Arvoisa puhemies! Meillä on nyt käsillä eräällä tavalla nautinnollinen hetki, kun käsittelemme verolain kumoamista. Harvoinhan tässä maassa yhtään verolakia kumotaan. Nyt kuitenkin olemme kumoamassa koiraverolakia. 

Alkuaanhan koiravero tuli voimaan jo Suomen suuriruhtinaskunnan aikana, ja se perustui silloin vuonna 1894 annettuun keisarilliseen asetukseen. Nykyinen koiraverolaki, jota siis olemme kumoamassa, tuli voimaan vuoden 1980 alusta, ja veronsaajana on ollut kunta. Koiraveron perimisestä tuli kuntien aloitteesta vapaaehtoista vuonna 1991. Tämän jälkeen kunta toisensa jälkeen on luopunut koiraveron perimisestä, viimeisimpinä Helsingin ja Tampereen kaupungit, jotka perivät koiraveroa vielä vuonna 2016. Silloin Helsingissä koiraveron määrä oli 50 euroa koiraa kohden, ja sitä maksettiin 6 527 koirasta. [Olavi Ala-Nissilä: Koiria oli kymmenkertainen määrä!] Veron tuotto oli noin 330 000 euroa. Tampereella vastaavasti vuonna 2016 koiraveroa perittiin 34 euroa koiraa kohden, ja sitä maksettiin 2 942 koirasta. Veron tuotto oli noin 100 000 euroa.  

Ymmärrämme, että koiraveron voimassaololle ei enää ole järkeviä perusteita. Valvonta on erittäin ongelmallista ja kallista. Sellaisia verolakejahan ei pitäisi olla, eikä muitakaan lakeja, joita ei voida käytännössä valvoa. Tämän byrokratiahan on ollut täysin suhteeton, jos otetaan huomioon hallinnon yleinen suhteellisuusperiaate. Koiraveroa on pidetty epäoikeudenmukaisena siksikin, että se kohdistuu yhteen lemmikkityyppiin. Tyytyväisyytensä koiraverolain kumoamisesta on ilmaissut muun muassa Suomen Kennelliitto. 

Valtiovarainvaliokunta hyväksyi hallituksen esityksen yksimielisesti. 

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin edustaja Kiviranta verojaoston puheenjohtajana totesi, tälle verolle ei kukaan enää löytänyt hyvälläkään mielikuvituksella mitään perusteita. Wikipediasta katsoin kuitenkin sen verran, kun asia jäi mietityttämään, että miksi koiravero ylipäätään on koskaan perustettu, ja sen motivaatio oli se, että vuonna 1878 Suomessa annettiin asetus, jonka mukaan kunnallisverojen kanssa kerättiin koirista veroa korvaukseksi kotieläimistä, jotka olivat kuolleet vesikauhuun. Sen, mitä verosta korvauksien jälkeen jäi jäljelle, sai käyttää kunnan muihin menoihin. Vesikauhu ei nyt ehkä ole suorastaan akuutti ongelma Suomen kotieläintaloudessa, mutta ehkä tätä tarkastelua tulisi laajentaa kaikkiin muihinkin sellaisiin veroihin ja maksuihin, joiden aito perustelu on jo kadonnut historian hämäriin. Ja haluan tässä nyt eduskunnan pöytäkirjaan saada kirjattua tämän seikan, että kun usein vallitsee väärinkäsitys, että sosiaalidemokraatit rakastavat veroja, niin me ilomielin olemme kumoamassa tätä veroa. 

Arvoisa puhemies! Se on tärkeää saada tässä yhteydessä, sillä minäkin haluan saatella tätä koiraveroa hautaan. — Muistan kyllä, että kunnanvaltuuston kokouksessa nuorena miehenä pari kertaa olen ollut äänestämässäkin siitä, kuinka paljon se koiravero kunnassa on, ja se oli keskusteluttava aihe. 

Mutta todellakin perusta on tässä häipynyt, ja kun edustaja Kiviranta totesi, että yksistään Helsingin kaupungissa, oliko se niin, että 6 000:sta sitä maksettiin — 60 000 koirasta vai 6 000 koirasta, kumpi se oli — joka tapauksessa suuri osa porukasta ei maksanut sitä veroa. Eli se oli yleinen huvi, että sitä ei maksettu. Se oli vähän vaikea teknisestikin maksaa, ja tällaisiakaan veroja ei pitäisi olla. Kun peruste on häipynyt ja kun ei ole fiskaalista vaikutusta, niin tämä olisi jo aikaisemmin pitänyt, arvoisa puhemies, haudata, mutta hyvä, kun nyt menee hautaan.