtia sitä, onko jokin toiminta kannattavampaa tehdä itse vai tuottaa yksityisellä. Kuten tässäkin esityksessä nähdään, vastaus ei läheskään aina ole yksityistäminen.