Arvoisa puhemies! Kuten tiedämme ja huomenna tulemme kuulemaan, liika säätely ja byrokratia ovat heikentäneet kilpailuasemaamme, ja normien purku on hallituksen ohjelmassakin eräs keino ratkoa yhteiskuntamme hitautta ja vastata kehityksemme kulkuun nopeammin. 

Samasta syystä on ensiarvoisen tärkeää tarkastella eduskunnan virkamiehistä annettua lakia ja kansliaa koskevaa ohjesääntöä siksi, että eduskunnan työjärjestyksen 74 §:n 1 momentin säännöksen mukaan eduskunnan kanslian tehtävänä on luoda eduskunnalle edellytykset hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät. Siksi tässä lähetekeskustelussa haluan kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainitsemani normien purku otetaan huomioon myös näissä muutoksissa, kun asiaa lähdetään tarkemmin valiokunnissa käsittelemään, ja jatkossakin kaikissa lakiesityksissä normien purkua tarkasteltaisiin erityiskysymyksenä erikseen lakiesityksen rinnalla, kuten monissa kunnissa päätöksiä tehtäessä suoritetaan yritysvaikutusten arviointi, tai ainakin pitäisi suorittaa. Tältä osin valvonta valiokunnissa kuuluu kansanedustajille, ja tämän asian ottaisin huomioon valiokuntakäsittelyssä ja jatkossakin. 

Arvoisa puhemies! Tässähän on kaksi asiaa: toinen koskee eduskunnan virkamieslakia ja toinen koskee eduskunnan kanslian ohjesääntöä. Molemmat ovat olleet valmistelussa viime kaudella ja niitä on hyvin huolellisesti asiantuntijoiden kanssa ja myös perustuslakiasiantuntijoiden mielipidettä kuunnellen muokattu. 

Puutun tässä puheenvuorossani eduskunnan kanslian ohjesääntöön. Meillähän on aika jäykkä tapa säädellä eduskunnan sisäistä organisaatiota, joka tapa on se, että päätökset täytyy tehdä ohjesäännössä koko eduskunnan toimesta. Voi olla, että edustaja Mölsä viittasi tähän omassa puheenvuorossaan. Tästä jäykkyydestä voi perustellusti kritikoida. Todellakin, jos organisaation päätöksenteko, miten työ organisoidaan, edellyttää 200 hengen päätöstä, niin onhan se aika iso päätös, ja tänne saliin ei voi kaikkia asioita kovin moneen kertaan tuoda. 

Valmistelussa kuitenkin korostui se näkökulma, että eduskuntatyön luonteeseen liittyen on merkitys sillä, että nämä eduskunnan organisointiasiat ratkaistaan avoimesti, täydellä julkisuudella ja myös koko eduskunnan myötävaikutuksella verrattuna siihen vaihtoehtoon, että aika pieni, seitsemän hengen kansliatoimikunta tekisi päätöksiä. 

Tässä yhteydessä, kun tämä vanha tapa on nyt voimassa, perustuen meidän lainsäädäntöömme, että ne päätökset tehdään täällä, on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että eduskunnan organisaation kehitystyön täytyy olla luonteeltaan jatkuvaa. Me olemme viimeisten vuosien aikana päässeet erittäin maltilliseen menokehitykseen. Eduskunnan menot ovat nimellisesti seitsemän vuoden aikana lisääntyneet vain 1,8 prosenttia, ja se on ollut tulos siitä, että eduskuntatyötä on kehitetty. Organisaatiosta tulee kuitenkin tiettyjä rajoituksia ihmisten työtehtävien muutokselle ja siirrolle, joten korostaisin tämän joustavuuden merkitystä yhdessä siihen, että päätöksenteko nykymuodossaan tehdään täällä salissa, ja toivon, että tämä joustavuus ja byrokratian tältä osin karsiminen voisi edetä myös organisaatiota kehitettäessä.