Arvoisa puhemies! On syytä muistaa tämän direktiivin tausta ja se suuri Euroopan laajuinen huoli eläinten kohtelusta ja laaja halu suitsia tätä raakalaismaista eläinten tappamista, mitä Kanadan rannikolla on jo pitkään tapahtunut. [Mikko Kärnän välihuuto]
Hylkeenmetsästys Suomessa on ollut melko pienimuotoista kohdistuen lähinnä harmaahylkeeseen eli halliin. Vuosittain Manner-Suomessa saadaan saaliiksi muutama sata hallia, ja lisäksi Ahvenanmaalla on oma kiintiönsä. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan hyljetuotteiden kauppa on maassamme taloudelliselta merkitykseltään vähäistä. Tämän vuoksi hyljekaupan kieltämisellä ei ole Suomessa kovin laajoja vaikutuksia, mutta on tärkeää silti huomioida, että edelleen metsästys omaan käyttöön saa jatkua.
Kotimainen kala osana terveellistä ruokavaliota on erittäin kannatettava asia, ja huoli kalastuselinkeinon tulevaisuudesta on aiheellinen. Hallit aiheuttavat kalastuselinkeinolle vahinkoa muun muassa rikkomalla pyydyksiä. Tämä onkin tunnustettu ongelma, ja sen haittojen ehkäisemiseksi näistä vahingoista maksetaankin nykyisin korvauksia kalastajille. Hallit eivät kuitenkaan ole se suurin ongelma eivätkä ainoa ongelma: muun muassa kalastus ei elinkeinona juuri nyt valitettavasti kiinnosta nuoria, ja tähän asiaan meidän tulisi etsiä ratkaisuja.
Hallien ei myöskään ole osoitettu uhkaavan Suomen kalakantoja, toisin kuin joskus kuulee väitettävän. Ympäristöministeriön julkaiseman uhanalaisuusarvioinnin mukaan kalalajiemme uhanalaisuuden syyt ovat muualla. Tärkeimpiä uhkatekijöitä ovat kemialliset haittavaikutukset, kuten rehevöityminen ja ympäristömyrkyt, ihmisen harjoittama ylikalastus sekä vesirakentaminen, kuten padot.
Kalastajat ovat esittäneet huolensa hyljetuotteiden kaupan kieltämisestä, koska sen pelätään vähentävän hallinmetsästystä ja kasvattavan hallikantaa ja kalastukselle aiheutuvia vahinkoja. Koska hyljetuotteiden kauppa on tähänkin asti ollut Suomessa varsin vähäistä, uskon, että hylkeenmetsästyksestä kiinnostuneet metsästäjät jatkavat metsästystä edelleen omaan tarpeeseen. Lisäksi hallitusohjelmassa on sovittu, että vahinkoa aiheuttavista halliyksilöistä voidaan alkaa maksamaan niiden poistamisen kompensoivaa korvausta, ja tämä onkin järkevää, sillä silloin metsästäminen kohdistuu nimenomaan vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin.
Ihmisen ja hylkeen eläminen rinnakkain on mahdollista myös jatkossa. Lajin metsästäminen omiin tarpeisiin saa edelleen jatkua, vaikka hyljetuotteiden kauppa kielletään.
Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myös hallikantamme suojeluun. Vielä parikymmentä vuotta sitten halli oli Itämerellä harvalukuinen. Halli on kärsinyt muun muassa ympäristömyrkyistä ja vielä 70-luvulle asti maksetusta tapporahasta. Hallikannan kasvaminen 2000-luvun aikana onkin ennen kaikkea positiivinen merkki lajin tilan paranemisesta. Halli kuuluu Suomen meriluontoon, joten sen kannan elpyminen on iloinen uutinen. Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämiseen, ja meidän tulee kaikessa toiminnassamme ottaa huomioon se, ettemme vaaranna hallikannan parantunutta tilaa.