Arvoisa puhemies! Tänään julkistettiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uudet rahoitusmallit. Niistä näkee, että ministeriön ohjausvalta vahvistuu ja tulosohjaus kiristyy entisestään. 

Korkeakoulujen rahoitus Suomessa on kansainvälisesti verraten poikkeuksellinen, sillä erittäin suuri enemmistö saadusta rahoituksesta perustuu kilpailuun ja tulosohjaukseen. Korkeakoulut kilpailevat keskenään vuosi vuodelta vähenevistä resursseista. Korkeakoulujen henkilökunta ja opiskelijat ovat väsyneitä tähän lyhytjänteisyyteen ja epävarmuuteen, eivätkä nämä uudet mallit tuo parannusta. Siksi kysynkin ministeri Grahn-Laasoselta: miksi rahoitusmalleissa vahvistettiin ministeriön ohjausta ja kiristettiin tulosohjausta entisestään? 

Arvoisa puhemies! Tänään tosiaan vahvistettiin tulevalle sopimuskaudelle yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli. Sen valmistelu on tehty poikkeuksellisesti poikkeuksellisen laajassa kokoonpanossa, eli korkeakoulut, opiskelijat ja henkilöstö ja keskeiset sidosryhmät ovat olleet valmistelussa mukana, ja tämä valtioneuvoston päätös perustuu heidän lähes yksimieliseen esitykseensä. Henkilöstöjärjestöillä oli omia huomioita tähän, joita olemme myöskin työstäneet eteenpäin. Ne liittyvät erityisesti henkilöstön hyvinvointikysymyksiin ja vakauteen korkeakoulujen rahoituksessa ja henkilöstötutkijoiden, korkeakouluhenkilöstön työskentelyedellytyksissä, ja tähän liittyen on vielä tulossa työryhmätyötä tämän hallituskauden aikana. 

Mutta mikä tässä korkeakoulurahoitusmallissa oli olennaista, on se, että tavoitteena on koulutustason nostaminen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien lisääminen ja korkeakoulutuksen [Puhemies koputtaa] ja tutkimuksen vahva laatu Suomessa. 

Arvoisa puhemies! Elämme keskellä työn murrosta. Jopa satojatuhansia ihmisiä täytyy kouluttaa uudestaan, täydennyskoulutuksesta puhumattakaan. Myös yksi opetusministerin johtaman korkeakouluvisio-työryhmän kantavista teemoista on ollut jatkuva oppiminen, kuten ministeri juuri totesi. Kuitenkin tänään julkistetuissa malleissa korkeakouluja rangaistaan siitä, että niiden opiskelijat suorittavat toisen samanarvoisen tutkinnon. Korkeakoulut saavat puolet vähemmän rahaa toisen tutkinnon tekevästä opiskelijasta, eli korkeakouluihin ei enää kannata ottaa alanvaihtajia. Kysynkin ministeri Grahn-Laasoselta: miksi toisen tutkinnon rahoituskertoimesta tehtiin rankaisun elementti, vaikka se selvästi on jatkuvan oppimisen tavoitteen vastainen? 

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tämä uusi esitys merkittäviltä osin vahvistaa jatkuvan oppimisen roolia ja rahoitusta korkeakouluissa. Yliopistojen osalta jopa kaksinkertaistaa jatkuvan oppimisen rahoituskertoimen tässä uudessa mallissa. Ja kun viittasitte puheenvuorossanne näihin kertoimiin, niin pyydän tarkistamaan sen tänään hyväksytyn mallin. Nimittäin siinä tätä kerrointa on lausuntopalautteen osalta korjattu ylöspäin, ja sitä kautta tilannetta lausuntopalautteen muodossa on sitten päästy — myöskin näitä huolia, mitä tähän liittyi — kuulemaan. 

Jatkuva oppiminen on meillä vahva teema valmistelussa, tulevaa hallituskauttakin ajatellen. Yhä useampi meistä, ja itse asiassa ihan jokainen, tarvitsee mahdollisuuksia uuden oppimiseen läpi työuran, ja sitä kohti mennään. On tehty myös lainsäädäntöä ihan viime aikoina. Jatkuvasta oppimisesta on tullut korkeakoulujen uusi tehtävä. Se on kirjattu lainsäädäntöön, ja siihen on luotu edellytyksiä, avattu mahdollisuuksia, ja siihen on lisätty yli sadalla miljoonalla [Puhemies koputtaa] eurolla myöskin rahoitusta.