Arvoisa puhemies! En pidä lakiesitystä toivottavana. Siihen on useita perusteita, jotka minä haluan esittää paitsi kielteisen kannan seksin oston kriminalisointiin ottaneen Vasemmistoliiton kansanedustajana, myös seksityöaktivistina, väitöskirjani Suomessa tapahtuvasta seksityöstä tehneenä sosiologina ja Pro-tukipisteen hallituksen puheenjohtajana. Olen siis viimeisen 20 vuoden aikana aktiivisesti, toistuvasti, lähes viikoittain ollut tekemisissä seksikaupan kanssa, tavalla tai toisella.
Esitys, joka meillä tänään on käsittelyssä, perustuu ketjupäätelmään, jonka mukaan ensinnäkin seksin oston kriminalisointi vähentäisi seksikauppaa yleensä ja toiseksi, että ihmiskaupan osuus seksikaupasta olisi sillä tavoin vakio, että seksikaupan väheneminen vähentäisi samalla myös ihmiskauppaa. Näistä väitteistä ensimmäisen osalta meillä ei ole varmuutta. Meillä löytyy paljon tutkimusta, joka antaa viitteitä suuntaan tai toiseen, mutta ei mitään sellaista luotettavaa dataa, jonka perusteella me voisimme varmasti sanoa, että seksin oston kriminalisointi lisää tai vähentää seksikauppaa. Sen sijaan toisen väitteen osalta, siitä, että ihmiskauppa jotenkin muodostaisi vakio-osuuden seksikaupasta, me tiedämme varmuudella, että näin ei ole. Siihen, minkä muodon seksikauppa missäkin yhteiskunnassa saa, vaikuttaa monet muut tekijät, kuten naisten yleinen asema, erilaiset kouluttautumismahdollisuudet, tuloerot, väkivallan yleinen määrä yhteiskunnassa, absoluuttisen köyhyyden määrä ja niin edelleen. Seksikaupan vähentäminen, vaikka tällä lailla siihen päästäisiinkin, ei siis ole tehokas tai varma keino ihmiskaupan vähentämiseen.
Me myös tiedämme melko suurella todennäköisyydellä — tutkimuksia tästä on jo tehty varsin paljon — että kriminalisointi heikentäisi seksityöntekijöiden turvallisuutta ja autonomiaa. Tästä on useita viitteitä sekä Ruotsista että Norjasta, joista tutkimusta löytyy, joten silloin, kun me lähdemme punnitsemaan sinällään jo epävarmaa keinoa ihmiskaupan hillitsemiseksi seksikauppaa hillitsemällä, meidän täytyy punnita sitä sitä vasten, millä tavoin se kenties saattaa seksikaupan sisällä muuttaa työskentelyolosuhteita niin, että entistä useampi seksityöntekijä altistuu ihmiskaupalle tai vähintäänkin joutuu työskentelemään parittajan kanssa, koska itsenäinen työskentely on käynyt mahdottomaksi. On siis mahdollista, että siinäkin tapauksessa, vaikka seksin oston kriminalisoinnilla pystyttäisiin vähentämään seksikauppaa, niin ihmiskauppa pikemminkin lisääntyisi kuin vähenisi.
Minä vastustan tätä aloitetta myös siksi, että mielestäni se, vaikkakin on siistitty, niin on hyvä esimerkki myös siitä stigmasta, joka tällä hetkellä on seksityöntekijöiden suurin ongelma niin globaalilla tasolla kuin Pohjosmaissakin ja on myös keskeinen syy sille, minkä takia ihmiskaupan vastainen työ seksuaalisen hyväksikäytön yhteydessä on niin vaikeaa. Tässä aloitteessa puhutaan siitä, miten seksityöntekijät ovat poikkeuksellisen usein mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, mihinkä nyt löytyy jonkinnäköistä tutkimuksellista evidenssiä, joskin myös päinvastaista on, mutta myös puhutaan sisäisestä rikkinäisyydestä, itsearvostuksen puutteesta ja jopa siitä, kuinka seksin myynti estää olemisen ja kehittymisen arvokkaana ihmisyksilönä. Tämä on juurikin sitä keskustelua, jota vastaan olen itse yrittänyt aktiivisesti toimia viimeisen 20 vuoden aikana, keskustelua, jossa muut puhuvat seksityöntekijöiden puolesta ja seksityöntekijöiden rooli on uhrin rooli, äänettömän uhrin rooli, jonka tehtävänä ei ole sanoa omaa kantaansa, jonka tehtävänä ei ole näkyä, jonka tehtävänä ei ole omata mielipiteitä. Minä itse tulen feministisestä traditiosta, jossa on vahvasti 1970-luvulta lähtien viimeistään korostettu sitä, kuinka ihmisen oman kokemuksen kuuleminen on tärkeää ja kuinka kaikilla ihmisillä, jopa naisilla, voi olla vakaa ja vakavasti otettava käsitys omasta parhaastaan.
