Arvoisa puhemies! Alusten painovesilastien käsittelyä koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella pyritään estämään vieraslajien leviäminen vesistöihin, joihin ne eivät kuulu. Sopimus on tärkeä, koska vieraslajit voivat syrjäyttää olemassa olevassa vesistössä alkuperäiset lajit ja johtaa luonnon epätasapainoon ja myös suuriin taloudellisiin menetyksiin. Tästähän on myös ympäristövaliokunta lausunut, ja he ovat tämän muutoksen takana.
Valiokunta pitää yleissopimuksen tavoitteita kannatettavina mutta näkee myös joitakin ongelmia tässä yleissopimuksessa. Sopimuksen toimenpiteet eivät aina ole kaikilta osin perusteltuja, ja niillä lisätään kuitenkin merenkulun kustannuksia, eikä joidenkin asiantuntijoiden mielestä kaikki laitteisto toimi moitteettomasti. Tosin tuossa juuri eilen oli lehdistössä kirjoitus siitä, että esimerkiksi Wärtsilä kertoo, että vieraslajit saadaan pois painolastivesistä myös Suomen oloissa. Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja Olof Widén oli tätä epäillyt, ja Wärtsilä väittää, että heillä on kyllä sellainen laitteisto, joka on sertifioitu toimimaan myös kylmässä ja pakkasessa sekä sameissa ja vähäsuolaisissa vesissä.
Painolastivesien puhdistuslaitteistoja maailmalla tekee noin 60 yritystä. On esitetty kritiikkiä, että ne on hyväksytty testiolosuhteissa mutta ei käytännössä. Mutta kuitenkin nyt on myös tällaista informaatiota, että sen pitäisi toimia. Tämä jäätymisongelma koskee painolastitankkien putkistoja ylipäänsä. Nehän ovat kalliita laitteita, 100 000 eurosta noin 1 miljoonaan euroon. Tietysti ymmärrän erittäin hyvin myös tämän varustamojen huolen tästä asiasta. Joka tapauksessa asia on suuri myös ihan luonnontieteelliseltä kannalta: Itämeren olosuhteet, veden sameus, vähäsuolaisuus, matala lämpötila talviaikaan saattavat vähentää tätä painolastivesikäsittelylaitteiston suorituskykyä, ja tämä on suuri huolenaihe.
Kustannusvaikutukset hallituksen esityksen mukaan painolastivesien käsittelylaitteiden investointiin olisivat noin 150 miljoonaa euroa Suomeen suuntautuvassa laivaliikenteessä. Kun ottaa huomioon, että tässä on ollut nyt takana rikkidirektiiviä, on typpidirektiiviä ja muitakin rasitteita, niin totta kai on ymmärrettävää, että myös liikennekenttä on tästä hieman huolissaan. Tästä syntyy käyttökustannuksia ja hallinnollisia kustannuksia. On huomioitava, että osa näistä aluksista palvelee myös muiden maiden liikennettä. Tästä syntyy kuitenkin rasite suomalaiselle merenkululle ja vientiteollisuudelle. On tärkeää, että yleissopimus on globaalisti tasavertainen, mutta asiantuntijakuulemisessa kokonaiskustannusta on todella pidetty suurena ja katsottu, että kustannuksen minimoimiseksi tulisi varmistua, että käsittelylaitteet todella toimivat.
IMO on julistanut Itämeren erityisen herkäksi merialueeksi, ja valiokunta pitääkin tärkeänä, että yleissopimuksen voimaan saattamisella voidaan varmistaa Itämeren suojelu. Tämä koskee tietysti myös niitä kolmansia maita, jotka Itämeren äärellä ovat. Lähimerenkulussa ongelmana on se, että satamat sijaitsevat lähellä toisiaan, ja niissä lajisto ei poikkea kovin paljon. Näin esimerkiksi Virosta Suomeen matkattaessa välimatkat ovat lyhyempiä kuin Haminasta Kemiin. Ruotsissa länsirannikolta itärannikolle liikennöitäessä on myös kyse kotimaan liikenteestä, vaikka kyse on aivan erityyppisistä meristä. Eli tämä ei ole yksinkertainen asia. Vesistöt myös vaihtelevat.
Lisäksi vielä lopuksi Suomen sisävesistöistä. Erityisesti Saimaa — mukaan lukien Saimaan kanava, jonne on kansainvälistä merenkulkua — on erityisen herkkä ja arvokas alue. Tietysti olisi toivottavaa myös, että laivojen veden mukana ei tule sitten näitä vieraita eliöitä. — Kiitos.