Arvoisa puhemies! Tänä iltana tässä salissa käyty keskustelu tiivistää hyvin, mistä Orpon hallituksessa on kysymys. Olemme istunnon alkupuolen käsitelleet maahanmuuttolakien kiristyksiä, joilla tehdään — joissain tapauksissa pienempää, joissain suurempaa — kiusaa maahanmuuttajien elämään. Samalla heikennetään Suomen houkuttelevuutta varsinkin työperäisen maahanmuuton kohdemaana.
Nyt palaamme käsittelemään hallituksen työmarkkinaheikennyksiä, jotka ovat olleet kaupanteon toisen osapuolen tavoitteena. Ensimmäiseen käsittelyyn on nyt päätynyt ensimmäinen esitys hallituksen työelämäjärjestelmämuutoksesta, jossa on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin asetelmaa muutetaan työmarkkinoilla niin, että työnantajien neuvotteluasemaa ja työnjohto-oikeutta vahvistetaan työntekijöiden kustannuksella, ja toisaalta taloudellista riskiä siirretään työnantajilta työntekijöille.
Työehtosopimusten ja luottamusmiesten aseman heikentäminen paikallisen sopimisen varjolla, lakko-oikeuden rajoittaminen ja neuvotteluvelvoitteiden heikentäminen murtavat nykyistä neuvottelujärjestelmää, ja toisaalta palkaton sairauspäivä, irtisanomisen helpottaminen ja perusteettomien pätkätöiden laillistaminen siirtävät riskiä työntekijöille. Tämä järjestelmämuutos tulee lisäämään epävarmuutta, heikentämään työntekijöiden ansiokehitystä ja hyvinvointia sekä syventämään monia yhteiskunnallisia ongelmia kuten eriarvoisuutta, epätasa-arvoa ja matalaa syntyvyyttäkin. Voittajat istuvat yhteiskunnan ylemmillä, omistavilla portailla.
Mutta onko tosiaan niin, että jonkun oikeuksien rajaaminen on jonkun toisen eduksi, tai onko työelämäneuvottelu nollasummapeliä? Näin ei tietenkään tarvitse olla. Suomessa on läpi historian saavutettu kaikkia osapuolia hyödyttäviä yhteisiä ratkaisuja, joista niin työnantajat kuin työntekijät ovat hyötyneet. Hallitus on nyt kuitenkin valinnut vastakkainasettelun tien ja tekee yksipuoliset heikennykset työntekijöiden asemaan. Tämä on suoraan palkanmaksusta vastaavan työnantajan intressissä ja eduksi ja heikentää työntekijöiden asemaa neuvotteluosapuolena.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevat lakko-oikeuden rajoitukset rajoittavat työntekijöiden perus- ja ihmisoikeuksia. Työntekijöiden lakko-oikeus, silloin kun lakoilla puolustetaan työntekijöiden sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia, saa suojaa kansainvälisissä sopimuksissa. Suoja ei ole sidottu siihen, kohdistuuko lakko työehtosopimusneuvotteluihin vai työnantajaan vai poliittisen päätöksentekijään. Niin sanotut puhtaat poliittiset lakot, jotka eivät liity työntekijöiden sosiaalisen tai taloudellisen aseman turvaamiseen, voidaan kyllä kansainvälisen oikeuden ja sopimusten mukaan kieltää, mutta nyt hallitus on menossa kuitenkin huomattavasti pidemmälle ja puuttuu näin ollen kansainvälisten sopimusten suojaamiin ihmisoikeuksiin. Lakko-oikeus on suojattu osana yhdistymisvapautta useissa kansainvälisissä sopimuksissa. Esimerkiksi Saksa on saanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta useita huomautuksia lainsäädännöstään, joka kieltää poliittiset lakot kokonaan.