Minä olen haastatellut satoja seksityöntekijöitä viidellä mantereella, ja aika usein minä kysyn heiltä, että mikä on se asia, minkä sinä kokisit, että sinun elämääsi eniten parantaisi, minkä pitäisi muuttua, että sinulla on asiat paremmin. Yksikään heistä ei ole sanonut, että jos tuo seksin osto kriminalisoitaisiin, niin minun elämäni olisi sitten vähän helpompaa. Mukana on ollut ihmisiä, jotka ovat erittäin hyvässä asemassa ja joilla ei juurikaan ole minkäänlaisia ongelmia. Mukana on myös vakavasti ihmiskaupassa uhriutuneita ja moneen kertaan hyväksikäytettyjä ihmisiä. Kukaan heistä ei koe, että tämä olisi se keino, jolla ensisijaisesti heidän elämänsä ja olosuhteensa muuttuisivat paremmaksi. Monia muita ehdotuksia heillä kyllä on.
Lakialoitteessa viitataan myös auktoriteetteihin varsin valikoidusti, mitä tulee kansainväliseen keskusteluun. On totta, että EU:n sisällä erityisesti naislobby on ajanut voimakkaasti seksin oston kriminalisointia, mutta samaan aikaan kansainvälisessä keskustelussa monet ihmisoikeuspainotteiset järjestöt ovat siirtyneet pikemminkin juuri päinvastaiseen suuntaan. ILO on jo perinteisesti suosittanut seksityön käsittelyä mieluummin työoikeuksien kontekstissa kuin kriminaalikontekstissa, mutta nyt sen rinnalle on tullut uutena terveysjärjestöjä, WHO, UNAIDS, ja nyt aivan viimeisenä Amnesty on ottanut kantaa dekriminalisoinnin puolesta. Kansainvälinen virtaus niin sanotuissa edistyksellisissä järjestöissä on siis juuri päinvastainen kuin mitä tässä lakiesityksessä esitetään.
No, jos minä väitän, että seksin oston kriminalisointi on erittäin epävarma, todennäköisesti jopa vahingollinen keino ihmiskaupan torjunnassa, niin mitä sitten pitäisi tehdä, mitkä keinot olisivat sitten parempia? Ei hätää, meillä on paljonkin sellaisia toimenpiteitä, joista me tiedämme varmasti, että ne enemmän tai vähemmän auttavat ihmiskaupan vähentämisessä ja ihmiskaupan uhrien auttamisessa. Suoria, konkreettisia ja yksittäisiä toimia on esimerkiksi ulkomaalaislain käännytyspykälän poistaminen. Tällä hetkellä Suomesta voidaan käännyttää henkilö pelkästään siksi, että hänen epäillään aikovan myydä seksiä. Jos kysymyksessä on köyhä nainen, hänellä ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia kiistää tätä viranomaisarviota, vaan ainoa mahdollisuus on poistua maasta. Tämä johtaa siihen, että valitettavasti myös väkivaltaiset asiakkaat tietävät, että EU-alueen ulkopuolelta tulevat seksityöntekijät eivät voi turvautua viranomaissuojeluun Suomessa, koska pelkäävät käännytystä, ja he ovat suuremmassa riskissä kohdata väkivaltaa kuin EU-alueelta tulevat seksityöntekijät.
Toinen, ainakin jälkikäteen auttamistyössä tehokas keino olisi ihmiskaupan uhrien suojelujärjestelmään pääsyehtojen helpottaminen niin, että se kattaisi myös vähintäänkin sellaisia tapauksia, joissa viranomaiset ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että tässä on ihmiskauppa toteutunut, mutta oikeudellisesti riittävää todisteistoa ei pystytä saamaan kasaan.
Prostituutiotulojen saattaminen perintäkelpoiseksi olisi vähintäänkin stigman kannalta oleellinen uudistus. Käytännössähän meillä on nyt tilanne, jossa sinä olet kyllä seksin myynnistä verovelvollinen, mutta jos asiakas jättää maksamatta, niin sinulla ei ole oikeutta periä näitä maksamatta jääneitä palkkioita.
Viimeiseksi osuuskuntabordellit, jotka tarkoittaisivat pienimuotoisia yhteistoimintajärjestelyjä seksityöntekijöiden välillä, lisäisivät näiden keskinäistä autonomiaa ja vähentäisivät riippuvuutta paritusorganisaatioista, jotka ovat ihan keskeinen ympäristö myös ihmiskaupalle.
Yleisemmin tietysti vaikuttaminen naisen asemaan, vaikuttaminen siirtolaisten asemaan, (Puhemies koputtaa) vaikuttaminen sosiaali...
Toinen varapuhemies Arto Satonen
:10 minuutin suositusaika on jo käytetty.
Herra puhemies, huomasin kyllä, mutta epäilen, että tässä ei ole niin vahvaa keskustelua tulossa, että minun kannattaa kovin moneen eri puheenvuoroon jakaa tätä asiaa, niin että pistetään nyt pöytäkirjaan vähän isommissa könteissä kerralla sitten. Mutta olen ihan lopussa.
Eli ne hankalat, ikävät, abstraktit keinot, joilla kaikkia muitakin sosiaalisia ongelmia ja monia kriminaalipoliittisia ongelmia pystytään lieventämään, pätevät myöskin ihmiskauppaan, ne pehmeät sosiaalipoliittiset keinot, joilla meidän kaikkien elämänehtoja parannetaan.