Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunta saa heti tuoreeltaan tilaisuuden keskustella näitten Panama-paperien kautta julkisuuteen tulleesta laajasta vyyhdistä nimeltä veroparatiisit, verovälttely ja veronkierto. Ja juuri se kokonaisuus on tässä se, mitä pitää nähdä, ei puhua vain yksittäisistä nimistä tai henkilöistä, vaan tunnistaa se, että tämä toiminta muokkaa koko maailmantaloutta tavalla, joka tekee pitkällä aikavälillä mahdottomaksi rahoittaa hyvinvointivaltion, mahdottomaksi sen, että kansanvaltaisesti voidaan hallita omia kohtaloita eri maissa ja eri maiden parlamenteissa. Jos kaikkein varakkaimmat ihmiset maailmassa voivat aina välttää verot, joko laillisesti tai sitten tämän salaisuuden verhon avulla jo nykyään laittomasti, ja samalla ne, jotka tekevät rikollista toimintaa, voivat myös pestä rahojaan näitten veroparatiisien kautta, niin on täysin mahdotonta rakentaa yhteiskuntaa, joka on tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, jossa torjutaan köyhyyttä ja jossa — haluan korostaa — jossa markkinatalous toimii reilusti.
Meillä on Suomessa iso ongelma siinä jo, että veroparatiisien kautta toimivat suuret kansainväliset yritykset pystyvät minimoimaan verot siirtohinnoittelulla ja veroratkaisuilla niin, että he pystyvät kilpailussa voittamaan pienyrittäjät ja paikalliset toimijat ja myös kolmannen sektorin toimijat. Haluan sanoa, että nyt kun mietitään myös Suomessa näitä toimia, mitä tästä seuraa, niin meidän pitää tehdä niin kotimaassa kuin EU-tasolla töitä sen eteen, että julkisissa hankinnoissa voidaan EU-lainsäädäntöä muuttaa ja kotimainen lainsäädäntö soveltaa niin, että kilpailutuksissa ei tarvitse huomioida tällaisia yhtiöitä, jotka käyttävät veroparatiisiyhtiöitä. Se on jopa hyvin iso uhka koko sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelle, jos tällaisten toimijoiden annetaan vallata yhä enemmän alaa, koska niitten sitoutuneisuus myös sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja ihmisten pitkäjänteiseen palvelujen turvaamiseen on heikko.
Mutta on myös muita keinoja. Tämän meidän kotimaisen kilpailutuksen lisäksi pitää miettiä, mitä Suomen hallitus voi tehdä EU-tasolla ja mitä EU-maat voivat yhdessä tehdä. Ja siinä haluan myös sanoa sen, että olen ollut tosi pettynyt siitä, että Sipilän hallitus on tähän mennessä ihan virallisissa kannoissaan jarruttanut komission tekemiä, tiedonannossaan tekemiä, ehdotuksia siitä, miten voidaan puuttua veronkiertoon ja verosuunnitteluun jatkossa yhä tehokkaammin. Se ei vain riitä, että meille tulee automaattinen tiedonvaihto 2017 alussa — jota itse asiassa oikeistopuolueet europarlamentissakin yrittivät jarruttaa pitkään — koska tämä automaattinen tietojenvaihto tulee tällä hetkellä vain verottajien välille. Ne samat tiedot pitää saada myös poliisille, niitten pitää olla mahdollisimman kattavia ja automaattisia ja mahdollisimman reaaliaikaisia. Eli myös tässä tietojenvaihdossa on vielä lisää töitä ja pitää varmistaa, että kaikki maailman maat tulevat siihen mukaan.
Sen lisäksi pitää myös miettiä sitä, miten yritysten verotiedot ovat mahdollisimman avoimia, ja siinä tämä maakohtainen kirjanpito on aivan välttämätöntä. Kun päästään semmoiseen maailmaan, että jokaisen yrityksen, jokaisen ihmisen tiedot, mitä hän kussakin maassa on tienannut ja maksanut veroa, kun ne tiedot ovat viranomaisten saatavilla, niin silloin voidaan varmistaa, että tällaista epätervettä veronkiertoa, joka on jo nyt laitonta, ei voi tapahtua, ja voidaan puuttua myös verovälttelyyn. Ja nämä on yksinkertaisesti saatava kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-tasolla läpi, ja tässä tämän maakohtaisen kirjanpidon aikaansaaminen on sellainen, missä Suomen hallituksen on muutettava linjaansa, koska se on myös siinä ollut aika epäileväinen.
Sen sijaan valtion enemmistöomisteisilla yrityksillä maakohtainen raportointi on jo viime hallituskauden aikana saatu aikaan — siinä ministeri Haavisto teki kovasti töitä — mutta siinäkin pitää varmistaa, että se on kattavaa ja siellä mahdolliset porsaanreiät tukitaan, koska eri yhtiöt ovat vähän eri tavoin tulkinneet sitä, mitä tämä maakohtainen raportointi on.
