Arvoisa puhemies! Vähäiseltä osaltani tähän keskusteluun otan osaa ja vain siitä näkökulmasta, mikä oikeus on ihmisillä elää maaseudulla turvallisesti. Tänäpänä se ei enää koske maaseutua, kyllähän sudet juoksentelevat kaupunkien keskustassakin. Sekin on totta, että sudet ovat tappaneet ihmisiä. Venäjälläkin viimeksi meni ihmisiä, en muista vuotta, mutta ainakin kaksi ihmistä menetti henkensä, kun susilauma hyökkäsi mäkeä laskevien lasten kimppuun: yksi menetti henkensä ja toinen taisi hävitä kokonaan — ilmeisesti söivät kokonaan, niin ettei jäänyt mitään jäljelle. Vaan näistä kun ei Suomen lehdistö tietenkään kirjoita, niin ne tiedot pitää sitten onkia muualta.
Mutta mitä tulee sitten suden elämään, niin olen kyllä koko tämän poliittisen urani aikana ihmetellyt sitä asennetta, millä tänä päivänä Suomessa tätä asiaa viedään eteenpäin. Ilmiselvästi suurpeto on hengenvaarallinen ihmiselle. Yksinään kulkeva susi harvemmin, mutta laumana se on erittäin aggressiivinen ja — voisin sanoa armeija-aikaista termiä lainatakseni — käyttäytyy kuin sissiryhmä, joka tietää, mitä tekee, ja valitsee maalinsa. Ja kaverin koiran hakivat pihamaasta kesken joulupuuhien. Kun oli viemässä tavaroita sisälle, niin koira kävi pihalla sillä aikaa, noin 30 sekuntia isäntä viipyi sisällä, ja kun tuli takaisin, niin sillä aikaa koira vietiin rappusilta — eli järjestelmällistä, tiettyä toimintaa. Samoin se aikaisemmin kertomani tarina siitä ilomantsilaisesta koulutytöstä, jonka pelasti taksikuskin tarkka silmä: noin 70 metrin päässä oli susi odottamassa, kun tytön olisi pitänyt laskeutua taksista tienvarteen, mutta kuljettaja huomasi ja vei tytön kotiin turvallisesti perille.
Kysyn teiltä, arvoisat kansanedustajat Kontula ja Hassi: Jos teidän oma lapsenne olisi siinä ollut, niin olisitteko jättäneet lapsen siihen tienvarteen postilaatikolle, mihin hänen koulukyytinsä päättyi? Olisitteko jättäneet hänet siihen, kun susi oli 70 metrin päässä? Mitä vartenhan se siinä oli? Tuskin odotti terveisiä, ei varmaan häntää heiluttanut sille pienelle tytölle. Menkää joskus itseenne ja miettikää toistenkin ihmisten asemaa. Toki teidän egonne ja poliittinen katsomuksenne viittaa siihen, että yhteiskunta päättää kaikki asiat, mutta menkää joskus sen ihmisen kotiin, miettikää se ihmisen pelkoja. Sitä minä en enää teiltä odota, mutta jos joskus sen tekisitte, niin olisin iloinen.
Ja mitä tulee sitten suomalaisiin tutkimuksiin, kun edustaja Kontula ne mainitsi: Tässä maassa tehdään tutkimuksia vaikka mistä, esimerkkinä tämä ilmastonmuutos — Markku Ollikaisen suulla kun tulee propagandaa niin paljon, ettei kerkeä nieleskellä puoliakaan, kun yhtäkkiä metaania tuottavasta suosta, joka aikaisemmin tuotti puuta, tulee sitten ilmastonsuojelun kannalta yhtä paljon tärkeä kuin tuhotusta metsästä, ennallistamalla tuhotusta metsästä tai jatkuvalla kasvatuksella tuhotusta metsästä, johon on saatu levitettyä menestyksekkäästi maannousemasieni. Sekin on yhtäkkiä niin kuin loistavaa luonnonsuojelua.
Jos teiltä jotakin puuttuu... Tai teiltä ei ehkä puutu mitään, mutta teillä on erittäin elastinen omatunto. Sitä suorastaan ihailen, että kyllä se venyy aika uskomattomiin suorituksiin. Ja tiedettä te käytätte härskisti hyväksenne kertomalla, miten asiat menevät. Kannattaisi joskus pysyä totuudessakin. Sitä toivoisin, arvoisat edustajakollegat, koska minun näkökulmani tässä asiassa on puhtaasti se, että me tiedämme kaikki, että susi on vaarallinen eläin. Se kaikki tiedetään. Ei se, että te tykkäätte siitä, paljon auta niitä ihmisiä, jotka ovat hengenvaarassa. Monta läheltä piti -tilannetta on ollut, mutta ettehän te niistä välitä.
