Herra puhemies! Kuten tässä aikaisemmat puhujat ovat tuoneet esille, niin kysymys on samasta asiasta kuin tuossa päiväjärjestyksen edellisessä kohdassa, mutta tällä kohtaa kysymys on erilaisista maa- ja metsätalousministeriön alaan kuuluvista yhteisöistä, kuten esimerkiksi yhteismetsien, paliskuntien ja yhteisten alueiden hallinnosta.
Tavoitteena on se, että koronapandemian aikana voidaan myös näiden yhteisöjen hallintoa pyörittää. Kun emme voi kokoontua yli kymmenen hengen porukoissa ja siellä saattaa olla satoja osakkaita vaikkapa jossain yhteismetsässä, niin on aivan perusteltua, että yhteiskunta ei halvaannu. Yhteiskunnan pitää toimia, talouselämän pitää toimia ja omaa elinkeinoa, vaikkapa poroelinkeinoa, pitää pystyä jatkossakin tai tämän kriisin aikanakin harjoittamaan. On erittäin tärkeää, että hallitus on tämmöisen esityksen tehnyt ja maa- ja metsätalousvaliokunta on sen vauhdilla käsitellyt. Nämä joustot, mahdollisuus pitää etäkokouksia ja muut joustot tämän taudin, koronataudin ajaksi, tuodaan myös näille alkutuotannon yhteisöille.
Tässä on ehkä, puhemies, vähän enemmän kuin edellisessä kohdassa, kysymys myös voimakkaasti taloudellisesta toiminnasta. On hyvä asia, että voidaan tehdä siellä maaseutuelinkeinojen puolella ja, voisiko sanoa, alkutuotannon puolella niitä ratkaisuja.
Huomasin tuossa, kun luin mietintöä, että myös kiinteistötoimituksiin voisi tulla nyt sitten joustoja. Kun tehdään erilaisia kiinteistötoimituksia, lohkomisia ynnä muita, niin on ihan hyvä asia, että edelleenkin voivat elinkeinot toimia ja talouselämä jollakin tavalla toimia. Yksikään taloudellinen toimenpide tai transaktio ei ole kyllä tässä ajassa tarpeeton, vaan kannattaa kannustaa kyllä kaikenlaisiin vaikkapa kiinteistökauppoihin ja muihin tänä aikana.
Olen tässäkin kohdassa samaa mieltä kuin edustaja Räsänen, että tämä on mielenkiintoinen kokeilu, jossa meidän yhteiskuntamme tällä hetkellä on. On todella mielenkiintoista nähdä, onko tämä vain sellainen virtuaalinen seikkailu, jota me elämme tässä muutaman kuukauden. Onko tämä meille, jotka emme tautiin sairastu, vain tällainen virtuaalinen seikkailu, vai jäävätkö nämä etäkokoukset ja tämä netin kautta tapahtuva toiminta meidän arkeemme pysyvästi?
Ehkä tämän esityksen osalta haluan erityisesti ottaa esille sen, että meillähän on aika paljon nykyään esimerkiksi metsänomistus niin, että se metsä on eri paikassa kuin missä omistaja asuu. Suuri osa metsänomistajista on kaupunkilaisia. Luulen ja tiedänkin, että näiden yhteismetsien ja yhteisten alueitten osakkaista osa asuu hyvin kaukana sieltä, missä se varsinainen yhteismetsä on tai se alue, johon se oikeus on tällä henkilöllä. Uskon, että tämä esitys kyllä helpottaa arkista elämää: ei tarvitse vaikka Helsingistä lähteä jonnekin Pohjois-Suomeen tai Pohjanmaan rannikolle osakaskunnan kokoukseen.