Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan ympäristönsuojelulakia ja jätelakia muutettavaksi siten, että valvontaviranomaisten oikeutta periä kustannuksia vastaavasti maksuja suorittamistaan valvontatoimenpiteistä laajennettaisiin ja että ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan maksullisuus ulotetaan koskemaan pilaantuneen maaperän kunnostamistoimenpiteiden valvontaa. 

Ympäristövaliokunnassa kun tätä asiaa käsiteltiin, ympäristövaliokunta päätyi yksimieliseen mietintöön, mikä on hyvä asia, että ollaan yksimielisiä tästä. Itseäni kaikkein eniten keskustelutti tässä asiassa se — ja myöskin koko valiokunta oli samaa mieltä — että nimenomaan haitan aiheuttajan tulee aina maksaa kustannukset, ja monta kertaa näissä ympäristövahinkoasioissa on vaikea hakea sitä, kuka on se aiheuttaja, ja se prosessi löytää se syyllinen kestää monta kertaa hieman liian kauan. Mutta lähtökohdan tulee olla, että nimenomaan aiheuttaja maksaa kustannukset, ei maanomistaja. Monta kertaa ne ovat sellaisia tilanteita, että yksityisen maalle ilmaantuu roskakasoja, jotka sitten tulee poistaa, ja monta kertaa aivan turhaan sille maanomistajalle tulee kustannuksia siitä. Aiheuttajan tulee maksaa kustannukset. 

Toinen asia on se, että kun tätä lakia nytten viedään eteenpäin, niin pitäydytään siinä tosiasiassa ja siinä seikassa, että maksujen tulee olla kohtuullisia. Nimenomaan maksujen kohtuullisuuden tulee olla lähtökohtana. 

Arvoisa puhemies! Todellakin valtion pitkäaikainen periaatehan on, tai sitä kohti on pyritty aktiivisesti, että aiheuttaja maksaa aina laskun siitä, minkä on aiheuttanut. Kuten edustaja Torniainen puheenvuorossaan totesi, nämä ympäristöasiat ovat viime aikoina olleet rajusti esillä. Kokemuksesta tiedän: Esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Karjalassa on keskitetty maakunnallinen jätehuolto. Se on vääjäämättä nostanut taksoja, ja ikävä kyllä se on heijastunut sitten myös siihen, että jonkun verran näitä niin sanottuja yksityisiä kaatopaikkoja tuolta metsistä löytyy. Ja se on kyllä aivan väärä peruste, jos maanomistaja joutuisi maksamaan siitä aiheutuvat laskut. Totta kai se on myös lainvastainen toimenpide, jos joku sellaisen tekee, mutta todellakin olkoot nämä erilaiset tarkastusmaksut kuitenkin kohtuullisia, ettei mennä kohtuuttomuuksiin. Sitten toinen asia on se, että kun näitä tällaisia maksuja sitten laskutetaan, niin aiheuttaja hoitaa sen, eikä niin, että maanomistaja joutuu siinä vastuuseen syyttä suotta. 

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä lakiesitys hyväksyttiin valiokunnassa yksimielisesti, ja ihan oikein täällä korostettiin nimenomaan tätä aiheuttaja maksaa ‑periaatetta, minkä pitäisi olla kaikessa ympäristölainsäädännössä olemassa, koska sillä tavalla saadaan sitten ikään kuin hintalappu sille ongelmalle, mitä aiheutetaan, ja mehän tunnemme sen, että euro on aika hyvä konsultti. Missään tapauksessa ei voi olla sellainen tilanne, että haitan aiheuttaja ikään kuin pääsee vain sivusta seuraamaan sitä haittaa, mitä on aiheuttanut. Kohtuullisuus on varmasti myös hyvä vaatimus, mutta samalla myöskin sen hinnan siitä saastuttamisesta pitää olla sellainen, että se tuntuu sille, joka sen haitan aiheuttaa. Myöskin tätä taustaa vasten tätä kohtuullisuutta on tarkasteltava. 

Myöskin jätteen lajittelu on hyvä muistaa silloin, kun itse haluaa kohtuullistaa näitä kustannuksia, mitkä aiheutuvat. Mitkään seikat eivät voi oikeuttaa sitä, että tehdään omia kaatopaikkoja. Siitä täytyy todella päästä eroon, ja jos tällaiseen on taipumusta, niin silloin näitten seuraamusten pitää olla riittäviä.