Arvoisa puhemies! Halusin tulla tänne eteen tämän asian esittämään, koska asia on niin tärkeä. Tehtävämme on todellakin kunnioittaa sotiemme veteraaneja, henkilöitä, jotka ovat siellä töitä tehneet sen eteen, että me tänään tässä voimme parlamentaarisesti asioita Suomessa päättää.
Tämä esitys on todellakin hyvä ja kannatettava, vaikka tämä esitys koskee alle sataa henkilöä. Jälkipolvet tulevat tarkastelemaan näitä ja edellisiä vuosikymmeniä, miten me olemme suhtautuneet niihin ihmisiin, jotka kalliiden uhrien kautta pelastivat isänmaamme vapauden. Sotien jälkeen huomattava määrä sotaveteraaneja ja heidän perheitään joutui muuttamaan Ruotsiin, kun Suomessa ei pystytty tarjoamaan riittävästi töitä. Heidän panoksensa Suomen pelastamisessa sodissa oli yhtä arvokas kuin Suomeen jääneidenkin. Heidän asemansa huomioiminen on perusteltavaa.
Tämän lakimuutoksen kohteena oleva veteraanien joukko on vähäinen, mutta asia on tärkeä. Kun veteraanit vanhenevat, sotavammojen haittavaikutukset yleensä kasvavat. Liikuntakyvyn yleisesti heikentyessä voi alkujaan pienikin sotavamma pahentaa invaliditeettia huomattavasti. Muistutan jälleen kerran myös siitä, etteivät sotien jälkeen tehdyt arviot työkyvyttömyysasteesta aina kuvanneet aidosti vammautumisen laajuutta. Tuolloin miehillä oli kiire pois armeijan kirjoista, ja pelko vastaisen työnsaannin vaikeutumisesta saattoi johtaa miehet vähättelemään vammojaan. Kaikille oli tärkeintä tehdä töitä ja pelastaa ja auttaa tätä Suomea eteenpäin. Kun elämme taloudellisesti tiukkoja aikoja, niin tämä esitys on hieno arvovalinta siitä, että sotaveteraanien asia on yhteinen kunnia-asiamme.
