Arvoisa puhemies! Olen yksi noita entisiä puoluesihteereitä, ja niin kuin sanotaan, niin puoluesihteerin ura voi päättyä hyvin tai sitten hänestä voi tulla kansanedustaja.
Todellakin, tuo vaalirahoituslain, voisiko sanoa, suurempi pohjatyö tehtiin silloin aikanaan, kun nämä vaalirahoituskohut nousivat julkisuuteen, ja laitettiin sitten Lauri Tarasti pistämään pystyyn toimikunta ja lähdettiin oikein kunnolla perkaamaan sitä, millä tavalla tämä vaalirahoitus saataisiin Suomessa läpinäkyväksi ja myöskin näiden erilaisten puolueyhteisöä lähellä olevien säätiöiden ja erilaisten järjestöjen ja muiden antama vaalituki tulisi siellä puoluetasolla nähtäväksi ja sitten toisaalta ehdokkaitten yksityishenkilöiltä saama vaalirahoitus yhtä lailla pystyttäisiin saamaan avoimeksi. Tehtiin pohjatyötä, mutta totta kai paljon tässä matkan varrella on pitänyt miettiä sitä, mihin suuntaan tuota lainsäädäntöä olisi hyvä korjailla, pitäisikö olla esimerkiksi kampanjakatto. Siitä on tässä salissa puhuttu useammankin kerran ja pohdittu sitä, millä tavalla kenties pitäisi rajata sitä, ketkä voivat tätä vaalirahoitusta antaa.
Jo silloin kirjattiin sinne tämä ulkomaalaisten, kuitenkin samaa aatesuuntaa edustavien säätiöitten ja yhdistysten mahdollisuus vaalirahoituksen antamiselle, koska silloin katsottiin ja tänä päivänä, voisi sanoa, katsotaan oikeastaan vielä enemmän, että esimerkiksi Euroopan unionin sisällä monia puolueita yhdistävät tällaiset eurooppalaiset puolueperheet ja niitten sisällä tehdään paljon yhteistyötä: suomalaiset puolueet maksavat sinne jäsenmaksuja ja toisaalta sitten saavat myöskin erityyppistä vaalitukea vaalien aikana. Tämä yleensä kyllä on hyvinkin läpinäkyvää monelta suunnalta, koska Euroopan parlamentista ja Euroopan unionista toisaalta valvotaan tätä rahankäyttöä ja sitten taas ajatellaan näin, että kansallisesti kussakin maassa on oma lainsäädäntö ja oma seuranta tälle rahoitukselle.
Mutta tämän lakialoitteen tehnyt edustaja Ovaska on kyllä nostanut esille yhden näistä tällaisista, voisiko sanoa, hivenen harmaammalla alueella olevista vaalirahoituslähteistä elikkä yksityishenkilöitten antaman vaalirahoituksen, nimenomaan ulkomaisten yksityishenkilöitten antaman vaalirahoituksen. Periaatteessa tietysti voisi ajatella näin, että koska tässä lainsäädännössä on mukana kohta, että jos rahoituksen lähdettä ei voida selvittää, niin tämä voisi jo sitä kautta tulla huomioitua, mutta sitten toisaalta täytyy miettiä lainsäädäntöä vähän toiseen suuntaan.
Jos ajatellaan, että Suomessa pitkään asunut mutta ei kuitenkaan vielä Suomen kansalaisuutta saanut henkilö esimerkiksi vaikka kuntavaaleissa haluaa tukea jotakuta kollegaansa, niin en tiedä, onko edustaja Ovaska miettinyt sitä, tulisiko tällaisessakin tilanteessa tämän rahoituksen olla sentyyppistä, että se olisi rangaistavaa tai että sitä ei voisi antaa — elikkä olisi sellainen henkilö, joka on kuitenkin Suomessa asuva mutta ei Suomen kansalainen. Aika paljonhan eri puolueissa me olemme pyrkineet nimenomaan kannustamaan uusia suomalaisia lähtemään mukaan kuntavaaleihin, joissa ei vielä tarvita sitä kansalaisuutta, riittää, että on pysyvä asuinpaikka Suomessa, ja siinä mielessä ajattelin, voisiko tästä sitten tulla kenties jonkunlainen este näitten henkilöitten puolueaktiivisuuteen ja voisiko tämä ehkä rajata heidän mukaan lähtemistään ensin vaikkapa tukijana ja sitten jossakin vaiheessa itse ehdokkaana. En tiedä, onko edustaja Ovaska tätä asiaa pohtinut tässä.