Avoimuutta on lisättävä myös julkisilla rekistereillä yritysten tosiasiallisista omistajista, jotta tiedetään, ketkä yrityksissä oikeasti toimivat ja ketkä ne omistavat. Ja tässä hallituksen tuore esitys hallintarekisteröinnin mahdollistamisesta suomalaisomistajille ulkomaalaisten arvopaperikeskusten kautta menee aivan väärään suuntaa. Eli puheiden ja tekojen pitää olla sopusoinnussa. Tähän mennessä hallituksen ehdotukset ovat olleet enemmän tämmöisiä verovälttelyä paijaavia, kuten myös se surullisen kuuluisa veroarmahduslaki, joka onneksi kaatui sen takia, että perustuslakivaliokunnassa oli jo vahva epäily siitä, että tätä ei voi edes hyväksyä.
Ja näin ollen nyt Sipilän hallitukselta toivotaan... Tässä ei ole tarkoitus nyt riidellä, mutta tämä on nyt niin kuin herätyksen paikka: ei ole mitenkään markkinatalousajattelua sallia tällaista verovälttelyä. Se on epäreilua toimintaa, se on ryöstökapitalismia, jossa maailman varallisuus keskittyy yhä enemmän harvojen käsiin ja niitten käsiin, jotka ovat kaikkein röyhkeimpiä välttelemään veroja. Ja se ei voi olla myöskään porvarillisesta maailmankuvasta se oikea tapa toimia. (Markus Mustajärvi: Eikä sosialistisesta!) — Eikä sosialistisestakaan. — Joten minä toivon, koska ne jarruttavat voimat ovat olleet nyt nykyisissä hallituspuolueissa. Niin europarlamentissa kuin kotimaassa porvaripuolueet ja perussuomalainen puolue, heidän edustajansa, ovat äänestäneet joko verovälttelyyn puuttumista vastaan tai ainakin hyvin epäsäännöllisesti. Nämä kaikki tiedot löytyvät europarlamentin äänestyskäyttäytymisistä ja Suomen hallituksen linjoista, ja nyt on korkea aika herätä, että markkinatalous toimii silloin, kun kaikilla on samat reilut pelisäännöt.
Ja arvoisa puhemies, loppuun vielä se, että tämäkään ei vielä riitä, että tähän avoimuuteen päästäisiin, saadaan veroparatiisit kiinni sitä kautta, vaan meidän pitää myös puuttua siihen, että jo tämä aggressiivinen verotasojen painaminen alas, aggressiivinen verokilpailu myös EU:n sisällä, estää meitä ylläpitämästä reilua, hyvää verojärjestelmää, ja jo se luo sen paineen, että sitten verosuunnittelulla pyritään minimoimaan veroja. Ja sen takia olisi tärkeätä EU:n yhteisen vapaan liikkuvuuden ja kilpailukyvynkin kannalta, että se toimisi reilusti. Jos olisi yhteiset pelisäännöt siitä, mitkä yritysverotuksen ja pääomaverotuksen minimitasot olisivat, niin tällaisia Irlannin kaltaisia keissejä ei synny. Irlannissa osin koko taantumakin aiheutui siitä, että heillä oli aggressiivista verokilpailua, keräsivät sinne pääomia, tuli hintakupla asuntomarkkinoille, se räjähti käsiin, sen jälkeen he jatkoivat edelleenkin aggressiivista verokilpailua, ovat saaneet talouttaan nousuun, mutta koko pohja on epävakaalla pohjalla. Seuraava kriisi kun tulee, niin jälleen tämä Euroopan sisäinen rahojen jakautuminen on epätervettä tästä aggressiivisesta verokilpailusta johtuen. Eli ei se ole pitkällä välillä välttämättä edes näiden maiden oma etu, että ne kilpailevat veroilla. Mutta nyt yksi asia on selvää: tässä häviämme me, jotka pyrimme varmistamaan, että tuloerot maassa ovat kohtuullisia ja että Suomessa on tasa-arvoiset mahdollisuudet yrittää ja menestyä.
Minä itse uskon semmoiseen vapauskäsitykseen, jossa jokaisella nuorella on yhtäläinen lupaus pärjätä elämässään, ja silloin tuloerojen pitää olla kohtuullisia ja markkinatalouden pelikentän pitää olla reilua. On päivänselvää, että nykypäivänä edes Suomessa se ei ole niin johtuen verovälttelystä, harmaasta taloudesta, mutta ennen kaikkea maailmanlaajuisesti se ei ole niin, ja suunta on täysin väärä. Rikkain prosentti maailmassa omistaa tällä hetkellä jo yli puolet varallisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka on monessa asiassa ollut semmoinen kansainvälinen vertailukohta, kaikki varallisuus käytännössä, mitä he ovat viimeisen 40 vuoden aikana kasvattaneet, on keskittynyt rikkaimman kymmenyksen taskuihin, keskiluokka ei ole saanut mitään ja köyhät ovat köyhtyneet, ja vielä siitä rikkaimmasta kymmenyksestä rikkain prosentti on saanut eniten. Ja tällainen kehitys tulee, jos verojärjestelmiä ja kansainvälistä veronkiertoon puuttumista ei saada reiluksi. Rahaa kertyy harvojen käsiin, se on kapitalismia eikä markkinataloutta, ja se on torjuttava. Kysymys ei ole vain siitä, että yksittäiset ihmiset kiertävät veroja tai ovat ahneita, vaan koko järjestelmä on muutettava.