Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle finanssipolitiikan valvonnan vaalikauden 2015—2018 puoliväliraportista. Tämä menettelyhän on tärkeä osa sitä talouden ohjausjärjestelmän korjausta, joka käynnistettiin Kreikan rahoituskriisin jälkeen, siis vuoden 2010 jälkeen. Yksi havaintohan oli, että hallitukset eivät kaikissa maissa antaneet luotettavaa, totuudenmukaista kuvaa valtion ja julkisen talouden tilanteesta. [Hälinää — Puhemies koputtaa] Tämän johdosta sitten EU:ssa tehtiin eräitä korjaushankkeita, ja niiden mukaisessa menettelyssä nyt sitten tässä olemme. EU-sääntöjen mukaisesti riippumaton, hallituksesta riippumaton, taho tekee selvityksen, miten hallituksen finanssipolitiikka on toteutumassa. Tämän työn tarkastusvirasto on nyt tehnyt.
Tarkastusvaliokunta on taas sitten puolestaan käynyt lävitse paitsi tämän tarkastusviraston raportin ja sen taustatiedot myös sitten ulkopuolisia asiantuntijoita tämän raportin havaintojen oikeutuksesta ja asian osuvuudesta. Tässä valtiontalouden arvioinnissa ja finanssipolitiikan arvioinnissa eräät havainnot ovat viraston mukaan kiistattomia.
Ensinnäkin virasto on päätynyt siihen, että julkisen talouden tasapainottamistoimet ovat sinällänsä hallituksella oikeansuuntaisia. Mutta virasto päätyy raportissaan siihen huolestuttavaan havaintoon, että kaikkia näitä asetettuja tavoitteita ei nyt tiedossa olevilla ennusteilla ja tehdyillä päätöksillä tulla saavuttamaan ja että erityisesti tämä 72 prosentin työllisyystavoite ei ole toteutumassa. Sama koskee myös valtiontalouden alijäämälle asetetussa tavoitteessa onnistumista.
Virasto päätyy siihen, että vakaus- ja kasvusopimuksen osalta ollaan tilanteessa, jossa tämän sopimuksen niin sanotun korjaavan osan velkakriteeri on rikkoutumassa. Lisäksi virasto päätyy myös tähän, että tämän rakenteellisen jäämän — vähän vaikea käsite, mutta se on tärkeä termi — keskipitkän aikavälin tavoitteita myöskään ei olla saavuttamassa. Valiokunnan oma johtopäätös on, että nämä keskeiset havainnot vastaavat sitä informaatiota, jonka myös valiokunta asiantuntijakuulemisessaan on saanut. Erityisesti valiokunta painottaa talouskasvun ja työllisyyden merkitystä suhteessa näissä taloustavoitteissa onnistumiseen.
Työllisyyden kehitys, niin kuin tässä salissa moneen kertaan on todettu, on aivan ratkaiseva. Korkea työttömyysaste on tietysti ollut ja tulee olemaan rasite julkiselle taloudelle. Kun tätä 72 prosentin työllisyystavoitetta ei nyt ennusteiden mukaan olla saavuttamassa, se tarkoittaa, että julkisen sektorin velkaa ja alijäämää koskevien tavoitteiden saavuttaminen käy loppuvaalikauden aikana vaikeaksi. Siksi tarvitaan kyselytunnillakin esillä olleita konkreettisia toimia työllisyyden vahvistamiseksi myös tämän vaalikauden aikana.
No sitten valiokunnan yksi havainto on, että sinällänsä edes paluu normaaliin kasvuun — mikä se normaali nyt sitten on, oletetaan, että se olisi vaikka 2 prosenttia — ei muuta tätä perushuolta julkisen talouden tilanteesta. Tähän liittyvät ennen muuta tiedossa olevat väestön ikääntymiseen tulevat lisämenopaineet ja tästä aiheutuva enemmän tai vähemmän kuuluisa kestävyysvajekeskustelu.
