Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Immonen viimeksi ja myöskin edustaja Asell käyttivät hyvin painavat puheenvuorot koskien tätä puolustusselontekoa, ja kuten täällä on moneen kertaan tänään todettu, tämä on ollut ainutlaatuisen iso prosessi, joka on valiokunnan puitteissa käyty lävitse, ja on tehty merkittävä dokumentti.
Aivan kuten edustaja Immonen omassa puheenvuorossaan aloitti, Suomen turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan keskeisin tavoite on se, että Suomen suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus pystytään turvaamaan ja suomalaisten tulevaisuus sitä kautta takaamaan. Se on luonnollisesti myöskin tässä selonteossa se keskeisin lähtökohta. Iso kysymys on kuitenkin se, millä tavalla, kun puhutaan puolustusselonteosta, me mietimme tätä turvallisuuden turvaamista. Siinähän keskeisimmäksi, kun puhumme puolustusselonteosta, muodostuu asevarainen turvallisuus. Kaikki me kuitenkin tiedämme sen, että turvallisuus globaalissa järjestelmässä ja kaiken kaikkiaan ihmiskunnassa ei ole vain asevaraista. Asevaraisen turvallisuuden ongelmahan on se, että se perustuu vastakkainasetteluun, ja sehän on juuri se iso ongelma. Kyllä yhteistyön maailma — siihen tietysti Immonenkin omassa puheenvuorossaan viittasi — viime kädessä on se, joka luo sen kestävän turvallisuuspohjan.
Me kaikki tiedämme, miksi nyt juuri tällä hetkellä asevarainen turvallisuusajattelu on niin voimissaan. Se johtuu meidän naapurimme Putinin tyranniaan — käytän termiä juuri niin kuin se termi kuuluu — johtavista toimista, joissa brutaalisti rikotaan YK:n peruskirjaa, on hyökätty suvereeniin valtioon Euroopassa, ja tämä on tietysti johtanut tähän polarisaatioon ja — minä käytän ihan aidosti tätä termiä — vahvaan militarisaatioon, joka koko Eurooppaa tällä hetkellä vaivaa suuressa mittakaavassa.
Arvoisa puhemies! Me käymme tällä hetkellä erikoista keskustelua kuvitellen, että jotkut prosenttitavoitteet suhteessa kansantuotteeseen olisivat joku turvallisuuslisä, kun me vain laitamme aseisiin lisää voimavaroja. Joku kriitikko toteaa, että nimenomaan aseisiin panostaminen on juuri se ongelma, koska se lisää vastakkainasettelua ja lisää pahimmillaan juuri sitä, että me ratkaisemmekin asein ongelmat, jotka ovat valtioiden välisiä, koska on ikään kuin se selkänoja olemassa. Tämä on siis sen asevaraisen turvallisuusajattelun suurin dilemma kaikkialla maailmassa kaikissa historiallisissa vaiheissa. Puolustusvoimathan niitä hyökkäyssotia ovat käyneet kaikkialla. Enkä viittaa siihen, että meidän puolustusvoimat hyökkäisivät missään olosuhteissa mihinkään. Puolustusvoimien tehtävä Suomessa on turvata Suomen suvereniteetti ja itsenäisyys. Ne eivät ole hyökkäysvoimia. En missään tapauksessa sano sitä, ja sen takia tämä selonteko on tietysti painava tältä puolelta.
Mutta se, että me lähdemme näistä prosenttitavoitteista, ja tämä Venäjän uhka ovat ikään kuin se iso dilemma. Kyllä, ne ovat iso dilemma. Jos joku rikkoo peruspelisäännöt, millä me täällä toimitaan, niin luonnollisesti silloin me olemme kaikki turvattomassa tilanteessa. Yhteinen turvallisuus on muuttunut yhteiseksi turvattomuudeksi. Sehän tässä on se tilanne.
Mutta kun me lähdemme prosenttitavoitteella ikään kuin liikenteeseen, niin otetaan näitä lukuja nyt tähän ihan aluksi. SIPRIn viimeisimmät tilastotiedot vuodelta 2024 kertovat aika tarkasti sen, miten varustelumenot maailmassa ovat tällä hetkellä — itse asiassa 40 prosenttia maailman varustelumenoista on Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen puolustusmenot ovat suuremmat kuin kymmenen seuraavaksi tulevan maan puolustusmenot yhteensä. Eli luonnollisesti se tällä hetkellä lähes tuhat miljardia dollaria, joka käytetään aseisiin Yhdysvalloissa, on täysin dominoiva tekijä globaalijärjestelmässä. Seuraavaksi siinä tulee Kiina noin 300 miljardin menoilla. Venäjällä ovat 150 miljardia tällä hetkellä ne menot. EU:n kokonaispuolustusmenot ovat 350 miljardia Euroopassa yhteensä, ja kun otetaan Ukraina mukaan, niin 500 miljardia.
