Arvoisa rouva puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi siemenlaki, ja voimassa oleva siemenkauppalaki ehdotetaan kumottavaksi. Olemme siis elämän alkutekijöissä. Esityksessä lakia on ajantasaistettu, ja määritelmissä on pyritty yhdenmukaisuuteen muiden lakien kanssa. Valvontaviranomaisena toimisi Ruokavirasto ja maahantuonnin valvonnassa lisäksi Tulli.
Ehdotuksessa huomioidaan — mielestäni hyvin — muuttunut unionin lainsäädäntö, joten yksityisten laboratorioiden hyväksyntää, tutkimuksia ja valvontaa koskevat asiat ovat nyt uusina säännöksinä tässä laissa. Kasvilajikkeiden testaamisesta ja viljelyarvokokeista on tällä hetkellä säädetty vain asetuksella, mutta esityksen myötä niistä säädettäisiin jatkossa lailla.
Uutena hallinnollisena pakkokeinona ehdotetaan seuraamusmaksua, joka sanktiona on varmaankin sopiva. Sitä ei kuitenkaan pidä käyttää heppoisin perustein, ja huomautuksen sekä varoituksen antamisen tulee olla ensisijainen sanktio.
Siemenkauppalain tavoitteena on ollut alun perinkin edistää korkealaatuista siementuotantoa, ja tämä tavoite ei ole muuttunut miksikään, se on edelleen tärkeä tavoite. Jatkossakin on kuitenkin sertifioitujen siementen käyttöasteen parantamisessa haasteita. Erityisesti erityiskasvien osalta on haasteena saada riittävää siemensatoa, joten sertifioitujen siementen määrät eivät tällä hetkellä vastaa kysyntää.
Siemenkauppalain ongelmalliseksi alueeksi on koettu ankaran vastuun pykälä. Sen katsotaan kohtelevan eriarvoisesti suomalaisia toimijoita verrattuna muihin yhteisön siemenalan toimijoihin. Mikä on esimerkiksi luomuviljelijän suhde niin sanottuun tavanomaiseen viljelijään nähden? Kohteleeko nykyinen laki molempia tasapuolisesti? Ainakin sen pitäisi niin tehdä. Erityisesti vihannesten tuojille ja siemenperunasektorille ankaran vastuun vaatimukset ovat olleet monesti kohtuuttomia. Vihannesten tuojat eivät pysty vielä näin 2000-luvullakaan takaamaan tuodun siemenen laatua, vaan he ovat täysin riippuvaisia niistä tiedoista, jotka ulkomainen toimija on heille antanut. Mutta jos tulee ongelmia, siementen tuojalla on kuitenkin täysi korvausvastuu. Siemenperunoissa osa taudeista on sekä siemen- että maalevintäisiä. Lisäksi esimerkiksi tyvimätä voi esiintyä perunoissa tarkastushetkellä piilevänä, joten siemenperunoiden mukana leviävien tautien tarkastaminen on usein erittäin ongelmallista. Siemenala onkin esittänyt, että ankaran vastuun pykälä tulisi joko muuttaa tai poistaa kokonaan.
On selvää, että siemenalan yrittäjien etu on, että tarkastamattoman siemenen markkinointi saadaan kuriin. Tämänkin vuoksi uusi, nopea rangaistuskeino eli seuraamusmaksu edesauttaa asiaa. Mielestäni tämä ankaran vastuun pykälä voi olla tällaisenaan, mutta kuten kerroin jo aikaisemmin, sitä tulee käyttää harkiten ja ihan maalaisjärjellä. Tulee huomioida, milloin teko on tahallinen ja milloin ei. Joka tapauksessa tämä siemenlainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua epäkohtiin ja laiminlyönteihin, vaikka sillä ei aina pystytä estämään harmaan siemenen kauppaa ja markkinointia.
Pidän siinäkin mielessä esitystä hyvänä, että sillä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, ja tämä keventää hallinnollista taakkaa sekä vähentää Ruokaviraston tekemiä tarkastuksia, sillä osa tarkastuksista voidaan tehdä jatkossa asiakirjatarkastuksina.