Sitten tiedossa on, että pitkällä aikavälillä talouskasvu kaikkialla länsimaissa, erityisesti Euroopassa, näyttää olevan hitaampaa kuin mihin aikaisempina vuosikymmeninä olemme tottuneet. Valiokunnan yksi johtopäätös, joka antaa sekin aiheen huolellisuuteen, on, että kansainvälisen talouden kehitys pysyy erittäin epävarmana. Siitä huolimatta nyt juuri viime vuoden ja tämän vuoden osalta kansainvälinen talous ja eurooppalainen talous on tuon pitkän finanssikriisivaiheen jälkeen sillä tavalla vahvistunut, että se antaa myös parempaa pohjaa Suomen talouden kehitykselle.
Tähän julkisen talouden vahvistamiseen on tietysti kaksi isoa reittiä. Toisaalta on tulojen lisäys. Tulojen lisäyksessä on kysymys työllisyyden kehityksestä, talouskasvusta, sen mukanaan tuomista tuloista ja sitten tietysti myös veropolitiikasta. Tätä puolta valiokunta ei tarkemmin käynyt lävitse. Toinen puoli on sitten menohallinta. Valiokunta ei myöskään yksityiskohtaisesti käynyt tätä menopuolen kehitystä lävitse vaan keskittyi sen toteamiseen, että lisätoimia tullaan tällä alueella tarvitsemaan.
No hallitusohjelma on asettanut sektorikohtaiset tavoitteet rahoitusaseman, koko julkisen talouden rahoitusaseman, tasapainottamiseen tämän vaalikauden loppuun menneessä. Nämä tavoitteet koskevat yhtä hyvin valtiontaloutta, kuntataloutta kuin myös työeläkerahastointia. Näistä tavoitteista tosiasia on, että julkisen talouden tila jää heikommaksi, kuin mitä on tavoiteltu, ennen muuta valtion alijäämäisyyden vuoksi. Työeläkepuolella tultaneen saavuttamaan asetetut tavoitteet, ja myös kuntapuolen kehitys on sellainen, että sielläkin on tapahtunut velkaantumisen rauhoittumista ja paikallishallinnon alijäämien kasvu on vähintäänkin pysähtynyt. Mutta edelleenkin tulee alijäämää, ja sekin tietysti lisää tätä koko velkataakkaa. Yhtä selvää on, että nämä väestön ikääntymispaineet kohdistuvat voimakkaammin juuri kuntatalouteen, jatkossa mahdollisesti maakuntatalouteen, ja tässä avainasemassa on sellaisten uudistusten tekeminen, jotka johtaisivat sitten menokehityksen parempaan hallintaan.
Valiokunta on käynyt lävitse erityisesti tärkeintä näistä uudistuksista. Se on tämä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus. Niin kuin täällä on todettu eri yhteyksissä, siinä tavoitteena on, ei arviona vaan tavoitteena, että se voisi tuoda 3 miljardia pienemmän kustannuskehityksen kuin ilman näitä toimia. Valiokunnan havainto on, että sote-uudistuksen kustannuksiin liittyy erittäin merkittävä epävarmuus ja siinä on myös riski kustannusten noususta, ei kustannusten laskusta. Siirtymävaiheessa kustannuksia joka tapauksessa aiheutuu palkkojen harmonisoinnista ja myös merkittävistä tietojärjestelmäinvestoinneista. Lyhyellä aikavälillä lisääntyvät kustannukset ovat varma asia, mutta riskinä on, että vähän pidemmällä, jo keskipitkälläkin aikavälillä kustannuslisäyspaineita tulee myös erityisesti liittyen tähän valinnanvapauslainsäädäntöön kansainvälisten esimerkkien mukaisesti. Tästä voi seurata, että valtio pakon edessä joutuu myöntämään harkinnanvaraista lisärahoitusta maakunnille. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulee laatia konkreettinen suunnitelma, jolla julkinen talous saadaan tasapainoon hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti. Valiokunta tässä yhteydessä korostaa erityisesti sote-uudistuksen toteutukseen liittyviä riskejä, jotka tulisi ottaa paremmin huomioon jatkovalmistelussa.
