Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Ainakin seitsemän vuotta perätysten on palkansaajien verotus käytännössä kiristynyt. (Eduskunnasta: Näin on!) Olemme kokoomuksessa olleet mukana tätä syntiä tekemässä, kun viime vaalikaudella esimerkiksi pyrittiin valtiontaloutta tasapainottamaan sekä verotusta kiristämällä että julkisen talouden säästöjä tekemällä. Veronkiristysten tie on kuljettu loppuun, ja olen hyvin tyytyväinen siitä, että ministeri Petteri Orpon ensimmäisessä budjettiesityksessä, hallituksen esityksessä, tehdään käännös parempaan eli tässä budjetissa ja tässä puheena olevassa veropaketissa palkansaajien verotus kevenee kaikissa tuloluokissa. Tämä kaikkiin tuloluokkiin ulottuva tasainen veronkevennys on siis yhteisvaikutusta yhtäältä kikyn ja toisaalta tämän hallituksen veroratkaisun kanssa, ja tämän yhteisvaikutuksena siis tasaisesti 0,6 prosenttiyksikköä kevenee palkansaajien verotus kaikissa tuloluokissa. (Antti Lindtman: 0,8!)
Täällä on vahvasti tuotu esiin tämän ratkaisun euromääräiset erot eri tulotasoilla. Nämä esiin tuodut luvut ovat tietysti todellisia, mutta aivan samalla tavalla, kun verotusta kiristetään kautta linjan samalla prosenttiyksiköllä, aivan vastaavasti ne euromääräiset kiristykset ovat myös suurempia siellä tuloluokkien yläpäässä.
Täällä on tuotu esiin tämän tuloverokevennyksen ostovoimavaikutus, ja sillä on oikeudenmukaisuuden ohella perusteltu myös sitä, että eläkkeensaajiin kohdistetaan sama 0,6 prosenttiyksikön veronkevennys. Itse korostaisin, niin kuin aivan viime keskustelupuheenvuoroissa, myös vaikutusta työnteon edistämiseen, koska verotuksella vaikutetaan työllisyyteen myös sitä kautta, että verotus vaikuttaa työnteon kannustimiin. Hyvä lähtökohta on se, että verotetaan vähemmän sitä, mitä halutaan enemmän, ja enemmän sitä, mitä halutaan vähemmän. Kun me haluamme enemmän työtä tai suomalaista yrittäjyyttä, niin verotetaan sitä vähemmän — sanoinko väärin, siis kun haluamme enemmän työtä ja suomalaista yrittäjyyttä, niin verotetaan sitä vähemmän (Vasemmalta: Ihan oikein!) — ja toisaalta, kun me haluamme vähemmän esimerkiksi ympäristöhaittoja tai tupakointia, niin verotetaan sitä enemmän. Näin tässä hallituksen budjetissa ja hallituksen veropoliittisessa linjauksessa tapahtuu.
Kuten jo keskustelupuheenvuorossani toin esille, niin täällä oppositio kiinnittää lähes yksinomaan huomiota tulonjakovaikutuksiin. Kuten sanoin, ne ovat tärkeitä. (Pia Viitasen välihuuto — Li Anderssonin välihuuto) — Mutta eikö vielä tärkeämpää, edustaja Andersson, ole se, että on tuloja, joita jakaa lisää? Nämä tulothan syntyvät ja kaikki taloudellinen hyvinvointi syntyy vain työnteon ja yrittäjyyden kautta. Sen takia kokoomukselle on tärkeätä, että tehdään sellaisia veroratkaisuja, jotka edistävät työntekoa ja yrittäjyyttä, luovat parempia edellytyksiä työnteolle ja yrittäjyydelle.
Verotus ei ole se, millä viime kädessä kaikki palvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan, toisin kuin vasemmalla luullaan. Verotus on vain keino, jolla osa työnteon ja yrittäjyyden hedelmistä voidaan ja tuleekin käyttää yhteiseksi hyväksi, vai kuvitteleeko esimerkiksi edustaja Viitanen, että kun meillä nyt veroprosentti, kokonaisveroaste, on ehkä semmoinen runsaat 44 prosenttia, niin jos meidän veroasteemme olisikin vaikka 54 prosenttia, niin palvelut ja tulonsiirrot olisivat paljon paremmalla tolalla, ja sitten kun veroaste olisi vaikka 64 prosenttia, niin edelleen vain palvelut ja tulonsiirrot paranevat? Edustaja Andersson ilmeisesti kuvittelee, että sitten kun veroaste on 84 prosenttia, niin sitten vasta meillä on pienet päiväkotiryhmät, pienet koululuokat ja tulonsiirrot ja palvelut ovat todella hyvässä kunnossa. Eihän se näin ole tietystikään, vaan verotuksella on tietysti myös merkitystä sekä yksityisten henkilöiden että yritysten käyttäytymisen kannalta. Siinä mielessä kuvitelma siitä, että mitä korkeampi veroaste, sitä paremmat tulonsiirrot ja palvelut, on yksiselitteisesti virheellinen. (Anna Kontulan välihuuto)
Mutta, edustaja Andersson, kun saatte kohta vastauspuheenvuoron, niin vastatkaa myös seuraavaan: Te olette vasemmalla kiinnittäneet ennen kaikkea huomiota näihin euromääräisiin tulonjakovaikutuksiin ja euromääräisiin vaikutuksiin. Nyt kysyn teiltä, kun vasemmistoliitossa ajatte arvonlisäveron alentamista: jos arvonlisäveroa alennetaan, niin eivätkö siitäkin euromääräisesti eniten hyödy kaikkein suurituloisimmat? (Heli Järvinen: Kyllä!) Jos me ajattelemme vaikkapa elintarvikkeiden arvonlisäveroa, niin on aivan selvä, että jos se alenee muutaman prosenttiyksikön, niin se perhe, joka ostaa joka päivä sisäfilettä ja kaikkea muuta oikein kallista ruokaa, hyötyy varmasti enemmän kuin se köyhä opiskelija, joka ostaa joka päivä vaikkapa makaronilaatikkoa. Edustaja Andersson, miten te voitte ajaa tällaista veroratkaisua, josta euromääräisesti, huom. euromääräisesti, suurituloisimmat hyötyvät selvästi enemmän kuin pienituloiset?
Tällä, rouva puhemies, yritin vain lopuksi sanoa, että näitä veroratkaisuja voi aina tarkastella monella tavalla. Tämä pelkästään euromääräisesti tehtävä tarkastelu ei tietystikään ole välttämättä se ainoa ja oikea tarkastelutapa.
Puhemies Maria Lohela
: En avaa tästä nyt uutta debattia, mutta vastauspuheenvuorot saavat edustaja Viitanen ja edustaja Andersson ja sitten edustaja Zyskowicz, mikäli hän sellaisen haluaa.