Arvoisa rouva puhemies! Vuoden lähestyessä loppua on hyvä käydä läpi syksyn aikana tehtyjä päätöksiä. Kaikki päätökset eivät ole olleet helppoja, mutta ne ovat olleet välttämättömiä nykyisessä tilanteessa.
Yksi merkittävä ja huomiota saanut käsittely koski vammaispalvelulakia ja sen voimaantulon siirtoa. Vaikka monella oli kiire saada laki voimaan pian, voimme olla tyytyväisiä, että uuden lain myötä saamme voimaan kuitenkin paremmat ja yhdenvertaisemmat vammaispalvelut niitä tarvitseville. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan reilun vuoden päästä.
Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta lapsiperheiden asemaan tehdään parannuksia niin kutsutulla perhepaketilla. Lapsiperheiden toimeentuloa tuetaan muun muassa nostamalla alle kolmivuotiaiden lasten lapsilisää 26 eurolla per lapsi ja lisäämällä lapsilisien yksinhuoltajakorotusta 10 eurolla. Kaiken kaikkiaan tämän perhepaketin kustannus on 54 miljoonaa, mutta tämä on panostusta tuleviin sukupolviin.
Jatkuvaa priorisointia on jouduttu tekemään. On jouduttu pohtimaan, kenelle keskitämme jäljellä olevia varoja, kun rahaa on rajallinen määrä käytettäväksi. Mielestäni tärkeintä on se, että rahaa riittää heille, joille se on välttämätöntä ja tarpeellisinta. Vain siten voimme turvata sen, että tulevaisuudessakin meillä on hyvinvointiyhteiskunta, joka tukee ja pitää huolta suomalaisista.
Meillä Suomessa on erikoinen ongelma, mitä tulee erilaisten yhteiskunnallisten tukien määrään ja riittävyyteen. Ne työstä kieltäytyjät, jotka haluavat vapaaehtoisesti elää yhteiskunnan tuilla, saavat turhan paljon rahaa. Heillä ei ole ongelmaa elää tukien varassa, sillä se on heidän oma valintansa tehdä näin. Sitten meillä on joukko ihmisiä, joiden on pakko elää tukien piirissä, ihmisiä, jotka eivät yrityksistä huolimatta työllisty tai eivät ole työkykyisiä. Heille tuet ovat kuukaudesta toiseen aivan liian pienet, ja he ovat riippuvaisia siitä, miten ja kuinka paljon yhteiskunta heitä tukee. Miten tämä tilanne ratkaistaan, että meillä olisi mahdollisuus saada työstä kieltäytyjät pois niiden tukien piiristä, jotka eivät heille kuulu, jotta rahaa jää jatkossa enemmän heille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat? Mikä ratkaisu tähän olisi mahdollinen? Siinäpä meillä on kaikille pohdittavaa.
Hallituksen tavoitteena on helpottaa palkkaamista ja työllistymistä, jotta saamme kasvatettua yhteisten varojen määrää. Samaan aikaan on pakko karsia menoja, ettei holtiton valtion velkaantuminen enää jatku. Se on samalla huolenpitoa siitä, ettemme jätä suurenevaa velkalaskua lapsillemme maksettavaksi.
Menojen karsiminen koskettaa jokaista jollain tavalla. Hyvinvointialueetkaan eivät tältä säästy. Toimintoja on pakko miettiä uusiksi ja pohtia, miten järjestämme sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut nykyisten varojen puitteissa. Samaan aikaan väestö ikääntyy, ja se aiheuttaa uusia haasteita palveluille, puhumattakaan siitä, miten henkilöstöpula sote-alalla vaikuttaa jo nyt toimintoihin. Hallitusohjelmassa on onneksi panostettu hyvän työn ohjelmaan, jolla luodaan veto- ja pitovoimaa sote-alan työtehtäviin. Työtä sote-alan eteen jatketaan koko vaalikausi, ja näin kätilönä odotan, että saamme siitä hyviä tuloksia aikaan.
Sen lisäksi haluan muistuttaa, että sote-alan henkilökunnalle täytyy saada takaisin samat perusoikeudet kuin muidenkin alojen työntekijöillä on. Tärkein oma tavoitteeni tälle kaudelle onkin saada muutettua tartuntatautilain 48 § takaisin suositukseksi. Se itsessään olisi jo yksi tekijä, joka edesauttaisi hoitohenkilökunnan saatavuuden lisäämisessä.
Haluan vielä esittää toiveen koko salille: muistetaan, kenelle me näitä päätöksiä tehdään. Meidän lapset ja lapsenlapset elävät niiden päätösten kanssa, joita me täällä teemme. Päätösten täytyy olla kestävällä pohjalla ja perusteltavissa.
Ja kaikki nuoret, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan, haluan luoda teille toivoa. Nuoruus on ikimuistoinen vaihe haasteineen ja onnistumisineen. Kun pohditte kouluja, ensimmäisiä työpaikkoja tai elämänne haaveita, uskon, että suurin osa pärjää loistavasti, ja he, jotka tukea tarvitsevat, sitä saavat. Vaikka poliitikot välillä kuinka maalaisivat erilaisia uhkakuvia tulevaisuudesta oman politiikkansa tueksi, uskallan väittää, että asiat järjestyvät, varsinkin kun tehdään töitä näiden asioiden eteen.
Ja kun tähän jäi pieni aika ja edustaja Lindén puhui näistä Kela-korvauksista, niin vielä siihen kommenttia: Erikoislääkärikäyntien saavutettavuuden parantamiseksi ei Saarikon—Marinin hallitus tehnyt toimia. Esimerkiksi naiset riippumatta taloudellisesta tilanteestaan käyvät gynekologilla. Kela-korvauksen korotuksen myötä kynnys käyttää gynekologipalveluita on huomattavasti matalampi kuin vuosiin. Otetaan esimerkiksi vaikka munasarjasyöpä. Munasarjasyöpä on siitä katala syöpä, että se antaa harvoin oireita aikaisessa vaiheessa, jolloin hoidon tulokset olisivat parempia. Säännöllisen käymisen gynekologilla pitääkin olla jokaiselle naiselle mahdollista tulotasosta riippumatta, ja Kela-korvauksen myötä näen ainakin itse, että tämä on todennäköisemmin mahdollista. — Kiitos.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Mäkynen, poissa. — Edustaja Kettunen.