Arvoisa herra puhemies! Nyt on käsittelyssä yksi Suomen itsenäisyyden historian suurimmista lakipaketeista, ellei suurin. Kun otetaan huomioon maakuntauudistuspaketti, joka olennaisena osana liittyy tähän valinnanvapauslainsäädäntöön, on varmasti Suomen suurimmasta lakipaketista kysymys.
Pari asiaa ennen kuin muuta sanon: Kunnat ovat pystyneet hoitamaan kansalaisten palvelut tähän saakka kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa palvelut pelaavat, kuntien talous on kohtuullisen vakaalla pohjalla ja kaikki palvelut pystytään hoitamaan. Eli mitään kriisiä ei ole olemassa. Se, että tässä on annettu kuva siitä, että nyt on pakko tehdä jotakin ja nyt tulee mörkö vastaan, ellei tehdä, ei pidä paikkaansa, ainakaan kotimaakunnassani. Muut maakunnat puhukoot puolestaan.
Kun katsoo vaikka Euroopan unionin mittapuussa sosiaali- ja terveydenhuoltomenoja, niin Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltomenot bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ovat Euroopan pienimpiä. Elikkä meillä ei ole senkään suhteen mitään pakkoa. Se on totta, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa pitää uudistaa, mutta ei tässä paniikissa olla mitään tekemässä. Se on syytä tehdä selväksi ennen kuin muuta lähdetään tarkastelemaan.
Kunnat ovat olleet viime vuosina maaseudun ihmisten viimeisiä puolustajia. Se on se viimeinen puolustuslinja, joka on vielä olemassa. Meillä on Suomessa menossa Suomen itsenäisyyden historian kovin keskittämistie, joka vie kaikki asukkaat kasvukeskuksiin, ja maaseutua tapetaan urakalla. Olen sanonut tänä päivänä Karjalaisen, maakunnan päälehden, ja samoin Savon Sanomien kirjoituksissa, että menossa on metropolipolitiikka, joka tuhoaa sekä maaseudulla että kaupungissa. Kaupungissa hinnat nousevat muun muassa asumisessa valtavasti, ja maaseudulla sitten taas vaikutus on tuhoisa, kun ihmiset muuttavat pois ja kiinteistöt jäävät tyhjilleen.
Tämä valinnanvapauslaki koskee nimenomaan kuntien itsenäistä päätösvaltaa, joka on siirtymässä tämän myötä ja maakuntauudistuksen myötä maakuntakeskuksiin. On itsestään selvää, että suuret keskukset maakunnissa vievät valtaosan vaaleilla valittavan maakuntavaltuuston paikoista ja pienet kunnat eivät käytännössä saa mitään, ja jos saavat, niin yhdellä läpimenneellä valtuutetulla ei suuren kaupungin valtuutettuja vastaan mahda yhtään mitään.
Nyt kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ollaan avaamassa vapaalle kilpailulle, siirtyvät palvelut hyvin nopealla tahdilla maakuntakeskuksiin. Yksityiset palveluntuottajat keskittyvät vain keskuspaikoille. Pienet kunnat menettävät sekä rahansa, kiinteistönsä että myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamat työpaikat. On aivan turha kuvitella, että kun työpaikat siirtyvät kasvukeskuksiin, niin ihmiset eivät lähde perässä. Se on satavarmaa. Varmin tapa pistää kunta hiljaiseksi on viedä työpaikat.
Yksityinen pääoma hakee markkinoilta aina vain parasta tuottoa, joka on tarjolla tässä tapauksessa vain kaupungeissa. Esimerkiksi Ilomantsin laisilla kunnilla ei ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia saada yksityisiä palveluita sinne. Ja toisaalta sitten kun yksityiset palvelut valtaavat markkinat, niin julkinen puoli joutuu rajuihin supistuksiin, ja se tapahtuu aivan varmasti tämän lain puitteissa pienissä maaseutukunnissa.
