Arvoisa herra puhemies! On hyvin havaittavissa arvoisan ministerin tekemästä hyvästä esittelystä se, miten valtavasti Euroopan unionin maatalousbyrokratia kasvaa. Olen siitä hyvin surullinen maanviljelijöiden puolesta, kun tunnen henkilökohtaisesti monta, monta maanviljelijää ja heidän saamaansa palautetta. Toivoisin hartaasti, että jonain päivänä pääsisimme tilanteeseen, että maanviljelijäkin tuntisi itsensä joskus yrittäjäksi, jolla on yrittämisen vapaus ja siihen kuuluva välttämätön riemu, koska eihän työtä jaksa tehdä, jos se on semmoista pakkopaitaa. Ikävä kyllä olen monen maanviljelijän lopettamisen syyksi kuullut, että hän ei jaksa enää tehdä sitä byrokratiaa. Hän on kypsä siihen. Moni on lopettanut, enkä heitä soimaa siitä. Mutta toivoisin, arvoisa ministeri, että kun olette paikalla ja ansiokkaasti työtänne teette, niin veisitte viestiä sinne ministeriöön, kun johdatte ministeriötä, että byrokratiaa pitää karsia. Ei tällä keinoin voi jatkaa, että jatkuvasti tulee lisää byrokratiaa byrokratian päälle. Kun vuosittain säännöt muuttuvat, niin maanviljelijät ovat yhä enemmän epätoivoisia siitä, että heidän varsinainen työpanoksensa vähenee koko ajan siellä pellolla ja siinä tuotantotoiminnassa, mitä he ikinä harjoittavatkaan. Sitten taas tämä tietokoneen ääressä taikka jossakin toimistossa istuminen tai joillakin koulutuspäivillä oleminen alkaa olla pääasiallinen ansio. Tämä kaikkihan johtuu siitä, että unionin byrokratia kasvaa. Se vaatii lisää koulutusta ja se vaatii lisää virkamiehiä. Tämä on sellainen noidankehä, josta ei pääse muuten ulos kuin... Se on kuin se Ilmestyskirjan peto, jolle uusia päitä ilmestyy — kun yhden katkaisee, niin kaksi tulee tilalle. Toivottavasti tästä päästäisiin ulos.
Mutta sanon samalla, kun on mahdollisuus sanoa myös tästä Luonnonvarakeskuksen toiminnasta, että onhan se nyt ihan kummallista toimintaa. Voisin sanoa vähän voimakkaamminkin esimerkiksi päästöistä, siitä, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai päästölähde, että onhan tämä aivan luokatonta. Se alkaa olla tuo Luonnonvarakeskus kuin lottoarvonta lauantaisin, että ei todella tiedä, mitä sieltä tulee, ja sitten kun tulee, niin kaikki ovat siitä ihmeissään, että voiko tämä olla tottakaan. Eihän se niin voi olla, että tänä päivänä metsät ovat hiilinielu ja huomenna päästölähde.
Arvoisa puhemies! Vaikka tämä ei asiaan kuulu, niin toivon, että tästä ei kukaan pahastu. Mutta tämä asia on niin vakava, tämä on Suomen kannalta todella, todella vakava, koska eilispäivänä, arvoisa ministeri, kuulin sellaisen tapauksen, että ulkomaisia metsänomistajia alkaa Suomessa olla yhä enemmän, koska ne raakasti ostavat metsää. Moni metsänomistaja luopuu omaisuudestaan, kun toteaa, että tämä menee aivan mahdottomiin, ja sitten astuvat nämä ulkomaiset sijoittajat, joilla on sitä maailmanmarkkinoilta saatua löyhää rahaa vaikka kuinka paljon. Kotikunnastanikin muuan metsänomistaja möi valtavan ison tilan jollekin sveitsiläiselle paronille — en tunne henkilöä, mutta kuulin vain, että on sveitsiläinen suursijoittaja. Tämä tarkoittaa Suomen kansan kannalta todella ikävää kehitystä. Tässä tilaisuudessa tämä ongelma ei ratkea, mutta kiitos, että sain kertoa ministerille nämä terveiset, koska tilanne on mielestäni vakava ja se menee yhä pahempaan joka päivä. — Kiitoksia. [Juha Hänninen: Totuudesta ei kukaan pahastu!]
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Haluaako ministeri Essayah kommentoida käytyä keskustelua? Yksi minuutti, olkaa hyvä.