Joutuisin kysymään moneen kertaan: 150 miljardia, Eurooppa yhteensä 500 miljardia — mikä se tarve on siinä suhteessa, kun puhumme suorituskyvyistä Euroopassa, hurjasti panostaa lisää, kun se jo tällä hetkellä tarjoaa mittakaavaltaan näin riippumatta siitä, että ostovoimapariteetilla laskettuna Venäjän puolustusmenojen osuus voisi olla suurempi, riippumatta siitä? Joka tapauksessa nämä luvut ovat suhteettomat Euroopan eduksi.
Jos otetaan sotilasvoima, Venäjällä on aktiivipalveluksessa tällä hetkellä sodan aikana 1,1 miljoonaa sotilasta, unionissa on 1,3 miljoonaa ja koko Euroopassa yhteensä kolme miljoonaa aktiivipalveluksessa olevaa sotilasta. Eli jos ottaa nämä luvut tähän rinnalle — Yhdysvalloilla on 1,2 miljoonaa ulkomailla olevaa sotilasta — niin tässä suhteessa voi katsoa koko tämän rakenteen sillä tavalla, että meillä pikkuisen ehkä yliammutaan nyt tällä hetkellä, kun hirveästi ollaan panostamassa, ja kun tämän turvallisuusajattelun ytimen ottaa auki, niin jos Suomessa lähdetään nyt nostamaan puolustusmenoja hurjassa mittakaavassa, sen tekee maa, joka budjettialijäämien vuoksi on leikkaamassa sairaaloista. Tämähän on käsittämätön kulma. Jos me puhumme keskeisimmästä ihmisarvosta, keskeisimmästä tehtävästä, joka kansallisella turvallisuusalalla on, se on ihmiselämän suojaaminen. Se, että me panostamme asevaraiseen turvallisuuteen, luo varmuuksia sille, että me voimme tarvittaessa suojata suomalaisten elämää. Sairaalat tekevät tätä, eivät ainoastaan tarvittaessa vaan tekevät juuri nyt. [Puhemies koputtaa] Miten me voimme leikata? — Minä käytän seuraavan puheenvuoron. Käytänkö sen perään saman tien? Vai käynkö alhaalla painamassa uuden puheenvuoron, kun tässä salissa ei ole muita?
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Hetkinen. Nyt täytyy kysyä, mitä meidän säännöt tästä sanovat, voiko näin tehdä, koska siis suositus on viiden minuutin puheenvuoro.
Mutta minun täytyisi ehtiä painamaan nappia, niin että minä saisin sen uuden puheenvuoron.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Ehkä kannattaa puhua siinä loppuun. Ei tehdä tästä niin isoa ongelmaa.
Joo, enkä puhu hirveän pitkään. Minä kunnioitan nyt pelisääntöjä, mutta en minä tyhjälle salille... Onneksi edustaja Immonen on tässä, niin etten puhu tyhjälle salille pöytäkirjoihin.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Jatkakaa vain.
Joo, minä jatkan ja kunnioitan nyt tätä, niin että ei tähän nyt ihan turhaa jeremiadia tule, etten liian pitkään puhu. Toimin ihan näillä säännöillä.
Haluan vain ottaa vielä yhden asian, kun edustaja Immonen omassa puheenvuorossaan otti niin vahvasti nämä maamiinat, ja haluan siitä vielä kaksi sanaa sanoa.
Minun peruspointtini oli sanoa juuri näistä puolustusmenoista Suomessa, että jos me leikkaamme sairaaloista, jotka välittömästi ja suoraan palvelevat ihmiselämän säilyttämistä, suomalaisen ihmiselämän säilyttämistä, niin miten se on mahdollista, että siitä, joka on primäärisin asia, voidaan leikata, jotta me voimme aseisiin sijoittaa enemmän, mikä on vain varautumista siihen, että kriisi on päällä? Tässä on erittäin suuri dilemma ja suuri ongelma, ja sitä joudutaan tietysti maailman mitassa katsomaan.