Sitten valiokunta kävi erikseen lävitse korkotason nousun vaikutuksia julkiseen talouteen. Ennustehan on, että euroalueen korot pysyvät kohtuullisen matalalla ja ovat tähänkin mennessä pysyneet paljon pidempään matalalla kuin mitä vielä joku vuosi sitten ajateltiin, matalammalla kuin mikä on ollut korkotaso ennen tätä finanssikriisiä. Sitten paradoksi tässä on, että alhaisen korkotason vaikutus julkisyhteisöjen rahoitusasemaan kokonaisuudessaan on ollut alijäämää suurentava. Kun tietysti nopeasti ajattelee, että korkojen lasku olisi edullinen velallisille, niin julkisen talouden kokonaisuudessa vaikutus on ollut toisenlainen, ja tämä johtuu työeläkerahastoinnista. Kun työeläkerahastoinnilla on niin suuri vaikutus tähän koko julkisyhteisöjen rahoitusasemaan, niin alempi korkotaso on tuonut merkittävän heikennyksen työeläkerahastoinnin tuottoihin. Valiokunnan saaman arvion mukaan korkotason nousu 1 prosenttiyksiköllä puolestaan lisäisi julkisyhteisöjen, lähinnä työeläkerahastojen, omaisuustuloja noin miljardilla eurolla samalla, kun julkisyhteisöjen korkomenot kasvaisivat noin 0,5 miljardia euroa. Johtopäätös tästä on, että korkotason nousu, joka ennemmin tai myöhemmin on edessä, tarkoittaa erityisen suuria pulmia juuri valtion ja myös kuntatalouden kannalta ja niihin pitäisi valtiollisen ja kuntapäättäjän etukäteen varautua. Tällä kehityksellä on merkitystä tietysti senkin takia, että tämä työeläkerahastojen ylijäämäisyys on ollut se tekijä, joka on turvannut meille tähän saakka Euroopan unionin säännöissä asetetun julkisyhteisöjen 3 prosentin alijäämäsäännön noudattamisen — tämä siis aikana, jolloin valtiontalous ja paikallishallinto ovat olleet voimakkaasti alijäämäisiä.
Sitten valiokunta kävi erikseen lävitse verotukia ja verojärjestelmän kokonaisuutta, koska siitä on käyty paljon julkista keskustelua. Siihen on liittynyt myös paljon uutta, ainakin julkisuuteen tuotuna uutta tietoa, muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen asiaa koskevaa selvittelyä. Lisäksi VTV:n suosituksissa on todettu, että verojärjestelmää tulisi arvioida kokonaisuutena. Tässä yhteydessä myös verotukien käyttöä ja vaikuttavuutta tulisi arvioida suunnitelmallisemmin.
Valiokunnan asiantuntijakuuleminen antaa aiheen muutamaan varovaiseen havaintoon ja huolellisuuteen asian käsittelyssä. Ensinnäkin näissä verotuissa on kysymys poikkeamasta verotuksen normaalista rakenteesta. Valiokunnan havainto kaikesta saamastaan selvityksestä on, että verotukien käyttöönottoon ja niiden mitoitukseen vaikuttaa hyvin monenlaisia syitä. Ne voivat liittyä sosiaalipolitiikkaan, vähävaraisten tukemiseen, ne voivat liittyä työllisyyden tukemiseen, ne voivat liittyä Suomen kustannustasoon kansainvälisessä kilpailussa ja tähän liittyen yritysten sijaintipäätöksiin, moniin muihinkin asioihin, vaikkapa ympäristötavoitteisiin.
