Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Kertomus todella käsittelee viime vuotta eli vuotta 2024, minkä vuoksi tässä nyt sitten tulee hiukan katsausta myöskin tähän lähihistorian talouskehitykseen ja tietysti ennen kaikkea rahapolitiikkaan.
Vuonna 2024 raha- ja talouspolitiikan ympäristöä varjostivat edelleen geopoliittiset jännitteet ja etenkin Venäjän laittoman hyökkäyssodan jatkuminen Ukrainassa. Euroalueen talouskasvu oli kertomusvuonna suhteellisen vaisua ennen kaikkea teollisuustuotannon heikon kehityksen takia. Vuosikasvu päätyi kuitenkin vahvan viimeisen neljänneksen ansiosta 0,9 prosenttiin.
Kertomusvuonna Euroopan keskuspankki siirtyi asteittain keventämään rahapolitiikkaa. Aiempien rahapolitiikkaa kiristävien toimien ansiosta inflaatio oli vuoden alussa hidastunut huippulukemistaan noin 2,9 prosentin tasolle. EKP aloitti koronlaskut kesäkuussa 24 ja laski vuoden aikana keskeistä ohjauskorkoa eli talletuskorkoa neljä kertaa yhteensä yhdellä prosenttiyksiköllä. — Tämä siis käsittää tämän kertomusvuoden 24, tämän jälkeenhän koronlaskut jatkuivat. — Tämä vaikutti myös lyhyiden markkinakorkojen, kuten Suomessa asuntovelallisille tärkeiden euriborkorkojen selvään laskuun. 12 kuukauden euriborkorko laski yhden prosenttiyksikön ja päätyi vuoden lopussa 2,5 prosenttiin. Inflaatio euroalueella hidastui edelleen vuoden aikana mutta pysyi kertomusvuonna EKP:n kahden prosentin tavoitetason yläpuolella. — Tällä hetkellähän näyttää siltä, että inflaatio alkaa tulla tavoitteeseen. Tämä käytännössä on jo siinä. — Energianhinnan lasku ja toimitusketjujen normalisoituminen tukivat hintavakauden palautumista, mutta palvelusektorin kustannuspaineet pitivät inflaatiota yllä. Luottamus inflaation hidastumiseen kuitenkin lujittui loppuvuodesta, ja kuten tiedämme, EKP jatkoi koronlaskuja vielä tämän vuoden alkupuolella.
Suomen talouden heikko kehitys vuonna 24 johtui erityisesti investointien ja yksityisen kulutuksen heikentymisestä. Asuntojen hinnat laskivat kaupankäynnin hiljentyessä. Pankkivaltuustossa korostimme tarvetta seurata tarkasti rahapolitiikan vaikutuksia reaalitalouteen ja rahoitusjärjestelmän vakauteen. Erityisesti kiinnitimme huomiotamme siihen, miten aiempaa korkeammat korot vaikuttavat kotitalouksien velanhoitokykyyn ja pankkien luotonantoon — olemmehan yksi euroalueen korkoherkimmistä talouksista, koska sekä kotitalouksien että yritysten luotot on huomattavasti euroalueen keskimääräistä useammin sidottu lyhyisiin korkoihin. Suomen rahoitusjärjestelmä säilyi vakaana, vaikka korkotason aiempi nousu ja talouden epävarmuus lisäsivät riskejä. Pankkien vakavaraisuus pysyi hyvänä, ja pankkisektorin likviditeettitilanne ja maksuvalmiusasema olivat vahvoja. Henki- ja vakuutusyhtiöiden vakavaraisuus säilyi hyvällä tasolla heikkenemisestään huolimatta, ja työeläkesektorin vakavaraisuus vahvistui sijoitustuottojen ansiosta. Järjestelmätason riskien ei havaittu merkittävästi kasvaneen. Pankkivaltuusto korosti finanssisektorin tarvetta varautua mahdollisiin häiriöihin.