Ruotsissa tällä hetkellä annettiin 100 kappaletta sudenkaatolupia. Tiettävästi ekan viikon aikana kaadettiin 54 sutta ihan laillisella luvalla. Miksi? Siksi, koska haluttiin palauttaa susikannan populaatio oikealle tasolle ja toiseksi haluttiin palauttaa sen ihmispelko. Venäjän federaation Karjalan tasavaltaan myönnettiin 500 sudenkaatolupaa tälle metsästyskaudelle. En tiedä, mikä tilanne siellä on, kun sieltä Venäjältä tulevien tietojen luotettavuus on kautta aikain ollut hieman vaihtelevaa, niin että en nyt lähde ottamaan siihen kantaa mutta totean vain, että 500 lupaa tuli ja suuri osa on kuulemma käytetty.
Ja lopuksi, arvoisa puhemies, kun puhutaan tästä, että nyt tällä hetkellä Euroopan unionin rahoilla tätä susilakihanketta viedään eteenpäin — viisi miljoonaa euroa siihen on rahaa varattu — niin onhan tämä nyt Suomen yhteiskunnalta melkoinen rimanalitus, että poliisiviranomainen riistanvartijoiden kanssa vahtii sitä, että sudella on turvallinen ja rauhallinen elämä siellä maastossa, mutta se pieni koulutyttö siinä tienvarressa ei kiinnosta pätkääkään — siis ei kiinnosta pätkän vertaa. Siitäkin on tehty monta tutkimuspyyntöä poliisille, että voisivatko he käydä katsomassa sitä tilannetta — ei kiinnosta. Kun minä menen kesämökille siellä, niin ne pimeän syystien varressa odottavat, jos edustaja Hoskosella sattuisi olemaan vaikka vähän liian väkevää Sunlight-saippuaa laukussa. Olisiko se vaarallinen sudelle? Ei varmasti ole. Minulla ei ole edes asetta mukana siellä, kyllä minä pelkän saunavastan kanssa siellä saunomisen hoidan. [Naurua]
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan tuoda esille vielä sen, kun näitä tällaisia asioita me täällä hoidamme emmekä katso sen pienen ihmisen näkökulmasta sitä asiaa. Tein oikeusasiamiehelle kantelun näistä koirasusista, ja Kuhmossa tapasin sen ihmisen ihan nenästä nokkaan neuvottelupöydän ääressä, kahden kesken keskustelimme. Hän oli siellä kyseisessä paikassa ollut lopettamassa sen koirasuden ja myös villin aidon suden, jota risteytettiin isojen koirien kanssa, mutta ei poliisi kiinnostunut siitä ollenkaan, eikä oikeusasiamieskään siihen puuttunut. Ja tässä lakiesityksessä, mitä nyt parhaillaan käsittelemme, käsitellään nimenomaan sitä, että saataisiin nämä koirasudet pois. Ja kuten me kaikki kansanedustajat varmasti tiedämme, sekä metsästyslain että lain vieraslajeista, näiden kahden lain, nimissä nämä kyseiset eläimet eivät nauti lainsuojaa millään lailla. Ne ovat lainsuojattomia vahinkoeläimiä yhtä lailla kuin villiminkki tai supikoira. Oletteko te rakastuneet näihin koirasusiin niin paljon, että te haluatte pitää ne ikään kuin omina lemmikkeinä? Jos lemmikkiä valitsette, niin kannattaa ehkä harkita, minkä valitsee.
Sitä varten nämä lait on tehty, että ihmisten turvallinen elämä turvataan. Onhan aina maailmassa vaaroja. Ei koskaan voida sanoa, mikä on se pahin vaara, joka pienelle lapselle on kaikkein vaarallisin. Mutta annammeko sellaiselle ajattelulle mahdollisuutta, että se pieni lapsi tai se maaseudulla elävä ihminen on niin vähäarvoinen tässä yhteiskunnassa, että jopa susi menee hänen edelleen? Kun tällainen arvovalinta tehdään, niin kysyn, mikä teidän taustanne on. Tiedän, että ei sitä katumusta ehkä tule — sitä toki toivon. Mutta kuka teistä sitten jonain päivänä, kun sattuu se ikävä onnettomuus, menee esittämään sen surunvalittelun? Veikkaanpa, että se jono on kovin lyhyt. Mutta minä suren niitä maaseudun ihmisiä, jotka joutuvat pelkäämään jatkuvasti eivätkä voi elää normaalia elämää, mutta tällaiseksi on Suomi mennyt. Mutta yleensä tämmöiset väärät ja virheelliset asiat aikanaan oikenevat itsestään. Sen tiedän, että aika toki unohtaa ikävät asiat, mutta toivon mukaan se tuo myös esille ne, [Puhemies koputtaa] jotka toimivat väärin.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Ledamot Norrback.