Valiokunta halusi erikseen sanoa, että osa näistä verotuista on varsin teoreettisia laskelmia siitä, mitä alennettu verokanta vaikuttaa normaaliin korkeampaan verokantaan verrattuna, näin erityisesti arvonlisäverotuksen osalta. Tällaisia laskennallisia verotukia ovat esimerkiksi ruuan, ravintoloiden, kirjojen, lääkkeiden ja matkustamisen alennetut verokannat, samoin verovapaat osingot tai huojennukset energiaverotuksessa ja perintöverotuksessa, joten tätä keskustelua käytäessä on aihetta huolellisesti katsoa lävitse kutakin verotukea myös erikseen. Valiokunta katsoo, että verotuksen toimivuutta arvioitaessa tulee huomioida kaikkia näitä näkökohtia sekä hyödyntää eri tutkimuksista saatavaa tietoa verotuksen vaikutuksista esimerkiksi tulonjakoon, työllisyyteen, talouskasvuun ja yritysten sijoittautumiseen Suomeen.
Kun hallitus ei tehnyt tuossa kehysriihessään päätöksiä verotukien kohtalosta tai uusia päätöksiä niiden uudelleen suuntaamisesta, josta edellä kyselytunnilla kuulimme, ilmeisesti sen taustalla ovat ne samat havainnot, joita valiokunta omassa työssään teki, että kun näitä lähtee katsomaan yksityiskohtaisemmin, niin se ensi-innostus asian selkeästä ja helposta hoitamisesta huomattavasti laantuu. Valiokunnan kannalta kuitenkin tultiin kahteen johtopäätökseen. Ensimmäinen on se, että kun otetaan uusia verotukia käyttöön, olisi aina arvioitava, ovatko verotuen tavoitteet perusteltuja ja saavuttaako verotuki sille asetetut tavoitteet. Toisekseen valiokunta piti tärkeänä myös voimassa olevien verotukien vaikuttavuuden arviointia, jotta tehottomiksi havaittuja tukia olisi mahdollista myös karsia.
Sitten lopuksi muutama sana vielä näiden EU:n finanssipoliittisten sääntöjen toimivuudesta ja läpinäkyvyydestä. On tarve kehittää EU:n sääntöjen toimivuutta. Valiokunta ottaa tähän ja näiden sääntöjen läpinäkyvyyteen liittyvän kannan. Tämä vastaa myös sitä, mitä hallitus sääntöjen uudistamisen yhteydessä EU-keskusteluissa on lausunut. Erityisen ongelmallinen on tämä rakenteellisen jäämän kriteeri, kun se on teoreettinen ja koskee keskipitkän aikavälin tavoitetta. Sitten valiokunta totesi, että Suomella on tämä riski jälleen kerran, että sääntöjä joudutaan rikkomaan. Ennen kaikkea se koskee velan määrää, ja tämä riski on havaittu jälleen kerran ennakoivassa tarkastelussa. Toistaiseksi olemme kuitenkin kyenneet aina loppuvaiheessa parempaan. Katsotaan, miten käy tänä keväänä. Valiokunta päätyi siihen yksimieliseen kannanottoon, että on kuitenkin Suomen etu, että vakaata finanssipolitiikkaa edistäviä sääntöjä noudatetaan. Tätäkin keskustelua säännönmukaisin välein käydään, mutta pienen maan kannalta on turvallisempaa olla asetettujen yhteisten sääntöjen oikealla puolella kuin väärällä puolella. Tämähän on ollut Suomen EU-jäsenyyden pitkä linja. Sitten jää erikseen kysymys siitä, missä määrin tarvitaan koko EU:n talouspolitiikan pohdintaa erityisesti suhdannemielessä. Tätä keskusteluahan akateemikot ovat jo pitkään käyneet.
Valiokunnan mietintö oli kokonaisuudessaan yksimielinen. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
: Puheenvuoro kesti sekunnilleen 15 minuuttia.