Arvoisa puhemies! Kansanmurha on tuhoamista. Se on vauvojen näännyttämistä nälkään. Se on isovanhempien pommittamista hengiltä. Se on kokonaisen kansan tuhoamista, ja sitä Israel harjoittaa palestiinalaisten kohdalla. Siihen peilaten, näitä pääministerin vastauksia kuunnellessa, minua hävettää Suomen puolesta. Suomi todella, todella näyttää olevan nyt jäämässä historian väärälle puolelle, mistä täällä on kysytty moneen otteeseen. 

Meillä on presidentti osoittanut suomalaisen arvopohjan mukaista arvojohtajuutta toistuvasti kertomalla olevansa valmis tunnustamaan Palestiinan, jos esityksen saa. [Jani Mäkelän välihuuto] Nyt näyttää siltä, arvon pääministeri, että te ette kykene hallitustanne johtamaan siihen tilanteeseen, jossa puolustettaisiin gazalaisia siviilejä, tunnustettaisiin Palestiinan valtio vielä, kun jotain tunnustettavaa on, vaan te lähetätte tämän maan presidentin tyhjin käsin YK:n yleiskokoukseen. On paikallaan kysyä: Jos tämä hallitus ei kykene toimimaan kansanmurhan pysäyttämiseksi, onko se toimintakykyinen? Onko se suomalaisten ja Suomen arvopohjan mukainen? [Hälinää oikealta] 

Vihreät ovat systemaattisesti vaatineet toimia. Vielä kerran kysyn: pääministeri, [Puhemies koputtaa] onko todella niin, että Suomi ei tunnusta nyt Palestiinaa, että presidentti lähtee tyhjin käsin [Puhemies koputtaa] ja me jäämme historian väärälle puolelle? 

Arvoisa puhemies! Kun tiedän, kuinka paljon hallituksen piirissä ministerit — ulkoministeri, ulkomaankauppaministeri — ja kuinka paljon presidentti tekee töitä, kuinka paljon meidän virkamiehet, diplomaatit, monet kansanedustajat tekevät töitä sen eteen, että kansanmurha saadaan pysäytettyä [Eduskunnasta: Just näin!] — ja on tehty tähän asti — niin edustaja, minusta on kohtuutonta väittää, että me katselemme kansanmurhaa vierestä. [Hälinää — Perussuomalaisten ryhmästä: Törkeätä! — Puhemies koputtaa] Jos tämä ratkeaisi tunnustamisella tai ehdollisella tunnustamisella, niin tämä karmea tilanne olisi varmasti ratkennut. 

Me olemme päättäneet liittyä YK:n julistukseen kahden valtion mallin edistämisestä, joka tarkoittaa polun päässä Palestiinan tunnustamista, sen edellytysten vahvistamiseen. Minä toivon, että kun olette perehtynyt noin hyvin asioihin, niin antaisitte arvon myöskin sille, mitä Suomi, Suomen hallitus ja suomalaiset laajalla rintamalla tekevät saadakseen avun perille, saadakseen tulitauon aikaan ja saadakseen pysyvän rauhantilan Lähi-itään [Veronika Honkasalo: Konkreettisesti mitä?] ja Palestiinan valtion ja Israelin valtion, joiden molempien turvallisuus on taattu.