Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite on palvelus sen myötä, että eläkejärjestelmäämme ja sen rakennetta on varmasti nyt viime aikoina käsitelty paljon enemmän ja syvällisemmin kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Ja voi sanoa, että tämä keskustelu on kyllä herättänyt kaikkien kansalaispiirien kiinnostuksen. Tähän ovat yhtä lailla osallistuneet jo eläkkeellä olevat, työelämässä olevat kuin myöskin sitten nuoret, joitten eläkeikä on vielä kaukana. Samoin myös eläkeläisköyhyys ja sen ratkaisujen etsiminen on keskeistä.
Suomalaisen eläkejärjestelmän vahvuus on siinä, että me olemme pystyneet tekemään yli sukupolvien välisen sopimuksen eli sen, että jokainen sukupolvi vuorollaan maksaa ei pelkästään vain niitä omia eläkkeitä vaan myöskin niitten eläkkeitä, jotka ovat jo eläkkeellä. Tämä tarkoittaa, että järjestelmämme on niin sanotusti osittain rahastoiva. Kun olin Euroopan parlamentissa meppinä, niin meillä oli työllisyys- ja sosiaaliasioitten valiokunnassa erinomainen mahdollisuus tarkastella eri maitten eläkejärjestelmiä, ja täytyy todeta, että pohjoismaiset järjestelmät, Saksa, Itävalta, Hollanti ovat kaikki vähän omantyyppisiään mutta ovat kuitenkin sellaisia, joissa voimme nähdä, että rahat tulevat riittämään myöskin tulevaisuuden eläkeläisille. Sen sijaan monet itäisen Euroopan järjestelmät ja Etelä-Euroopan järjestelmät ovat kyllä, voisi sanoa, todella huolestuttavan heikkoja, ja en yhtään ihmettele niitä voimistuneita äänenpainoja Euroopassa, joista monet ovat sitä mieltä, että myöskin nämä eläkejärjestelmät tulisi saattaa EU:n säännösten piiriin ja meillä tulisi olla ehkä jonkinlaisia yhteisiä EU-eläkejärjestelmiä.
Suomalaisen järjestelmän vahvuus on myöskin se, että meillä tämä meidän eläkejärjestelmämme on lainsäädännöllä siirretty pois meidän politiikkojen kynsistä. Sanon tämän sen tähden, että esimerkiksi Unkarissa tapahtui tässä jokunen aika sitten niin, että kun valtion kassan pohja alkoi häämöttää, niin eläkevarat, joita ihmiset olivat säästäneet, otettiinkin valtion budjetin katteeksi.
Tämä meidän osittain rahastoiva eläkejärjestelmä tarkoittaa sitä, että meillä on tulevaisuudessakin riittävät varat eläkkeitten maksuun, vaikka huoltosuhde heikkenee. Nyt eläkevarallisuutta on rahastoitu eri kohteisiin se 181 miljardia euroa. Se kuulostaa todellakin äärimmäisen suurelta summalta rahaa. Tämä varallisuus ja toisaalta sen tuotot juuri muodostavat sen puskurin, jolla pystytään paitsi huolehtimaan näistä nykyisistä eläkemenoista myöskin varautumaan tulevaisuuden eläkemenoihin. Eläkemenot ovat tällä hetkellä nyt suuret, ja niitä maksetaan niistä rahastoista enemmän ulos kuin sisään, koska tällä hetkellä suuret ikäluokat ovat jääneet ja ovat jäämässä eläkkeelle. Kuitenkin tuo 181 miljardia rahasummana on 25 prosenttia tällä hetkellä Suomessa elävien ihmisten kaikista eläkevastuista. Eli tällä hetkellä Suomessa elävien ihmisten eläkevastuut ovat noin 700 miljardia euroa, ja tämä on hyvä pitää mielessä, kun mietitään sitä, onko se 181 miljardia suuri vai pieni raha. Eli kun eurooppalaisia eläkejärjestelmiä on tarkasteltu, niin on todettu, että juuri tuo noin 25 prosentin raja on se, joka jotakuinkin takaa sen, että tulevaisuudessa myös sitten tulevaisuuden eläkeläisillä, tämän päivän nuorilla, on ne omat eläkkeensä.
Eläkemenot todellakin tällä hetkellä ovat korkealla tasolla. Me maksamme palkkasummasta eläkemaksuja keskimäärin noin 24 prosenttia, kun 70-luvulla työelämässä olleet ovat maksaneet niitä noin seitsemisen prosenttia. Epäoikeudenmukaisuuden kokemukselle on siinä mielessä toki taustaa, että 40-luvulla syntyneet saavat näille omille maksamilleen eläkemaksuille noin 5 prosentin reaalikoron, kun sitten 70-luvulla syntyneet saavat eläkemaksuille vain parin prosentin tuoton. Mutta on tärkeää ymmärtää se, että kaikki sukupolvet saavat kuitenkin suuremman eläkkeen kuin mitä he ovat maksaneet niitä eläkemaksuja sinne sisälle. Tämän on mahdollistanut se, että jatkuvasti ansiotaso on kuitenkin noussut ja myöskin sitten juuri näitten eläkerahastojen niin sanotusti korkoa korolle kasvava tuotto.
