Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä, kun meillä on tämä koronakriisi päällä ja meidän täytyy välttää näitä lähikontakteja, on ihan paikallaan, että etätoimintoihin luodaan tilaa ja myöskin yhdistyksien ja muiden sääntömääräiset kokoukset voitaisiin juoksuttaa etäkokouksina. Sille on perusteensa, niin kuin tässä julkisessa päätöksenteossakin, että me toimimme etänä, se on varmasti aivan tarkoituksenmukaista. Edustajat itse asiassa kaikissa näissä kolmessa edellisessä puheenvuorossa totesivat myöskin jatkoksi sen, että tässähän on meillä myöskin mallia tulevaisuudelle. Tähänkin voin yhtyä, että tämän koronaviruksen aikana tehdyissä uudistuksissa on varmasti paljon hyödyllisiä ideoita, joille on käyttöä myöskin jatkossa. Yhtenä on juuri tämä etätoimintojenkin mahdollistaminen. Jotkut ovat käyttäneet näitä tukimuotojakin esimerkkinä siitä, että vaikkapa perustuloa ikään kuin ollaan synnyttämässä täällä nyt näillä tietyntyyppisillä tuloratkaisuilla.
Palaten tähän etäkeskusteluun haluaisin kuitenkin laittaa tähän varoittavan sanan — varoittavan sanan: Minusta on riski siinä, että me lähtisimme ikään kuin idealisoimaan sitä tilannetta, että me edelleen yhä pidemmälle atomisoimme tämän yhteiskunnan niin, että me hajaannumme kaikki toisistamme, meillä ei ole sosiaalista kontaktipintaa, me emme kohtaa ihmisiä ihmisinä vaan virtuaalisissa muodoissa. Täällä viitattiin eläkeläisiin, vanhuksiin, ikäihmisiin, jotka kokoustavat paljon, ja useimmissa niissä kokoustamistilanteissa tarkoituksena ei ole itse se asia, minkä vuoksi ollaan tultu siihen kokoukseen, tilinpäätöksen hyväksyminen tai joku muu formaliteetti, vaan ennen kaikkea se, että kohdataan ihminen, kahvitellaan, ollaan yhdessä, voidaan jutella, nähdään ihminen, kun muutenkin yksinäisyys on iäkkäille ihmisille se varsinainen kansantauti. Eli voimakas varoituksen sana siitä, että ei ruveta idealisoimaan näitä etätoimintoja niin pitkälle, että näkisimme, että tulevaisuus on pelkkiä virtuaalitoimintoja.
Haluaisin, arvoisa puhemies, tähän sanoa vielä sen seikan, että jos me menemme näihin etätoimintoihin, se automaattisesti tarkoittaa sisällöllisesti myöskin vallan keskittymistä. Valta väkisin keskittyy näissä etätoiminnoissa valmistelijoille ja sen prosessin vetäjille. Tämä on aivan automaattinen seuraus siitä, ja sen takia tämä perinteinen kokoustaminen, yhdessäolo, on huomattavasti luontevampi tapa ihmisten kommunikoida keskenään, nähdä se elävä tilanne, katseet, ilmeet, olemus, kaikki — se on ihan eri asia kuin se, että viesti tulee etäältä virtuaalisena. Voimakas varoituksen sana siihen, ettei idealisoida tätä etätoimintaa.