Kun tämä henkilökohtainen budjetointi tulee tämän lain myötä voimaan ja asiakas valitsee palveluntarjoajan, nämä isot ylikansalliset yhtiöt valtaavat joka tapauksessa markkinoista suurimman osan. Kävin viime kesänä eri tilaisuuksissa kuulemassa näitä asiantuntijoita ihan omaehtoisesti, omalla kustannuksella, ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että yksityiset valtaavat markkinoista noin 40—60 prosenttia. Eli sen julkinen puoli joutuu supistamaan, ja takuulla nämä supistukset kohdistuvat pieniin maaseutukuntiin. Kotikuntani Ilomantsi on juuri sellainen, ja meillä Suomessa valtaosa näistä kunnista on näitä pieniä kuntia, se on syytä muistaa.
Suuret kansainväliset yhtiöt, joita nämä sijoittajat pääosin edustavat, ovat täysin sokeita sille, onko sosiaalinen hätä jossakin suurempi vai pienempi. Ainoastaan taloudellinen voitto on tavoitteena. Sitähän on osoittanut esimerkiksi juuri tämä asumistuen maksaminen. Täällä suuret ylikansalliset yhtiöt rahoittavat Suomen valtion budjetista antamaa asumistukea. Alun perinhän sillä piti tukea köyhien asumista, mutta mihin se nyt on menossa? Siellä pyörivät nämä erik selinit sun muut, jotka ottavat rahaa sokeasti ja vievät ne maasta pois. En jaksa uskoa, että nämä sote-yhtiöt, jotka tulevat ulkomailta, olisivat sosiaalisesti jotenkin autuaampia kuin nämä edellä mainitut.
Toivon, että kun valiokunta käsittelee tätä asiaa, niin se ottaisi myös sen pienen kunnan asian huomioon, koska kunnallinen itsehallinto kuitenkin vielä tässä maassa on olemassa. Joka tapauksessa pieniä kuntia lähivuosina tulevat koskemaan rajut lomautukset ja irtisanomiset, jotka keskittyvät nimenomaan maaseutukuntiin. Kysyä voi: Millä oikeudella suursijoittajilla, suurilla kansainvälisillä sijoittajilla on parempi oikeus maaseutukuntien ihmisten verovaroihin kuin paikallisilla ihmisillä omiin verorahoihinsa? Mistä löytyy tämä oikeutus? Sen minä haluaisin saada itselleni selväksi ennen kuin vanhuudenhöperöksi menen ja alan pohtia näitä asioita itsekseni ja puhumaan tuolla nurkissa yksikseni. Tämä on se kysymys, jota minä en ole vielä itselleni pystynyt selvittämään.
Valinnanvapauden myötä ja maakuntahallinnon alettua vaaleilla valittavat päättäjät ovat erittäin suurella todennäköisyydellä maakunnan keskuspaikkojen edustajia, niin kuin tuli äsken sanottua. Nykyinen käytössä oleva vaalijärjestelmä suosii nimenomaan suuria keskuspaikkoja. Suhteellinen vaalitapa — kaikki tiedämme, miten se toimii, kansanedustajiksi valittujen varsinkin pitäisi se tietää. Poikkeuksiakin on, mutta suuret keskukset voittavat sen kisan aina. Vähäväkiset pienet kunnat eivät saa ehdokkaitaan läpi. Valta siirtyy vääjäämättä maakuntien keskuksiin. Ja tämänhetkisen kokemuksen perusteella, joka minulla Pohjois-Karjalan maakuntahallinnosta on vuodesta 2001 alkaen, joka ainoassa hankkeessa maakuntakeskus on ottanut aina leijonanosan. En lähde yksilöimään tapauksia, mutta pari hanketta on jopa viety määrätietoisesti pienellä huijauksella maakuntakeskukseen, vaikka sen piti sinne reuna-alueelle tulla. Jos joku kuvittelee, että tässä suhteessa joku menettely olisi muuttunut, sen pyydän esittämään siitä hyvän esimerkin.