Pankkivaltuusto arvioi, että Finanssivalvonta on hoitanut valvonnan jatkuvasti muuttuvaa tehtäväkenttää tehokkaasti ja kustannuskehityksen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Kehotimme Finanssivalvontaa jatkossa kiinnittämään huomiota erityisesti avoimien kiinteistörahastojen toimintaan — teema, josta hetki sitten aika paljon Suomessa keskusteltiin johtuen siitä, että useammat rahastot joutuivat sulkemaan uudet lunastukset, ja taitaa siellä olla edelleenkin näitä. Kiinnitimme Finanssivalvonnan huomiota erityisesti näiden toimintaan. Kiinnitimme myös huomiota sen osalta, että Finanssivalvonta jatkaa riittävän tehokasta toimintaa rahanpesun estämiseksi ja tehostaa pankkien toimintaa pankkihuijausten estämiseksi — tämäkin on teema, joka on ollut valitettavasti lisääntyvä myös täällä Suomessa. Kehotimme myös välttämään sääntelyn liiallisia vaikutuksia pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuuteen — teema, josta eilen kyselytunnilla keskusteltiin tässä salissa — ja turvaamaan peruspankkipalveluiden saatavuuden, josta tiedän, että se on tässäkin salissa monella lähellä sydäntä, tärkeä asia erityisesti ikäihmisille.
Taloudellisesti vuosi 24 olikin sitten vuoden 23 tapaan raskas Suomen Pankille toiminnallisen tuloksen ollessa noin miljardi euroa miinuksella. Tulos selittyy nollakorkoaikana Euroopan keskuspankin ja osana eurojärjestelmää myös Suomen Pankin toteuttamalla niin sanotulla määrällisen keventämisen rahapolitiikalla, jolla pyrittiin elvyttämään taloutta. Ostetut valtion ja yritysten velkakirjat ovat pitkäaikaisia sijoituksia ja tuottavat Suomen Pankille hyvin alhaista tai jopa negatiivista korkotuottoa, ja kun rahapolitiikalla oli reagoitava koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamiin inflaatiošokkeihin ohjauskorkoa nostamalla, Suomen Pankin korkomenot liikepankkien ja keskuspankkien tekemille suurille talletuksille kasvoivat huomattavasti. Tästä syntyi tämä negatiivinen korkokate, joka on Suomen Pankin tappiollisen toiminnan tuloksen perimmäinen syy. — Tästä itse asiassa viime vuoden kertomuksen yhteydessä avasin tätä hiukan pidemmin. — Suhteellisesti vastaavan suuruusluokan tappioita tekivät kuitenkin kaikki muutkin rahapolitiikan keventämiseksi suuria velkakirjaostoja tehneet keskuspankit.
No, koska Suomen Pankki on aikaisempina vuosina kerryttänyt riskipuskureita ja rahastoinut osan tuloksestaan, se kykenee kattamaan viime vuoden toiminnalliset tappiot tehtyjä varauksia purkamalla. Suomen Pankin tilinpäätöksessä näytettävä tulos on tämän ansiosta pyöreät nolla euroa. Rahapoliittisten ohjauskorkojen laskettua ja Suomen Pankin taseen asteittain pienentyessä toiminnallisen tuloksen odotetaan paranevan ja ennen pitkää palautuvan positiiviseksi. Tehtyjen laskelmien ja tämänhetkisten arvioiden mukaan Suomen Pankin varaukset riittäisivät kattamaan näköpiirissä olevat tappiot, eikä tarvetta keskuspankin pääomittamiselle Suomessa ole. — Mehän olemme nähneet ihan tässä lähinaapureissakin, että parlamentit ovat joutuneet tekemään päätöksiä keskuspankkien pääomittamisesta.
Vaikka Suomen Pankin toiminnalliset tappiot ovat suuria, on hyvä muistaa, että tuloksen tekeminen valtiolle ja veronmaksajille ei ole kuitenkaan se päällimmäinen tehtävä, vaan se päällimmäinen tehtävä on huolehtia hintatason vakaudesta ja, totta kai, rahoitusvakaudesta. Hintavakaus ja rahoitusalueen vakaus luovat perusedellytykset kestävälle ja vakaalle talouskehitykselle. EKP:n ja eurojärjestelmän rahapoliittisten toimenpiteiden onnistumista varmasti tullaan arvioimaan vielä tulevissa tutkimuksissa paljonkin, mutta sen voi sanoa, että tällä hetkellä näyttää siltä, että inflaatiovauhtia koskeva kahden prosentin tavoite on varsin hyvin saavutettu.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Vastauspuheenvuoro, 1 minuutti, edustaja Kurvinen, olkaa hyvä.