Arvoisa puhemies! Jokaisella lapsella on lain mukaisesti oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Viimeaikainen uutisointi kouluväkivallanteosta Vantaalla on vain jäävuoren huippu. Suoranaista kouluväkivaltaa tapahtuu päivittäin ympäri Suomen.  

Tälläkin eduskuntakaudella on kuultu hyviä aloitteita kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisemiseksi, kuten se, että kiusaajan tulisi vaihtaa koulua, ei kiusatun. Me perussuomalaiset myös kannatimme esimerkiksi terapeuttisia valmiuksia omaavien aikuisten lisäämistä kouluihin. Hallitukselle ehdotukset eivät kuitenkaan tunnu kelpaavan — kauniita sanoja kyllä riittää. 

Yhdenkään lapsen ei tule joutua pahoinpidellyksi koulussa. Miksi hallitukselle ei siis kelpaa tehdyt avaukset, kuten se, että kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua eikä kiusatun? Ja olisiko syytä OAJ:n ehdotuksen mukaisesti antaa rehtoreille mahdollisuus evätä kiusaajan oikeus opetukseen ja vaatia asioiden selvittämistä psykologin kanssa? 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tietenkin toivotaan kaikkien eduskuntapuolueiden osallistumista siihen työhön, mitä Suomessa tehdään kiusaamisen ehkäisyksi, ja tämä hallitus tulee hallitusohjelman mukaisesti näiden kaikkien jo mainittujen toimenpiteiden lisäksi vielä laatimaan toimenpideohjelman kiusaamisen ja yksinäisyyden ehkäisyksi, ja siihen työhön aion — ja olen jo ilmoittanut, että haluan — kutsua kaikki eduskuntapuolueet mukaan, koska näen tämän asian meidän kaikkien yhteisenä ja tiedän, että kaikilla ryhmillä myöskin on esityksiä ja näkemyksiä siitä, miten asiaa pitäisi hoitaa. 

Mitä tulee koulun vaihtamiseen, niin Suomen lainsäädäntö turvaa kaikkien oppilaiden oikeuden opetukseen omassa lähikoulussaan ja koulu ei voi pakottaa oppilasta huoltajien tahdon vastaisesti vaihtamaan koulua. Asiantuntijat eivät myöskään kannata tämänkaltaisia toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisyksi, koska yleensä kiusaaminen on paljon monimutkaisempi ilmiö. Siihen osallistuu yleensä muitakin oppilaita kuin vain yksi, [Puhemies koputtaa] eli kyse on ryhmäilmiöstä, ja monet kiusaajat [Puhemies koputtaa] ovat myöskin itse joutuneet kiusaamisen kohteeksi.  

Arvoisa puhemies! Koulumaailma ja lasten kasvatus ovat muuttuneet. Koulut ovat suurempia, ja häiriökäyttäytymistä esiintyy yhä nuoremmilla lapsilla. Pieniä kyläkouluja on lakkautettu, avoimet opiskeluympäristöt ovat lisänneet keskittymisvaikeuksia, ja esimerkiksi kunnioitus aikuisia kohtaan on kadonnut. Myös vieraskielisten lasten määrän hurja kasvu on tuonut omat ongelmansa. Vastuuton maahanmuuttopolitiikka on omiaan lisäämään turvattomuutta kouluissa muun muassa kielimuurin ja kulttuurierojen vuoksi. Haluttomuus kotoutua näkyy jo varhain. Opettajat pelkäävät usein puuttua kiusaamistilanteisiin potkujen, vanhempien, rasismisyytösten ja syytteiden pelossa. Kysynkin: tunnustaako hallitus lainkaan mainitsemiani juurisyitä, jotka lisäävät turvattomuutta kouluissa, ja miten aiotte helpottaa opettajien kynnystä puuttua ongelmiin? 

Arvoisa puhemies! Minä kyllä vierastan tällaista puhetta ja ajattelutapaa, jossa ajatellaan, että ikään kuin kiusaamisen syy olisi tietty ryhmä lapsia tai muualta tänne muuttaneet — näin ei suinkaan ole. [Jussi Halla-ahon välihuuto] Sen sijaan tiedetään, että kun kiusaamisesta puhutaan, niin yleensä siihen liittyy myöskin esimerkiksi syrjintää ja rasismia. Suomessa on tutkittu muun muassa afrikkalaistaustaisten suomalaisten kokemuksia koulumaailmasta ja varhaiskasvatuksesta, ja tässä tutkimuksessa tuli ilmi, että monien ensimmäiset rasismin kokemukset olivat jo varhaiskasvatuksesta. Eli tältä osin lähden kyllä itse siitä, että meillä on velvollisuus turvata aivan joka ikisen lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. [Sebastian Tynkkynen: Ohitatte kysymyksen!] 

Toimenpiteitä tarvitaan lasten oppimisen tuen vahvistamiseksi. Siihen luodaan uutta lainsäädäntöä varhaiskasvatukseen tällä vaalikaudella, minkä lisäksi ohjataan rahaa perusopetukseen lasten oppimisen tuen vahvistamiseksi.