Arvoisa puhemies! Minä äsken sanoin, että tämä on aika masentavaa ja yksipuolista keskustelua, ja haluan vielä tuoda kyseisen huomioni esille.
Kysyin ministeriltä monta kysymystä, joihin en saanut vieläkään vastausta. Ministeri totesi, että nykyiset turvallisuusselvitykset eivät riitä. Hän ei kertonut, miksi eivät — jos hän voisi avata esimerkiksi tämän. Olisi hyvä tietää, minkä takia tämä on tekeillä.
Toinen keskustelu, joka liittyy näihin kaksoiskansalaisiin, on lojaalius. Jos tavallaan lojaalius saavutetaan sillä, että ollaan yksöiskansalaisia, ei kaksois- vaan yksöiskansalaisia, niin tekeekö siis se, että luopuu kansalaisuudestaan, henkilöstä lojaalin? No, näin minä ymmärrän tämän keskustelun.
Ihmisethän saavat kansalaisuuden sillä tavalla, että sattuvat nyt syntymään johonkin tiettyyn maahan. Minä itse satuin aikoinaan syntymään turkkilaisten vanhempien lapseksi. Ja on siis maita, joissa kansalaisuudesta luopuminen on tehty hyvin byrokraattiseksi, hyvin vaikeaksi. Kerroin äsken ystävästäni, jolla on venäläistausta. Hän sanoi minulle näin: ”Ozan, jos minä haluan luopua kansalaisuudestani, Venäjän kansalaisuudesta, jotta tulisin lojaaliksi tämän ajattelutavan mukaan, tämän lakiesityksen ajattelutavan mukaan, minun tulisi käydä Venäjän armeija.” Eli siinä on tämmöinen kriteeri. Eli meillä on ihmisiä, jotka ovat meidän kansalaisia ja joilta nyt vaaditaan lojaaliutta ja yksöiskansalaisuutta ja jotka eivät tavallaan pysty irtaantumaan esimerkiksi siitä toisesta kansalaisuudesta.
Mitä me teemme tässä tapauksessa? Minusta olisi hyvä, että ministeri kävisi tätä läpi, valiokuntakeskusteluissa tätä käytäisiin läpi. Se ei nyt tavallaan vastaa minun kysymykseeni, että joo, Suomessa on 105 000 kaksoiskansalaista eikä heillä ole mitään etujärjestöä. No, se nyt on ihan selvä, mutta aidosti kannattaa keskittyä tavallaan niihin kohtiin, jotka ihmisten arjessa tulevat vaikuttamaan.
Minä toistan tämänkin: Tässäkin eduskunnassa minun tietääkseni meillä on neljä kaksoiskansalaista. Yksi meistä on ministeri, kolme kansanedustajaa — ainakin siis tietääkseni. Miten me nämä ihmiset näemme, näemmekö me heidät jotenkin epälojaaleina? Emme tietenkään. Me olemme ihan tavallisia suomalaisia, joilla on erilaisia elämäntarinoita, jotka ovat syntyneet johonkin, jonkun isä tai äiti tai joku muu on juuriltaan jostain muualta. Miettikää, laittakaa itsenne minun tilalleni ja pohtikaa, miltä tämä koko lakiesitys ja nämä kommentit siitä, että emme saisi olla sinisilmäisiä, kuulostavat.
Jos mietitään, kuka tässä maassa pelaa Venäjän pussiin ja on näitä Venäjän trolleja, ne ovat ihan valkoihoisia, valkoisia suomalaisia, niin sanottuja kantasuomalaisia. [Kari Kulmala: Miksi puhut Venäjästä, eikö ole muita maita?] — No, tässä keskustelussa se nyt tuli esille. — Eli tavallaan jos tilanne on se, että joku nyt pelaa vaikka jonkun toisen maan pussiin, ja uhkakuvana on toki Venäjä, niin tässä maassa ne, jotka pelaavat Venäjän pussiin, ovat olleet perinteisesti ihan valkoisia suomalaisia, niin sanottuja kantasuomalaisia, joilla on yksi kansalaisuus, kuten teillä kaikilla. Siis miettikää, kuinka jännältä tämä keskustelu kuulostaa.
Kuten toin esille, minä voin tämän lakiesityksen läpimenon jälkeen, mahdollisen läpimenon jälkeen, asettua ministeri Niinistön saappaisiin, minä voin olla puolustusministeri, minä voin saada kaikki mahdolliset tiedot. Mutta minä en voi sitten olla jossain sotilasvirassa, joita on muistiinpanojeni mukaan nyt 8 000 virkaa. [Seppo Kääriäinen: Eihän se näin mene!] — Miten se ei näin mene? Minä haluan nyt vähän perusteluita tähän keskusteluun.
Minä lopetan ehkä siihen, että Suomen syntyvyys perustuu tällä hetkellä merkittävästi ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin. Siellä on iso ihmismäärä, joka osallistuu suomalaisten syntyvyyteen ja jolla on ulkomaalaistausta. Meillä on siis hirveästi nuoria, joilla on kansainvälinen tausta. Itsekin kuulun siihen joukkoon, olen nyt 31 — tai en minä tiedä, olenko minä nuori, nuorekas ainakin. Mutta siis miettikää, millaisen viestin tämä antaa meidän nuorille, jotka käyvät tällä hetkellä yläastetta tai lukiota tai näin, katsovat tulevaisuuteen ja miettivät tulevaisuutta tässä maassa. Ja nämä ihmiset ovat ihan syntyperäisiä suomalaisia. Eli me saatamme nyt luoda sellaisen tilanteen, jossa meillä on suomalaisia ja sitten toisia suomalaisia.
Ja minun isoin kysymykseni, ministeri, johon minä haluan aidosti nyt vastauksen — tänne ei saa tulla vetämään mitään löysiä puheita jostain sinisilmäisyydestä: jos henkilö ei voi erota kansalaisuudestaan, jos se on hyvin byrokraattista, jos se vaatii esimerkiksi armeijassa käyntiä, niin miten ministeri on varautunut tähän? Ei tässä voi leikkiä mitään tietämätöntä tai sitä, että joo, näillä ihmisillä ei ole mitään etujärjestöä. Nyt faktoja ja vastauksia kehiin. Ihmiset ovat huolissaan, ja kannattaa aidosti pohtia, millaisia viestejä me annamme, kun me puhumme tietyllä tavalla, kun me teemme tiettyjä lakeja.
Siis Suomen turvallisuus on, totta kai, kaikki kaikessa. Sen takiahan me tässä olemme. Mutta jos esimerkiksi minut nähtäisiin epälojaalina sen takia, että minä olen sattunut syntymään turkkilaisten vanhempien lapseksi joskus vuonna 87, kyllä minä ottaisin sen todella todella kummalla tavalla. Minä en tunne ketään muuta, joka olisi tehnyt pitkät päivät Suomen eteen. Siis miettikää: Minä olen oppinut suomen 14-vuotiaana. 27-vuotiaana olen noussut kansanedustajaksi tässä maassa, tehnyt kaikkeni, antanut kaikkeni tämän maan eteen. Ja sitten tullaan tällaisilla lakiesityksillä, jotka kaventavat minun ja minun jälkeläisteni ja kaikkien minun näköisteni ja oloisteni ihmisten tilanteita. [Puhemies koputtaa] Pohtikaa näitä.