Tukilakkojen rajaaminen tulee heikentämään entisestään naisvaltaisten, jo valmiiksi vaikeassa neuvotteluasemassa olevien, pienipalkkaisten alojen asemaa, ja yhdistettynä hallituksen pyrkimykseen kirjata lakiin vientivetoinen palkkamalli tulevat pienipalkkaiset naisvaltaiset alat pysyvästi tuomituiksi heikkoon työmarkkina-asemaan.
Lakkosakkojen korotuksella ja uusilla henkilökohtaisilla sanktioilla pyritään vaientamaan yksittäisten ihmisten halu lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Ei ole myöskään sattumaa, että käsittelemme nyt ensimmäisenä tätä lakko-oikeuden rajoittamisesitystä ja sen jälkeen vasta muita työelämäheikennyksiä.
Työrauhasta keskusteltaessa nostetaan usein esiin, kuinka joissain Suomen vertailumaissa lakkoja on vähemmän. Suomi ei ole erityisen lakkoherkkä maa, mutta esimerkiksi Ruotsissa lakkoja on vähemmän, koska työmarkkinoilla kulttuuri on sopimiselle suotuisampi. Ruotsissa neuvottelujärjestelmä on monelta osin myös palkansaajalle edullisempi. Esimerkiksi työntekijöiden tulkintaetuoikeus luo työnantajille kannusteen hakea neuvotteluratkaisu paikallisiin sopimuskiistoihin, kun Suomessa tilanteet johtavat usein jopa laittomiin lakkoihin.
Tämä hallituksen ideologinen työelämäheikennysten paketti tuleekin lisäämään lakkoja Suomessa. Kun työntekijöiden asemaa heikennetään näin järjestelmällisesti ja laaja-alaisesti, paineet työehtosopimusneuvottelukierroksilla kasvavat. Ensimmäiset merkit tästä tulemme näkemään jo ensi syksynä. Tämä tulee johtamaan suurempiin ja pitkäaikaisempiin lakkoihin kuin mihin olemme Suomessa viime vuosikymmeninä tottuneet.
Työnantajajärjestöjen pitkäaikaiset tavoitteet viedään tällä hallituskaudella maaliin. Hallitus ja sitä ohjaavat järjestöt ovat olleet valmiita ottamaan vastaan tänä keväänä pitkät ja laajat lakot, koska työelämäheikennysten arvo on arvioitu suuremmaksi kuin miljardiluokkaan nousevat kustannukset lakoista. Oikeistopuolueet ja työnantajat ovat julkisuudessakin avoimesti kertoneet arvioineensa, että Suomeen ei ole tulossa vasemmistoenemmistöistä hallitusta, joten nyt on mahdollista heikentää työntekijöiden asemaa hyvin yksipuolisesti ja kaikilla niillä tavoilla, joita tämä hallitus tekee.
Uskallan olla tästä arviosta eri mieltä. Suomalaiset eivät tue hallituksen tavoitteita, eivät työntekijöiden aseman heikentämistä, eivät oman palkkakehityksensä heikentämistä, eivät oman työelämänsä epävarmuuden lisäämistä. Kun nämä uudistukset tulevat voimaan, kun ne alkavat syödä ihmisten ansiokehitystä, Suomessa tapahtuu muutoksia, jotka tulevat olemaan hyvin ennakoimattomia ja toivottavasti kanavoituvat parlamentarismin ja demokraattisten keinojen kautta, eivätkä johda isompiin levottomuuksiin. Varmaa on kuitenkin se, että lakot tulevat lisääntymään ja levottomuus työmarkkinoilla pitkäksi ajaksi tästä eteenpäin. Näiden haavojen umpeen kuromiseen tulee menemään aikaan, ja neuvottelupöytään on mahdollista palata, mutta se vaatii aitoa halua löytää yhteisiä ratkaisuja, ja sitä tämä hallitus tai sen takana seisovat järjestöt eivät ole osoittaneet missään vaiheessa, ja se on se suurin ongelma ja suuri vahinko, jonka te suomalaiselle yhteiskunnalle aiheutatte.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Mikkonen, Anna-Kristiina, olkaa hyvä.