Arvoisa rouva puhemies! Arvoisat kansanedustajat! On täysin ymmärrettävää, että kun viime vuonna turvapaikanhakijoiden määrä ylitti kaikki aikaisemmat ennätykset ja jouduttiin Suomessa uudenlaisen tilanteen eteen, se on herättänyt Suomessa hyvin monenlaista ja ristiriitaistakin keskustelua.
Eräs juonne tässä keskustelussa, lähinnä median palstoilla, on ollut se, että Suomessa ei enää tänä päivänä annettaisi arvoa ja painoa ihmisten perusoikeuksille tai kansainvälisille ihmisoikeuksille. Eräät arvovaltaisetkin henkilöt ovat julkisuudessa lausuneet, että perus- ja ihmisoikeudet eivät enää ole muotia, ja on annettu ymmärtää, että meillä on ulkomaalaisasioihin liittyen säädetty lakeja, jotka ovat ristiriidassa perustuslakimme tuntemien perusoikeuksien tai kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidemme kanssa. Haluan tämän johdosta sanoa, että jokainen — jokainen — ulkomaalaislain muutos tai ulkomaalaisia koskeva lainmuutos, joka viime vuosien aikana, jo ennen tätä turvapaikkakriisiä ja nyt turvapaikkakriisin aikana, on eduskunnalle annettu, on käsitelty myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Ja väite siitä, etteikö hallituksen esityksissä näissä asioissa enää kiinnitettäisi huomiota perus- ja ihmisoikeusnäkökohtiin, on totuuspohjaa vailla. Esimerkkinä mainitsen, että tässä nyt käsittelyssä olevassa esityksessä on sivulta 29 alkaen noin viisi sivua pohdiskelua ja arviointia tämän lakiesityksen suhteesta perustuslakiimme ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiimme. Näin on ollut asianlaita kaikkien ulkomaalaisia koskevien lainmuutosten kohdalla jo useita vuosia. Tämän tietävät hyvin esimerkiksi paikalla olevat perustuslakivaliokunnan jäsenet.
Itse muistan esityksen, jolla vastaanottopalvelut lakkautettiin niiltä ulkomaalaisilta, joilla ei enää ollut aihetta saada vastaanottopalveluja. Siinäkin hallituksen esityksessä säätämisjärjestysperustelukohdassa todisteltiin, että vastaanottopalvelujen lakkauttaminen niiltä, joilla ei enää ole oikeutta saada vastaanottopalveluja, ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa, koska tällainen oikeus vastaanottopalveluihin myös niille, joilla ei ole niihin tarvetta, ei ole mikään perustuslaissa turvattu oikeus. Luin sen salissa kahteen kertaan, koska se oli mielestäni niin hölmö todistelu. Tämä vain osoittaa, että nämä asiat on otettu vakavasti ja otetaan vakavasti.
Suomessahan on sellainen uniikki järjestelmä, että lakien perustuslainmukaisuuden arvioi jo säätämisvaiheessa eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen lisäksi meillä on perustuslain 106 §:ssä annettu tuomioistuimelle mahdollisuus arvioida lakien perustuslainmukaisuus yksittäistapauksissa. Tuo 106 § kuuluu seuraavasti: "Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle." Tätä 106 §:ää on sekä säädettäessä että sen jälkeen vakiintuneesti tulkittu siten, että jos eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuitenkin ottanut asiaan kannan, niin silloin laki ei voi olla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa ja silloin tuomioistuin ei sen perustuslakivaliokunnan suorittaman harkinnan jälkeen voi harkita tämän lain perustuslainmukaisuutta.
Rouva puhemies! Nyt olemme kuitenkin ilmeisesti törmäämässä uuteen ilmiöön. Yleisradion uutisissa 29. heinäkuuta haastateltiin professori Martin Scheininiä, nimenomaan liittyen näihin ulkomaalaislakien kiristyksiin, ja hän lausui Yleisradion referaatin mukaan seuraavaa: "Tuomioistuimille ulospääsytie tilanteesta on arvioida tiukennusten perustuslaillisuutta, Scheinin toteaa." Toinen sitaatti: "Jos tiukennetut lainkohdat ovat perustuslain vastaisia, tuomioistuimet joutuvat sanomaan ainakin välillisesti, että eduskunta on ylittänyt harkintavaltansa suhteessa perustuslakiin." Eli vaikka tähän asti kaikki oikeusoppineet — minun käsittääkseni — ovat olleet yksituumaisia siitä, että jos eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioinut ja harkinnut lakiesityksen perustuslainmukaisuuden, tuomioistuin ei voi sitä asiaa uudelleen harkita, niin tässä tilanteessa näköjään Martin Scheinin on tästä täysin vallitsevasta yksituumaisesta suomalaisesta järjestelmästä näköjään eri mieltä. No, totta kai saa olla eri mieltä eri asioista, jos haluaa. Haluan vain esittää kysymyksen: onko jo tultu tilanteeseen, jossa tämän perusoikeusfundamentalistisen koulukunnan juristit kyseenalaistavat eduskunnan perustuslakivaliokunnan auktoriteetin lakien perustuslainmukaisuuden tulkitsijana, jos perustuslakivaliokunta ei aivan kaikissa tulkinnoissaan ole samaa mieltä heidän kanssaan?
Rouva puhemies! Muistutan vielä lopuksi professori Scheininin lausunnon johdosta, että jokainen viime vuosien aikana tehty ulkomaalaislain tiukennus tai muu muutos on siis käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.