Joskus kuulee tuolla torilla puhuttavan siitä, että pitäisi saada edes ne omat maksut takaisin. Se olisi kyllä järkyttävää, jos me saisimme pelkästään ne omat maksamamme maksut eläkkeenä takaisin. Kukaan ei eläisi sillä eläkkeellä. Ja sen tähden, kun me puhumme tästä eläkejärjestelmästä, meidän on kuitenkin hyvä ymmärtää, että vaikka tässä meidän järjestelmässämme on varmasti viilattavia asioita, niin tämä on kuitenkin, kun kansainvälisesti verrataan ja verrataan eurooppalaisesti, yksi kestävimpiä ja parhaiten suunniteltuja eläkejärjestelmiä.
Sitten tähän aloitteeseen. Aloitteen mukaan jos me nyt toimisimme, niin se tarkoittaisi sitä, niin kuin täällä useampi kollega on jo todennut, että eläkeläisten keskinäiset tuloerot tulisivat kasvamaan varsin reippaasti ja suurimpien eläkkeitten saajat hyötyisivät paljon. Sen sijaan kaikkein pienituloisimmat, takuueläkkeen ja kansaneläkkeen varassa olevat, eivät tästä mitään hyödy. Mutta on äärimmäisen tärkeää, että tässä keskustelussa ja sen pontimena lähdetään miettimään, millä tavalla sitten tätä todella, voisi sanoa, riipaisevaa eläkeläisköyhyyttä voidaan Suomessa estää ja millä tavalla niitten ihmisten elämäntilannetta parantaa, jotka ovat siinä tilanteessa, että joutuvat miettimään, että lääkkeitä vaiko leipää.
Ensinnäkin kansaneläkkeen tasoa tulisi nostaa ja myöskin takuueläkkeen tasoa. Ja tässä voi sanoa, että KD on tällä kaudella myös tehnyt esityksiä siitä. Hallitus on nostanut takuueläkettä, mutta me katsomme, että nimenomaan tätä takuueläkettä olisi tullut nostaa vielä enemmän kuin mitä hallituksen esitykset ovat olleet, koska sillä tavoin me voisimme niitä kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia eläkeläisiä auttaa.
Myöskin sitten pienimpien eläketulojen verotusta voitaisiin keventää. Olisi pohdittava sitä, että kun ansioindeksin taustalla on tämmöinen niin sanottu ostokori, niin tulisiko se muuttaa enemmän sellaiseksi, että se tosiasiassa vastaa sitä keskimääräistä eläkeläisten kulutustottumusta. Muistelen, että ainakin aikaisempina vuosina keskusteltiin siitä, mikä osuus alkoholilla ja tupakalla on niissä ostokoreissa, kun kuitenkin, voisi sanoa, keskimääräisesti eläkeläisten menot ovat niitä asumismenoja, liikkumismenoja, ne liittyvät lääkkeisiin, sairaanhoitoon, tämäntyyppisiin kuluihin, ja niitten kulujen painotus tällaisessa taustalla olevassa indeksissä tulisi olla sitten suurempi.
Ja tietysti me pitäisimme hyvää huolta näistä julkisista palveluista, emme päästä niitä rapautumaan. Sitä kautta me voimme myöskin auttaa ihmisiä, jotka joutuvat käyttämään esimerkiksi terveydenhuollon palveluita paljon. Siksi näin opposition näkökulmasta huolestuttavat nämä sote-suunnitelmat, mitä hallituksessa on: pystymmekö me todellakin sitä kautta takaamaan, että me saamme tasalaatuisia palveluita ympäri Suomea ja että myöskin sitten nämä asiakasmaksut pitkällä tähtäimellä pysyvät kohtuullisella tasolla?
Tietysti täytyy muistaa se, että kun valiokunta tätä aloitetta käy läpi ja pohtii niitä keinoja, millä tavalla eläkeläisköyhyyttä voitaisiin helpottaa ja millä tavalla näitä asioita parantaa, niin tässä välttäisimme sitä keskustelua, että vanhat ja nuoret asetetaan jollakin tavoin vastakkain. Minusta tämän kansalaisaloitteen paras puoli on se, että me olemme todellakin lähteneet miettimään sitä, miten tämmöinen ylisukupolvinen vastuu meillä täällä Suomessa jakautuu ja miten me pidämme hyvää huolta tämän päivän eläkkeellä olevista ihmisistä, mutta myöskin muistamme sen, että tulevaisuuden yhä pienemmät ikäluokat myöskin ovat omat eläkkeensä ansainneet ja myöskin niistä tulee pitää huolta.
Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä kansalaisaloite saa vastaavanlaisen käsittelyn täällä eduskunnassa kuin kansalaisaloitteiden tulee saadakin ja että valiokunnassa tehdään hyvä, perinpohjainen asiantuntijakuuleminen.