Mutta syy siihen, miksi minä vielä halusin jatkaa, liittyy tähän edustaja Immosen puheenvuoroon Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Te käytitte termiä, että 2012 oli Suomen osalta virheratkaisu. Edustaja Immonen, silloin käytettiin muuten 300 miljoonaa euroa korvaaviin järjestelyihin. Niissä korvaavissa järjestelyissä, mitä me otimme käyttöön, oli monenlaista hyppymiinaa, viuhkaa ja erilaisia sensoreita ja muita. Timo Kivinen, Puolustusvoimien komentaja, totesi maanpuolustuskurssilla vuonna 2022, että meillä ei ole minkäänlaista tarvetta irtautua Ottawan sopimuksesta sen vuoksi, että me olemme itse asiassa ylikompensoineet sen suorituskyvyn, joka niillä aikaisemmilla summittaisilla henkilömiinoilla meillä oli.
Ongelmana tässä keskustelussa, mitä tässä eduskunnassa on käyty, on koko ajan ollut se, että me olemme sotkeneet käsitteet ”jalkaväkimiina” ja ”henkilömiina”. Nämä eivät ole jalkaväkimiinoja, kohdennettuja jalkaväkimiinoja, joita Suomessa on ollut käytössä ja joita nyt otetaan käyttöön täällä, jos puretaan tämä Ottawan sopimus, vaan ne ovat anti-personnel mines, ja ban treaty, joka on Ottawan sopimuksen ydin, koskee nimenomaan henkilömiinoja. Ne ovat summittaisia aseita, kuten joukkotuhoaseet, ydinaseet tietysti pahimmillaan, biologiset aseet, kemialliset aseet, joiden uhreista valtaosa on siviilejä. 80 prosenttia maailman mitassa näiden henkilömiinojen uhreista on ollut siviilejä.
YK:n pääsihteeri Guterres toissa päivänä käytti painavan puheenvuoron, vetosi tähän saliin, vetosi niihin maihin, jotka ovat irtautumassa Ottawan sopimuksesta, vetosi siihen, että tehkää ehdottomasti irtiotto siitä, että irtaudutte Ottawan sopimuksesta. Kysymys on ihmiskuntatasoisesta sopimuksesta, jossa kansalliset puolustustarpeet eivät voi olla määräävä tekijä, kun määräävä tekijä on ihmisten puolustaminen, ihmisoikeudet, ennen kaikkea ihmisyyden ja ihmishenkien puolustaminen. Tämä on tietysti se ristiriita, että kaikissa kansainvälisissä sopimuksissa me aina tingimme kansallisesta tarpeesta sen kansainvälisen yhteisön hyvän vuoksi. Siinä ei kannata suvereniteetista puhua niinkään, vaan täytyy katsoa, minkä vuoksi näitä järjestelyjä kansainvälisissä sopimuksissa yhdessä tehdään. Tämä on se iso kulma, missä hän vetosi meihin, tähän saliin, että miettikää vielä kerran — miettikää vielä kerran.
Ja tämä on se ongelma: Me olisimme voineet Ottawan sopimuksen mukaisesti ottaa kohdennetut jalkaväkimiinat käyttöön — käytetään oikeita termejä nyt: kohdennetut jalkaväkimiinat käyttöön. Sen Ottawan sopimus mahdollistaa. Täällä on kysytty moneen kertaan, allekirjoittanut on kysynyt moneen kertaan ministeri Häkkäseltä, viimeksi eilen, miksi ei tehty selvitystä siitä, että meillä olisi käytössä Ottawan sopimuksen sisään menevät miinaratkaisut, jolloin meidän ei tarvitsisi purkaa tätä kansainvälistä sopimusta mutta me saisimme nämä maanpuolustukselliset tarpeet tyydytettyä, mihin liittyen edustaja Immonen on aivan oikeassa. Me elämme kriittistä aikaa. Meidän on syytä panostaa nyt myöskin siihen, että meillä on jonkinlaisia miinaratkaisuja tuolla rajallamme, joka on pitkä ja ongelmallinen, kun nähdään Venäjän hyökkäysstrategian luonne. Eli siinä suhteessa te olette ollut oikeassa, mutta meillä olisi ollut myöskin keinoja välttää se, että irtaudumme tästä Ottawan sopimuksesta, ja tässä suhteessa seurata sitä tietä, missä YK:n pääsihteeri vetoaa meihin kaikkiin: miettikää asevalvontajärjestelmää kokonaisuudessaan älkääkä pelkästään kapeasti puolustuksen tarpeita, koska on mahdollisuuksia hoitaa ne paremminkin. Halusin vain tämän teille debatoida tällä tavalla. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Immonen.