Arvoisa puhemies! Joudun kyllä jatkamaan tätä keskustelua, koska ajattelen niin, että tätä ei voi laskea lävitse hiljaisuudella. Nämä ovat isoja asioita, ja erittäin iso asia on myös se, että tehdään niin kuin sovitaan. Kaikki asiointi tällaisessa yhteiskunnassa kuin Suomi perustuu luottamukseen ja siihen, että kun jotain on sovittu, niin sen mukaisesti sitten kaikki osapuolet toimivat. Ja tämän Yleisradio-asian hoidon osalta toistuvasti horjuu tämä usko siihen, että se, mitä on sovittu, toteutuu sovitulla tavalla.
Otan vielä yhden esimerkin näistä ongelmista: Tuossa edustaja Satosen työryhmässä sovittiin myös siitä, että jos puututaan Yleisradion rahoitukseen — jos puututaan Yleisradion rahoitukseen — tai tehdään Yleisradion rahoitusta koskevia päätöksiä, niin valmistelussa pyydetään Yleisradion hallintoneuvoston lausunto — pyydetään Yleisradion hallintoneuvoston lausunto. Nyt kehysriihessä on jälleen siis tehty päätöksiä koskien Ylen rahoitusta, ja jään kysymään, onko pyydetty Ylen hallintoneuvoston lausuntoa sen mukaisesti kuin kaikki kahdeksan puoluetta ovat vain hetki sitten yksimielisesti sopineet. Ja rohkenen vastata, ettei semmoista pyyntöä ole Yleisradion hallintoneuvostolle lähetetty.
Eihän tästä, hyvät kollegat, tule yhtikäs mittään. Että ensin kahdeksan puoluetta, eduskuntaryhmien edustajat, pitkän väännön jälkeen sopivat, miten asioita hoidetaan, ja kaikki vannovat, että tämä oli virhe ja ei tule toistumaan tämä tapa, että hallituspuolueet ryhtyvät keskuudessaan tekemään Yleisradiota koskevia päätöksiä. Ja taas hetken kuluttua tähän palataan. Sitä ennen meillä oli jo ongelma siinä, että tämä sovittu kehyksestä irrottaminen ei tapahtunut silloin vuoden 2016 syksyllä. No hyvä, se on nyt tapahtunut 2017, eli Yleisradion toimintoja ei enää lasketa valtion kehyksen osaksi, mikä osaltaan olisi heikentänyt Yleisradion riippumattomuutta, kun Yleisradiossa tehtävillä ratkaisuilla — ovat ne sitten plus- tai miinusmerkkisiä — olisi ollut suora vaikutus siihen, mitä rahapäätöksiä hallitus muutoin voi tehdä.
Mutta kyllä kysyn, hyvät kollegat, ihan vakavasti: kannattaako tällaisissa työryhmissä istua, jos siellä tehtyjä ratkaisuja ei oteta tosissaan eikä niihin sitouduta tai sitten kukaan ei lue niitä? Tai jos on lukenut, niin unohtaa. Tämä ei ole sitä parlamentarismia, jota itse arvostan ja johon olen sitoutunut. Jos jotain sovitaan, niin sen mukaan mielestäni pitää mennä. Ja sen täytyisi koskea kaikkia niitä, jotka ovat tässä mukana.
Yleisradion kannalta tämä rahoitusasia on todella tärkeä. Kun on tiedossa etukäteen sekä periaatteet että käytännöt, minkä mukaan rahoituksessa mennään, niin se antaa Yleisradion sekä johdolle että journalisteille tiedon, että tämä asia on kunnossa, eikä ole epävarmuutta, jota sitten mahdollisesti voitaisiin käyttää ruuvina Yleisradion journalistisissa ratkaisuissa. Palaan vielä siihenkin, että meillä oli syksyllä 2015 ennenkuulumaton tapaus, jota ei ole nykymuotoisen Yleisradion historiassa koskaan ollut, että pääministeri halusi tulla Yleisradion suoraan lähetykseen kertomaan omia kantojaan asiassa — tämä pakkolakikeskustelu — joka oli täysin kiistanalainen sekä poliittisesti että myös työmarkkinoiden kanssa, samaan aikaan kun Ylen rahoitus on auki. Tällaiset menettelytavat ovat käytössä lähinnä itäisen Keski-Euroopan maissa, joita emme pidä kovin suurina malleina demokratialle. Näistä on pakko puhua sen takia, että näistä ei vaiettaisi eivätkä ne tulisi yleiseksi ominaisuudeksi.
Suomessa, onneksi, on ollut vuosien varrella käytäntö, että hallituksessa olosta pääsevät vuorollaan nauttimaan, voinee sanoa, kaikki täällä mukana olevat puolueet — siis muutkin kuin ne, jotka ovat paikalla — ja vastaavasti myös oppositiosta pääsevät nauttimaan kaikki. Rohkenen epäillä jo tällä hetkellä, että tämä hallitus ei kokonaisuudessaan tule jatkamaan seuraavien vaalien jälkeen, niin että jotkut puolueet joutuvat oppositioon, ja oletan, että sitten, kun he ovat oppositiossa, heitä alkaa kiinnostaa se tasapuolinen asioiden hoito ja heitä alkaa kiinnostaa se, että Yleisradiota ei ruveta ahdistamaan sellaisiin ruutuihin, joissa hallitus yrittää käyttää sitä poliittisesti hyväkseen tai syntyy epäilys, että hallitus yrittää käyttää Yleisradiota poliittisesti hyväkseen.
