Kiitoksia, arvoisa puhemies! Jos hallituksen teollisuuspolitiikan haluaa tiivistää yhteen virkkeeseen, tuntuu hallitus luottavan lähinnä työvoiman tarjonnan lisäämiseen ja veronmaksajan omaisuuden myynnistä saaduilla tuotoilla tehtäviin pääomasijoituksiin. Ensin mainitusta, eli työvoiman tarjonnan lisäämisestä, olemme saaneet jo karuja esimerkkejä sosiaaliturvaleikkausten ja työelämäoikeuksien heikennysten muodossa. Kovien työttömyysturvaleikkausten ja työnantajavallan vahvistamisen väitetään lisäävän työpaikkoja ja aktivoivan työttömiä. Tosiasiassa työntekijät uupuvat, osaamisen ylläpito ja kehittäminen vaikeutuvat, omaan työhön ja yritykseen sitoutuminen heikkenevät. Tietenkin ostovoiman leikkaaminen tällä tavoin heikentää kotimaista kysyntää ja siten talouskasvun edellytyksiä, ja itse asiassa työpaikat vähenevät.
Hallitus sanoo myös tehostavansa valtion pääomasijoitustoimintaa, ja tässä nyt käsillä olevassa esityksessä perustetaan siis Teollisuustuki-osakeyhtiö, ja Ilmastorahasto Oy ja eräät muut yhtiöt yhdistetään sen kanssa Teollisuussijoitus-konserniksi. Esitys sisältää nähdäkseni useampiakin ongelmia.
Ensinnäkin vihreän siirtymän investointien näkökulmahan tässä heikkenee, ja tämä ongelma on nostettu myös lausuntopalautteessa esille. Se on varmasti se suurin ongelma tässä esityksessä. Jotta niin sanottu vihreä siirtymä voisi vahvalla valtion teollisuuspolitiikalla edetä, tarvittaisiin merkittäviä valtion omistuksia nimenomaan teollisuudessa ja tuotannossa. Esimerkiksi vihreän teräksen kehittämiseen liittyvää investointiahan haikailtiin tänne Suomeen ja Raaheen, mutta se meni Ruotsiin — tarkoitan siis tätä SSAB:n hanketta. Tämänkin kehityksen tai ratkaisun keskeinen syy oli siinä, että jo useiden hallitusten aikana Suomessa valtionyhtiöitä ja omistuksia teollisuudessa on myyty. Ruotsissa sen sijaan on pidetty ohjat valtionkin käsissä. Suomessa kuitenkin vaikutusvaltaa ja ohjausmahdollisuuksia teollisuuspolitiikkaan on menetetty näillä myynneillä. Nyt myös Orpon hallitus siis aikoo myydä valtionyhtiöitä ja muutakin yhteistä omaisuutta.
Kun mennään tämän esityksen yksityiskohtiin, niin täällä kiinnittää huomiota ainakin se, että jatkossa tämä Teollisuussijoitus-konserni voisi tehdä oman pääoman ehtoisten sijoitusten, siis esimerkiksi osakeomistusten, ohella myös vieraan pääoman ehtoisia sijoituksia, esimerkiksi lainoja antaa, ja tämä näyttäisi nykytilanteeseen nähden heikentävän valtion omistajuutta teollisuudessa ja mahdollisuuksia ohjata ja vaikuttaa teollisuuspolitiikan suuntaan.
Kuitenkin Euroopassa suunta on toinen, ja esimerkiksi Suomelle tärkeässä meriteollisuudessa suurimmat eurooppalaiset kilpailijat ovat valtion omistuksessa, ja nythän Saksan valtio on ottamassa merkittävän telakkayhtiönsä, tämän Meyerin, ainakin määräaikaisesti omistukseensa viedäkseen sen telakkateollisuuden kriisin ja murroksen yli. Tätä Saksa ei tietenkään tee vastikkeetta, vaan yhtiöltä myös vaaditaan asioita, työpaikkojen turvaamista, pääkonttorin siirtoa ja niin edelleen.
Mutta Suomessa tuntuu siltä, että valtio omistusten hankkimisen sijaan myy niitä eikä vaadi vastiketta tuilleen tai omistuksilleen, ei edellytä edes työpaikkoja. Tästä asenteestahan korona-ajan mittavat miljardien yritystuet olivat tietenkin kuvaava, vaikka toki osin poikkeuksellinen, esimerkki, mutta sama linja tavallaan jatkuu. Siis vaikuttavaa ja vastikkeellista omistusta ei tahdota hankkia, tehdään mieluummin pääomasijoituksia, jotka jäävät helposti näpertelyksi ja sanoisinko narulla työntämiseksi.
Tämä esitys menee nyt talousvaliokuntaan ja muihin valiokuntiin keskusteltavaksi ja mahdollisesti muokkauksia varten — tämä esityshän on myös perustuslakivaliokuntaan tarkoitus lähettää. Siinä on tähän konsernin rakenteeseen ja näihin tiettyihin tehtäviin ja omistajaohjaukseen liittyviä perustuslaillisiakin näkökohtia ja mahdollisia ongelmia, jotka täytyy selvittää. Katsotaan, miten tämä kehittyy tästä eteenpäin. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Viitala.