Kuntien omistamat terveys- ja sosiaalipalvelujen kiinteistöt jäävät vuoden 2021 jälkeen suurilta osin tyhjilleen, kun maakunnan intresseissä ensimmäisenä ei ole koskaan ollut reuna-alueiden kehittäminen ja siellä olevien kiinteistöjen jalostaminen. Jos joku tässä hakee esimerkkiä, otetaan sitten tämä valtion omistama kiinteistöyhtiö Senaatti-kiinteistöt, josta nyt kaavaillaan maakuntakeskuksissa olevien sairaaloiden uutta omistajaa, tai Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiöstä paremminkin. Esimerkiksi Ilomantsissa Senaatti-kiinteistöt ajoi Rajavartioston ulos omista tiloistaan järjettömällä vuokrapolitiikalla ja Rajavartiosto siirtyi tyhjilleen jääneen ammattiopiston tiloihin — ja voi siellä hyvin ja maksaa vain kolmasosan siitä vuokrasta, mitä se olisi ollut Senaatti-kiinteistöille valtion omasta kiinteistöstä. Jos joku kuvittelee vielä, että valtion kiinteistöyhtiöllä on sympatiaa maakuntia kohtaan, niin suosittelen tutustumaan Senaatti-kiinteistöjen lähihistoriaan. Minä voin antaa siitä ilmaiseksi parin tunnin kurssin ja tuoda ihan laskelmat siitä, mitä tämä homma oikeasti on. Minä olen jo sen verran vanha mies, että minä en usko enää joulupukkiin.
Kunnille syntyy isoja taloudellisia tappioita omaisuuden menettäessä arvonsa, mikä kirjanpidossa tulee sitten alaskirjata. Näinhän se menee kirjanpitolain mukaan. Monen velkaisen kunnan kohtalo ei ole kadehdittava, kun työpaikat häviävät ja kiinteistöt menettävät arvonsa. Tämä ei koske pelkästään terveyskeskusta tai muuta vastaavaa rakennusta vaan se koskee myös ihmisten henkilökohtaista varallisuutta, joka koostuu vakituisesta asunnosta, vapaa-ajan asunnosta tai muusta omaisuudesta, mitä hän elämänsä aikana on pystynyt keräämään kotiseudulleen. Kun palvelut lähtevät ja työpaikat lähtevät, kiinteistöjen arvo romahtaa. Se on nähty jo, esimerkiksi Suomen Kiinteistöliiton sivuilla näkyy selkeästi näitä lukuja. Pienten maaseutukuntien kiinteistöjen, omakotitalojen, kesämökkien, arvo on tänä päivänä käytännössä nolla. Menossa on Suomen itsenäisyyden historian suurin kiinteistöjen alennusmyynti. Toivon, että tässä perustuslakivaliokunta ottaa tähän kantaa, koska mielestäni tämä on sen verran vakava asia, että sillä ei pidä leikkiä.
Kun tämä vapaan kilpailun autuus nyt ollaan ulottamassa myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolelle, toivon, että tässä asiassa käydään huolella valiokunnissa läpi se, onko tämä oikein. Kun katsoo esimerkiksi Kuntaliiton lausuntoa, jonka luin tässä yhtenä iltana tukka pystyssä, kun muuta luettavaa ei ollut, niin se oli kohtuullisen kriittinen lausunto tässä asiassa, ja kyllä aika pitkälti kunnioitan Suomen Kuntaliiton lausuntoja, koska on se kuitenkin kohtuullisen suuren joukon antama asiantuntijalausunto tässä asiassa. En halua olla jarruna sotessa enkä missään muussakaan asiassa. Pohjois-Karjalassa toimii jo yhteinen maakuntaliiton käynnistämä Siun sote, joka on kohtuullisen hyvin hoitanut hommansa tämän vuoden alusta, ja Siun sote on lähtenyt niistä lähtökohdista, että kuntayhtymä on perustettu ja perussopimuksessa sovittu, miten hommat tehdään, ja kun perussopimuksessa on asiat sovittu, niin se on myös pysyvä asiakirja. Mutta kun tämän soten myötä sekin menettää merkityksensä, olen hieman pessimistinen siitä, miten meille käy.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta vain sen, että pienen maaseutukunnan kansanedustajana toivon, että valiokunnat, erikoisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta, ottavat tämän asian vakavasti käsittelyyn ja huomioivat myös pienten kuntien aseman tässä asiassa. Me haluamme siellä maaseudulla edelleen elää ja tehdä työtä ja lisäarvoa suomalaiselle yhteiskunnalle. Toivon myös, että perustuslakivaliokunta tarkastelee nämä kuntatalouteen liittyvät asiat huolellisesti lähiaikoina.