Joten tästä nyt täytyy puhua, kun ei tämä tule yhdenkään kerran jälkeen kuntoon, vaikka on sovittu, vaan tämä aukeaa koko ajan.
Sitten suhteessa parlamentaariseen valmisteluun: En tiedä yhtään esimerkkiä mistään parlamentaarisesta työryhmästä, että kun työ olisi katsottu päättyneeksi puheenjohtajan ehdotuksesta ja sitten se asia julkistetaan, niin sitten tapahtuukin tämmöinen ylösnousemus, että yhtäkkiä tämä nousee uudelleen ylös ja todetaankin, että no meillä onkin täällä tämmöinen ehdotus ja muutama tunti aikaa ja nyt sanotte kyllä tai ei. No, tietysti jos sitten katsoo tätä ajoitusta, niin me emme tiedä, mihin tämä kehyksessä liittyy, mitä kauppaa siellä on tehty, mutta tämä määräaika sattuu kyllä hauskan kummallisesti erään hallituspuolueen puoluekokouksen kanssa yhteen. [Pia Viitanen: Aivan! — Eduskunnasta: Ei Turunen ole ehdolla!] — En tiedä, kuka on ehdolla, mutta jää kyllä erinomaisesti kysymään, mitenkäs tämä nyt näin kävi, että halutaan tämä asia ilmeisestikin vielä osaksi yhden hallituspuolueen puoluekokousvääntöjä ja suuria voittoja jollekin tai vähemmän suuria voittoja jollekin. Eihän tällä tavalla voi hoitaa minkään sen paremmin eduskunnan kuin hallituksenkaan alaisuudessa olevan firman asioita: muutama tunti aikaa, sanokaa kyllä tai ei, jotta tämä asia on sitten taas vietävissä uuteen julkiseen keskusteluun.
Yleisradio on ollut kovassa paineessa viime vuosien aikana ja Sipilän hallituksen aikana. Se on pärjännyt journalistisesti sittenkin minusta erittäin hyvin. On sitten kaksi tapaa vakiinnuttaa tätä:
Yleisradion hallituksen pitää tehdä omia ratkaisujaan, joilla se vahvistaa luottamusta siihen, että Yleisradio työskentelee riippumattomalla tavalla. Ylen hallitus on tehnyt tätä koskevia päätöksiä, käynnistänyt uusia prosesseja Ylen sisällä journalismin periaatteiden selkiinnyttämiseksi.
Toinen tapa on rahoitus. Tämä rahoitus täytyy saada vakaalle pohjalle. Ja sen takia kysymys siitä, että tämä vuoden 2019 Yle-maksuasia ratkaistaan, on erittäin olennainen. Minulle jäi se käsitys, että aika moni tuossa työryhmässä ollut puolue tai eduskuntaryhmä ajatteli samalla tavalla, että on perusteltua sopia tämä vuosi 2019. Sen jälkeenhän sitten on mahdollisuus katsoa tätä Yle-veroa.
Ja mitä tulee tähän Yle-veroon, niin ilman muuta se on oikeudenmukaisuuden kannalta hieno asia, että voidaan tuloeroja kaventaa. Siihen meillä on sitten monta hyvää tietä tehdä. Jos Yle-veron osalta siitä voidaan yksimielisesti sopia, niin se voi olla yksi pieni osa, joskin erittäin pieni, koska sen summa on niin pieni, mutta sitten meillä on suuria asioita tällä ulottuvuudella, jotka liittyvät näihin suuriin tuloihin, joista kyselytunnilla tänään puhuttiin, vaikkapa siihen, että hallituksen pöydällä on virkamies- ja asiantuntijatyöryhmän ehdotus, että näihin verovapaisiin osinkoihin — siellä on vielä pieni osa näitä verovapaita osinkoja — palattaisiin ja tehtäisiin enemmän neutraali järjestelmä, joka olisi talousoppineiden mukaan järkevä taloudellisen kasvun ja yritysten kasvun kannalta. Sitten meillä on kunnallinen perusvähennys, joka myös helpottaa pienituloisten asemaa. Toivon, että tämä heijastuisi laveammaltikin hallituksessa ja täällä eduskunnassa tehtäviin ratkaisuihin.
Siis lopuksi vielä palaan Yle-veroon: Toivon, että tämä Yle-veroasia nyt saisi asianmukaisen lopputuloksen, että olisi joitakin järkeviä poliitikkoja, jotka ottaisivat ja katsoisivat vähän tätä eestaas-vatkausta, että onko tässä enää mitään järkeä ja herättääkö tämä luottamusta sen paremmin eduskuntaan, hallitukseen kuin Yleisradion päätöksentekijöihinkään, jos tätä vatkausta jatketaan ja näitä ylösnousemuksia alkaa syntyä asiassa kuin asiassa. Tämä on siis vakava vetoomus, että tämä asia otettaisiin ihan asialliseen käsittelyyn ja palautettaisiin normaaliraiteille eikä tällaiselle reitille eestaas, sivuun, toiselle puolelle sivuun, jolla se nyt tällä hetkellä tuntuu olevan. Tämä ei ole kunniaksi myöskään koko tälle talolle.
Enkä erityisesti pidä tästä asiasta puhumisesta, en tähän ilta-aikaan mutta en muutoinkaan, että tällaisia työryhmäasioita joutuu täällä käsittelemään, mutta pakkohan nämä on sanoa, ei näitä myöskään voi salaisiksi julistaa, kun tällaista vatkausta tehdään.