Arvoisa herra puhemies! Positiivista luottotietorekisteriä on kovasti mainostettu hienona asiana. Suhtaudun siihen hieman kriittisesti seuraavin perustein.
Oikeusministeriö teetti vuonna 2018 selvityksen, jossa todetaan positiivisten luottotietojen tarve ja nähdään, että tällainen olisi syytä perustaa. Jostain kummasta syystä tämän luottorekisterin nimeksi valittiin positiivinen luottorekisteri. Osa lausuntopalautteiden antajista kuitenkin katsoi, että selvityksessä esille tuodut tavoitteet voitaisiin saavuttaa olemassa olevia keinoja kehittämällä ja olemassa olevaa sääntelyä tarkentamalla. Vaikka uuden luottorekisterin perustamista pidetään laajasti tarpeellisena erityisesti pankkien toimesta, niin hallituksen esitys ei perustele riittävästi sitä, miten esitys käytännössä ehkäisee ylivelkaantumista. Tähän kiinnitti huomiota myös lain arviointineuvosto lausunnossaan. Lisäksi useat luotonantajat eivät kuulu rekisterin piiriin, joten kaikkia tietoja ei ole mahdollista saada kuluttajan luottotilanteesta. Lain tarkoitus ei näiltä osin toteudu.
Luotonantajan velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta on jo nyt kirjattu useaan eri lakiin — luottotietolakiin, kuluttajansuojalakiin — ja Finanssivalvonnan sitoviin tarkentaviin ohjeisiin, joiden keskeinen sisältö on se, että luoton myöntämisen tulee aina perustua luottoanalyysiin. Tätä rekisterilakia ei siis olisi tarvittu ollenkaan.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on ennen luottosopimuksen tekemistä arvioitava, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa — niin sanottu kuluttajan luottokelpoisuusarviointi. Arviointi on tehtävä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella. Pykälää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu varsin yksityiskohtaisesti, mitä seikkoja luotonantajan yleensä tulisi vähintään selvittää. Jos siis rahalaitokset jo nykyisellään noudattaisivat näitä ohjeita ja jos niiden noudattamista valvottaisiin, mikä olisi Finanssivalvonnan tehtävä, niin ylivelkaantuneita olisi huomattavasti vähemmän eikä nyt esitettävää lakia luottorekisteristä tarvittaisi.
Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä esitys on erittäin kallis. Se on kallis ja byrokraattinen. Se aiheuttaa merkittäviä lisäkuluja valtiolle, rahalaitoksille ja ennen kaikkea kansalaisille, jotka omissa luottokustannuksissaan tämänkin uuden hankkeen hinnan maksavat. Esityksen perusteluissa tuodaan esille se seikka, ettei todellisia kuluja voi tässä vaiheessa edes arvioida. Lausunnoissa on myös pidetty kustannuksien arviointia liian alhaisena.
Puhemies! Hallituksen esityksen nimeksi on valikoitunut positiivinen luottorekisteri. Nimi on epäonnistunut. Kuluttajien luottotietojen rekisteröinnissä ei ole mitään positiivisuuteen viittaavaa — ne ovat vain tietoja. Mikään muu maa Euroopassa ei käytä luottorekisteristä ilmaisua positiivinen luottorekisteri. Poikkeavuus on ilmeinen. Lain nimen tulee olla neutraali eikä tunnelatautunut. Nimi voisi olla, kuten muutamat asiantuntijat ehdottivat, laki luottorekisteristä tai luottorekisterilaki, jolloin se olisi johdonmukainen esimerkiksi luottolaki-nimen kanssa.
Asiantuntijakuulemisessa kävi myös ilmi, että luottotietojen ajantasaisuus on käytännössä vaikea toteuttaa ja vaatii runsaasti henkilöstöä, mikä lisää kustannuksia. Myönnetyistä luotoista ja niissä tapahtuvista muutoksista olisi ilmoitettava tämän esityksen mukaan viimeistään toisena arkipäivänä. Käytännössä tämä tulee olemaan erittäin vaikeaa ja vaatimaan merkittävää lisäystä henkilöstöön ottaen huomioon ulosoton piirissä olevien maksuhäiriöisten määrän.
Arvoisa puhemies! Verohallinto kiinnittää huomiota siihen, ettei esityksessä riittävällä tarkkuudella määritellä, mitä luotonsaajan salassa pidettäviä tietoja luottotiedoista voidaan luovuttaa. Oikeusministeriö ei kuitenkaan vastineessaan pitänyt täsmennystä tarpeellisena. Tämä tekee esityksestä haavoittuvan kansalaisten yksityisyyden kannalta. Suomen Yrittäjät kiinnitti lausunnossaan huomiota hallituksen esityksen yritysvaikutuksiin siltä osin kuin on kyse toiminimiyrittäjistä, joiden luottokelpoisuutta arvioitaisiin luonnollisina henkilöinä, ja erityisesti ehdotetun sääntelyn vaikutuksista työllistymiseen. Se katsoo, että olisi ollut erittäin tärkeää arvioida hyvin perusteellisesti esitykseen liittyvät yritysvaikutukset. Esitys saattaa hidastaa ja heikentää merkittävästi luotonsaantia. Suomen Yrittäjiä ei lainvalmistelussa kuultu ollenkaan.
Puhemies! Päätelmäni on: hallituksen esitystä voidaan pitää siinä määrin keskeneräisenä, ettei sitä tulisi saattaa voimaan tässä muodossa ollenkaan.
Puhemies! Olisi ollut hienoa tehdä tämä asia kunnolla alusta loppuun saakka — ei kiireellä vaan sillä tavalla, että tämä luottorekisteri palvelisi ennen kaikkea kuluttajia. Nyt se palvelee vain pankkien, rahalaitosten kyltymätöntä halua saada meistä loputtomasti tietoa. Tämä digivankila, johon ihmiskuntaa ajetaan, alkaa olla kaltereiltaan jo sen luokan paksuinen, että me olemme tämän digimaailman vankeja emmekä nauti sen tuomista hyödyistä tai vapaudesta. Tämä luottorekisterilaki lisää pankkien tietoa ja tiedon määrää meistä ihmisistä ja tulee vaikeuttamaan luotonsaantia ja kategorisoimaan ihmiset todella merkittävästi erilaisiin ryhmiin, ja myös luoton hinnat tulevat nousemaan niille pienituloisille, jotka niitä luottoja eniten tarvitsisivat. — Kiitos.
Puhemies Matti Vanhanen
:Edustaja Hoskonen.