Denna sida använder kakor (cookies). Läs mer om kakor
Nedan ser du närmare vilka kakor vi använder och du kan välja vilka kakor du godkänner. Tryck till slut på Spara och stäng. Vid behov kan du när som helst ändra kakinställningarna. Läs mer om vår kakpolicy.
Söktjänsternas nödvändiga kakor möjliggör användningen av söktjänster och sökresultat. Dessa kakor kan du inte blockera.
Med hjälp av icke-nödvändiga kakor samlar vi besökarstatistik av sidan och analyserar information. Vårt mål är att utveckla sidans kvalitet och innehåll utifrån användarnas perspektiv.
Hoppa till huvudnavigeringen
Direkt till innehållet
Ärende 10 på dagordningen presenteras för första behandling. Till grund för behandlingen ligger lagutskottets betänkande LaUB 20/2018 rd. Nu ska riksdagen besluta om innehållet i lagförslaget.
Arvoisa rouva puhemies! Yhteiskunta kokonaisuudessaan arvioi rikosnimikettä säädettäessä siitä johtuvan rangaistuksen suuruuden, ja tämä rangaistuksen suuruus on hyvin herkästi ihmisten, kansalaisten, mielessä silloin kun tapahtuu useasti samanlaatuisia rikoksia, törkeysasteeltaan samanlaisia tai tekotavaltaan samanlaisia. Useimmiten tällainen niin sanottu yksioikoinen päätelmä on, että rangaistusta pitää koventaa silloin, jos niitä on useampi peräkkäin. Viime ajoiltakin tunnemme hyvin tämän mekanismin.
Yleinen oikeusfilosofia kylläkään ei hyväksy tällaista ajattelutapaa, että pelkästään rangaistuksia koventamalla kyettäisiin rikollisuutta supistamaan, saati kokonaan poistamaan, vaan käytetään yhteiskunnan erilaisia keinoja. Kuitenkin on poikkeuksena se, että joissakin tapauksissa on niin selvä, räikeä epäkohta rangaistuksen suuruudessa tai seurantajärjestelmässä yleensä, että on aivan välttämätöntä siihen puuttua. Tässä laissa on kysymys siitä, että kun vankien asteittaisen vapauttamisen tavoitteena on luoda vapautuvalle vangille niin sanottu vapautumispolku, jota seuraten hän voi jatkossa elää rikoksetonta elämää, niin jos on ollut vankilassa ja jos on sitten jonkin aikaa tekemättä rikoksia, pääsee seuraavalla kerralla eri tavalla, nopeammin, ehdolliseen vapauteen. Järjestelmää tarkasteltaessa tulee kuitenkin arvioida, onko voimassa olevaa kolmen vuoden aikaa edellisen vapautumisen ja uuden ehdottomaan vankeuteen johtavan rikoksen välissä pidettävä oikeudenmukaisena ja oikeasuhtaisena. Asiakirjoista ilmenee, että kolmen vuoden aikaa on tämän esityksen mukaan pidetty lyhyenä esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa henkilö syyllistyy vakavaan rikokseen ja vapautuu suoritettuaan rangaistuksestaan puolet. Eli tässä selvästi tällaisesta jatkuvasta rikoksenteosta johtuvaa rangaistusta kovennetaan, ja se on varmasti oikein näissä tapauksissa.
Meillä on monta sellaista tapausta julkisuudessakin ollut, joita aivan aiheellisesti ihmiset paheksuvat, että vakavaan rikokseen syyllistynyt pääsee vapauteen ja syyllistyykin sitten kolmen vuoden aikana uuteen vakavaan rikokseen ja saa siitä kuitenkin sitten vapautuksen nopeammin. Sen vuoksi tuo määräaika lisätään viiteen vuoteen, niin että voidaan pidemmällä aikataululla katsoa, onko hän todella kelpo tähän yhteiskuntaan, rikoksia tekemättömänä.
Riksdagen avslutade den allmänna debatten.
Riksdagen godkände innehållet i lagförslaget i proposition RP 175/2018 rd enligt betänkandet. Riksdagen instämde i utskottets förslag att lagförslagen i lagmotionerna LM 16/2016 rd, 25/2017 rd förkastas. Första behandlingen av lagförslaget avslutades.