Arvoisa herra puhemies! Ruotsin jengirikollisuustilanne pahenee. Viime vuonna ampumisissa kuoli keskimäärin yksi ja haavoittui kaksi joka viikko, räjähdyksiä oli viikoittain ja nyt tammikuussa räjähti joka toinen päivä. Alaikäisistä tekijöistä puhutaan lapsisotilaina. Ruotsin tilanteen tulisi toimia hälyttävänä esimerkkinä meille Suomeen. Meillä katujengi- ja nuorisorikollisuus muistuttaa tällä hetkellä Ruotsin tilannetta 10 vuotta sitten. Eduskunta on käynyt aiheesta vakavan keskustelun; välikysymyskeskustelun joulukuussa, ja kyselytunnilla kävimme keskustelua marraskuussa. Kaikki olivat samaa mieltä, että nyt pitää ryhtyä toimiin.  

Arvoisa sisäministeri Mikkonen: Mihin toimiin olette näiden eduskuntakeskusteluiden jälkeen ryhtynyt? Mitä konkreettisia toimia olette tehneet viime kuukausina jengirikollisuuskehityksen [Puhemies koputtaa] katkaisemiseksi Suomessa? 

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvin tärkeä aihe, minkä edustaja Heinonen nosti esiin, ja kuten sanoit, niin tässä salissa aiemminkin me olemme tästä puhuneet, koska meidän yhteinen huolemme on se, miten me takaamme tämän maan turvallisuutta, ja tiedämme, että nimenomaisesti nyt viime aikoina alaikäisten ryöstörikollisuudet ovat lisääntyneet ja myös ne jengirikollisuudet. Me näimme jo aiemmin viime vuonna niiden lisääntymisen, ja sen takia tietysti tähän hallitus on puuttunut. Ja ihan nyt viime aikoina, tässä tämän vuoden puolella vielä lisätalousarviossa me lisäsimme poliisille resursseja ja lisäsimme resursseja myös sinne varhaiseen puuttumiseen kouluihin, nuorisotyöhön, niin että pystymme tukemaan lapsia, koska se lasten ja nuorten pahoinvointi, johon äskeisissäkin keskusteluissa viitattiin, on yksi syy siihen, että monet nuoret ja lapset ovat valitettavasti [Puhemies koputtaa] tehneet ryöstöjä viime vuonna merkittävästi aiempaa enemmän.  

Arvoisa puhemies! Puheet eivät nyt, ministeri Mikkonen, riitä — tarvitaan tekoja. Me kokoomuksessa olemme varoittaneet jengirikollisuuden noususta jo pitkään. Esitimme vuosi sitten Ruotsin tie ei ole meidän ‑ohjelmassa joukon pehmeitä mutta myös kovia keinoja ongelman torjumiseksi. Kokonaisvastuu rikoksia tekevistä nuorista on keskitettävä yhdelle ja lastensuojelun ongelmat on laitettava kuntoon. Kouluissa on panostettava yksilölliseen tukeen, ja häiriökäyttäytymiseen on puututtava määrätietoisesti heti sen esiintyessä. Poliisin tutkinnassa oleva espoolaisesta koulusta paljastunut lasten pyörittämä huumerinki on järkyttävä esimerkki tässä työssä epäonnistumisesta. Lisäksi tarvitaan korjaavia toimia: poliisien määrää on nostettava, ampuma-aserikoksista kovempia rangaistuksia. Arvoisa sisäministeri Mikkonen, oletteko valmis tarttumaan näihin kokoomuksen esittämiin keinoihin ja oletteko [Puhemies koputtaa] laittanut näistä valmistelun liikkeelle? 

Arvoisa puhemies! Todellakin me tarvitaan monenlaisia keinoja siihen, miten me varmistamme, että lapset ja nuoret voivat hyvin eikä yksikään lapsi ja nuori ajaudu rikoksen polulle, ja sen takia, aivan kuten tässäkin puheenvuorossa tuli esille, me tarvitaan satsauksia lasten ja nuorten hyvinvointiin, varhaiseen puuttumiseen, ennaltaehkäisyyn, ja me tarvitsemme myös poliisille riittävät välineet ja keinot puuttua rikoksiin, ja me tarvitsemme myös sinne oikeudenkäynnin puolelle riittävät resurssit oikeuslaitoksille, että voidaan nopeasti mahdolliset seuraamukset myös saada, jotta me voimme varmistaa, että nuoret ymmärtävät myös, että teoilla on seurauksia. Mutta juuri äsken opetusministeri Li Andersson kertoi siitä, kuinka olemme vahvistaneet nimenomaan lasten ja nuorten tukia koulussa, niitä palveluja, mitä saa, kuten mielenterveyteen liittyviä palveluja — juuri niitä kaikkia keinoja me olemme tässä hallituksessa tehneet ja olemme myös poliisien määrästä pitäneet [Puhemies koputtaa] huolta niin, [Puhemies: Kiitoksia!] että poliisilla on resurssia toimia.